Ihan mahdottoman kirkas, kaunis päivä tänään. Ja nyt tuntuu olevan liki sääntönä, että jos jätän kameran kotiin, ovat Oulun jokirannat, järvet, merenranta täysin tyveniä. Ultramariinin-, meren-, taivaan-, hopeansininen vedenpinta kaikkialla. Juuri tällaisina päivinä on vähän sellainen nolo olo, että olen kuin pahimmat teinit ja vähän vanhemmatkin, jotka eivät näytä osaavan kokea ja elää mitään, jollei kaikesta tapahtumisesta, ihmisistä, cappuccinosta, vaatteista, kaikesta mahdollisesta oteta kuvaa. Ja tietysti selfiet päälle.
No minulla vähän erilaista: maisemat, tilat, tyvenet rannat, vanhat ovet, auringonpaiste tai tuulinen metsä ja okei myös ruoat, olisi saatava nähdä linssin läpi ja tavoitteena tallentaa muistikortille: ´jotta minä muistaisin´. Kaikki paitsi omakuvat!
Ikään kuin kuvanottohetki vasta sanoittaisi minulle todellisuuden eläväksi, koetuksi. Nyt kun en juuri enää kuvaa ´työkseni´, niin tämä ´kaikesta-kauniista-kuvauksellisesta-matkavarresta-on-otettava-kuva´ tuntuu taas pahenevan.
Kun tänään ei tullut pysähdyttyä kuvaamaan, niin aikaa ja intoa pyöräilyyn kauden lopulla tuntui olevan vaikka kuinka ja paljon. En tarkkaan tiedä, missä oikein kuljin, kun Maikkulan Lankakaupan pihalta suuntasin läheisen kuntoreitistön poluille ja latupohjille ajelemaan. Nyt on liikkunut olo!
Muutoin päivä onkin kulunut tietoliikenneasioissa! Lumipalloefekti vyörähti käyntiin pariviikkoa sitten (VIHDOIN!!) kytketyn valokuidun käyttöönottamisessa. Kyllä entiselle ATK-vastaavalle on ollut nyt wifi-verkoston (myös Festaan) uudelleenluomisessa ja laitteiden asetusten muuttamisessa touhua ja tupinaakin. Samalla päivitin kaikki tietoturvat kaikkiin vempaimiin. Lumipalloefekti vei Muistikuvia-firman matskujen pakkaamisen, pöytäkoneen tilan raivaamisen, Telia-tilin päivitykseen ja piuhavyyhtien setvimiseen. Ei ihan mieluisinta puuhastelua, mutta onhan järjestyksen aikaansaaminen ilahduttavaa.
Ja samaan aikaan toisaalla: Pehtoori on reissun jälkeisestä flunssasta toivuttuaan saatellut puutarhaa talvilevolle.
Kuvan petunia (onkohan se petunia) on niitä harvoja juttuja, jotka ovat minun vastuualueellani, enkä ole senkään osalta tehnyt vielä mitään syystoimia. Mitenhän jos vain nostaisin sen sisälle? Muut kesäkukat Pehtoori onkin jo puolestani raivannut pois…
Runsaasti on vielä kukkia ja elinvoimaa kesäkukassa, vaikka varmaan pakkasöitä on sielläkin jo ollut vai onko? Muistelen, kuulleeni jonkun sanovan että merivedet pysyvät lämpimämpinä pidempään kuin järvien vedet ja voiko olla niin että meren vaikutuksesta yöpakkaset tulisivat merenranta seuduille myöhemmin kuin sisämaahan… no ihan arvailua ei tietoa. Jos talon sisältä löydät sille oman valoisan paikan niin ehkä kukintaa saisi jatkettua jonkin aikaa. Tosin luonnonvalon määrä vähenee tasaisesti talvea kohden kun mennään.
Oulussa kaunis syyspäivä! Ihana tunnelmakuva Oulujoen varrelta.
Onhan täällä ollut jo parina yönä pakkasta, – ei se kyllä tuohon sisäpihalle katoksen alle ole vielä yltänyt. Ja kyllähän meri, joka on tuossa puolen kilometrin päässä, pienen metsä/vitikkokaistaleen takana, tuo syksyisin lämpöä ja keväisin kylmää.
Meille sisälle tulee luonnonvaloa aika vähän, mikä kesällä on tietysti hyväkin asia, mutta näin lokakuussa valon rippusia on jo aika vähän. Niinpä luulen että tuo heinäkuun lopulla Cittarista 16 eurolla ostamani kukka saa antaa talvelle periksi tuossa terassilla… Kaunis se on kyllä ollut ja ilo silmälle!