Matkaohjelmassa luki näin: Lähtö Helsingistä (Air Baltic for Lufthansa) klo 06.00 Münchenin kautta (Lufthansa Cityline) Sardinian pohjoisosassa sijaitsevaan Olbiaan, jonne saavumme klo 11.20. Kuljetus (1,5 h) Santa Teresa Galluran kaupunkiin, jossa hotellimme on GH Diana.
Aamuyökolme hotelli Hilton Helsinki – Vantaalla: siihen se uni loppui.
Iltapäiväpuolineljä Santa Teresa Tellura: perillä.
Aamupala lentokentän Pier Zerossa: cappuccino ja croissant sekä tuoremehu puokkiin. Jo siinä odotellessa kuudelta lähtevän lennon alkua bongailtiin mahdollisia kanssapatikoijia: kengistä ja repuista erottaa patikkalomalle lähtijät Müncheniin matkaavista työtätekevistä. Tapasimme myös matkanjohtajamme R:n: kuten ennenkin Olympian matkoilla opas on jo lähtiessä mukana.
Lufthansan lento, jonka operoi AirBaltic, Helsingistä Müncheniin kesti 2½ tuntia: eikä drooneista tietoakaan. Sellaisethan ovat häirinneet nimenomaan Münchenin lentokentän toimintaa menneellä viikolla. Tänään ei häirinnyt mikään.
Münchenin valtavalla kentällä viivyimme pari tuntia, ja lento sieltä kohti Sardiniaa ja Olbia lähti vähän myöhässä, mutta perillä olimme paikallista aikaa ennen puoltapäivää.
Tämä on meidän ensimmäinen Olympian vaellus/patikkareissu. Jos muillakin valmis/pakettimatkoilla (Tema, You Travel) on helppoa olla ja kulkea, niin Olympian matkassa todennäköisesti vielä helpompaa.
Tämä on viides Olympian reissumme: Etelä-Afrikka, Kiina, Japani, Andalusia ovat aiemmat, mutta ne ovat olleet ”kiertomatkoja”, tällä kertaa kiertämistä on pääosin patikoiden, eikä retkibussissa tai junissa istuen ja nähtävyyksiä kiertäen. Toki myös bussi- ja laivakyytejä on luvassa. Ja yhteisiä illallisia.
Tällä kuuden yön reissulla majoitumme kahdessa kohteessa. Nyt kaksi ensimmäistä yötä Sardinian saaren luoteisnurkassa, Santa Teresa Gallurassa. Loppuviikoksi siirrymme idemmäs Smaragdirannikolle, ihan meren rannalle.
Porukassamme on yhteensä 20 henkeä + opas. Aiemmilla ryhmäpatikkareissuilla päivät ovat olleet aika täysiä, liki täyspäiväistä vuorilla, metsissä ja/tai rannoilla kulkemista. Tulevalla viikolla patikkapoluilla, vaelluksilla kulunee vähemmän aikaa. Ehkä.
~~~~~~~~~~~~
Meillä oli parin tunnin ”lounastauko” Olbiassa, jossa kävimme ihan ensimmäiseksi katsomassa pienen basilikan ~San Simplicio 1000-luvulta. Tämä oli kuulemma tämän reissun ainoa kirkko, jossa käydään. Ihan poikkeuksellista meidän reissuillamme tällainen, mutta ei haittaa. Nyt patikointi ja rannoilla kulkeminen menee kulttuurinähtävyyksien edelle.
Lounaspaikan löysimme Olbian pääkadun Umberto I:n sivukadulta: Vecchio Borgossa paikallisten välissä ulkopöydässä nautimme perinteistäkin perinteisempää: molempien omat italialaisen keittiön perusherkut: Pehtoorille Pasta Carbonara ja minulle Insalata Caprese!
Tiedättehän tomaatit täällä! Ja lasilliset Vermentinoa. Sehän se on tämän alueen ominta ja parasta valkoviiniä. Vermentino-viikko on täällä ollut viime viikolla! Ja muistanette, että tämä reissu mielessä järjestimme koko viinikerholle Vermentino-maistiaiset elokuussa.
Ei Olbia erityisen sykähdyttävä, viehättävä tai ”tänne-haluan-toistekin” -paikka ollut, mutta ihan mukava pikku kaupunki. Kun me ollaan tehty useampikin reissu, jossa minusta ei ole ainoatakaan kuvaa niiden satojen joukossa joita viikon tai kahden aikana otan, saatikka että sellaisia olisin blogissa julkaissut, niin tänään päätin hoitaa tämän asian pois päiväjärjestyksestä.
Tänään matkanteon lisäksi ohjelmassa ei ole muuta yhteistä kuin yhteinen illalline, jonne lähdetään kunhan ensin käymme pyörähtämässä tämän Santa Terese di Galuran keskustassa. Päästään italialaiseen ruokapöytään. Sardinian keittiön peruspilarit ovat merenelävät, leipä ja juusto, ehkä niitä jo tänään. Sopii meille. Epäilemättä kertonen lisää seuraavina päivinä.
Itse asiassa reissussa blogin pitämisestä Pehtoori kyseli – ehkä vähän huolissaankin – että meinaatko postailla Sardiniasta, kun päivittäinen bloggaaminen on kevään jälkeen ollut satunnaista, vain kolmisen kertaa viikossa. Kyllähän minä päiväkirjaa matkasta pidän, kuten aina. Ja ainakin yritän joka päivä jaksaa, ehtiä ja pystyä [ei ole ihan ongelmatonta näillä yhteyksillä ja pitkinä päivinä] kirjoittelemaan ja kuvia laittelemaan, joten toiveissa on matkakertomusta melkein reaaliajassa.