Tänään, tänäänkin, merellisissä maisemisssa. Luonnossa koko päivä, päivä kuljettiin Capreran saaren luonnonsuojelualueella.
Matkaohjelmassa on kerrottu kaikki olennainen:
Aamiaisen jälkeen ajamme reilun puolen tunnin matkan Palaun kaupunkiin. Lautta kuljettaa meidät Maddalenan saarelle (n. 20 min), josta jatkamme vielä viereiselle Capreran saarelle.
Capreran luonnonsuojelualueella patikoimme kapeilla hiekkapoluilla nauttien tämän rauhallisen paikan kauneudesta.
Reitin varrelle jää historiallisia, 2. maailmansodan aikaisia nähtävyyksiä, pieniä rantapoukamia ja kuvauksellisia merimaisemia.
Ennen paluuta takaisin Palaun kautta hotelliimme, vietämme aikaa myös Maddalenan vilkkaassa kalastajakylässä.
Koska päivän retken jälkeen olimme hotellilla puolenkuuden jälkeen, eikä ennen puolikahdeksan dinneriä jäänyt suihkuttelujen ja kuvien lataamisen lisäksi juurikaan ”luppoaikaa”, on tämän päivän kokemukset poluilta ja niiden varsilta aika nopeasti ja niukasti kirjailtu.
Olennaista on se, että ukkosmyrskyisen ja rankkasateisen yön jälkeen sääennusteidenkin niin uhkaillessa olimme aamusella paitsi aika huonosti nukkuneita (samanlaista ”laukausmaista” salamointia on tullut koetuksi vain Gardalla), myös jotenkin verran skeptisiä päivän onnistumisesta. Sadeviitat repuissa ja patikkakengät tiukasti nyöritettyinä istahdimme hotellin pihalla bussiin ja lähdimme kohti Palauta, La Maddalenaa ja sen lauttarantaa, kohti Capresen saarta.
Tänään polkujen varrella enemmän mansikkapuita kuin muina päivinä.
Palaussa kävimme supermercadossa lounaseväitä hakemassa ja sitten lautalle. Matka noin puolisen tuntia, ja sitten jatkettiin bussilla Capresen saaren luonnonsuojelualueen reunamille, ja aloitimme patikan. Tänään väljiä reittejä, kauniita metsäpolkuja, taas sopivasti nousuja ja laskuja.
Tänään paljon historiaa, Italian historiaa, sotahistoriaa, paljon uutta, paljon tuttua. Muistelen, että kirjoitiin yo-preleissä esseen Garibaldista. Hänessä oli jotain abiturienttia kiinnostavaa ja kiehtovaakin. En muista miksi. Essee lienee ollut kohtuullinen, ja osaltaan johtamassa historian polulle….
Olihan se La Maddalenassa Garibaldi ja Pehtoori samaan kuvaan saatava. Noh, joka tapauksessa Italian sotahistoriaa ja yhdistymisen historiaa on tehty ja tapahtunut Capresen saarella. [Palannen asiaan …]
Tänään ei kalliokiipeilyä, eikä uintia. Mutta merta, merta, saaria, ulapoita, kimmeltäviä laineita, turkoosia lahtia. Eikä sadetta! Ei koko päivänä. Iltapäivällä lämmin, asteet hellelukemissa.
Tepastellessa tulee tutustuneeksi uusiin ihmisiin, kuulemaan reissukokemuksista, vaihtamaan ajatuksia Italiasta, Olympia-matkatoimistosta, valokuvaamisesta, vaeltamisesta ja patikoinnista. Samoja juttuja sitten iltaisin yhteisessä dinneripöydässä. Tämmöisen reissun hyväkin puoli tämä.
Taukopaikka oli Välimeren mäntyjen keskellä. Leppoisaa lounastamista, juttuja ja rauhallista oleilua luonnonkauniissa ruokapaikassa. Pieni kävely ja sen jälkeen La Maddalenaan gelatolle. Italialainen ´after hiking´ pistaasigelato patikan jälkeen rantakadun penkillä: iso ilo, odotettu herkku, hetken hurjan seesteinen olo.
Nyt takana ”täysi” päivä, leppoisa päivä, vastoin odotuksia aurinkoinen päivä. Huomenna reissun viimeinen patikointipäivä.