Matkaohjelmassa luvattiin näin: ”Meitä odottaa luonnon C kivistä ja kallioista muovaama ”taidenäyttely”. Patikoimme valtavien graniittilohkojen keskellä — Välillä reitti kulkee lähes kuumaisemissa karun karkean kivitasangon läpi. Saavutamme niemen kärjessä sijaitsevan Capo Testan majakan, joka on edelleen aktiivisesti toiminnassa.”
Siispä suoraan hotellista muutamien lähitalojen ohi kohti metsiä ja kohti merta!
Alkumatkan kilometreillä parasta antia oppaiden jakamat tiedot kasvillisuudesta, villisioista, Roomasta tuoduista (pinja)männyistä, korkkitammista, joista ja joiden käytöstä toki jo Madeiran reissulta meillä oli tietoja, myös ”mastiksista” kertaus tänään. Se on tuo alla olevan kuvan punainen marja, jota käytetään öljyn tekoon, pistaasimaisia makuja siitä saadaan.
Täällä kataja ei ole vain ”kitukasvuinen” suomalainen pensaskasvi vaan tänään nähtiin komeita kataja”puita”!
Jospa raukoille rajoille mökkipihaankin tuollaisia saisi!!
Kapean kannaksen yli kohti Capo Testan niemimaata. Siellä aika ainutlaatuisia kalliomuodostelmia. Merkillisiä. Monenmoisia hahmoja löytyi noista luonnon muodostamista kalliomuodostelmista… [Kuvasivustolle sitten paljon niitä tulkittavaksi… 😉 ]
Minua – tietysti – sykähdytti tieto/arvelu että juuri täältä, näiden polkujen varsilta on Rooman Pantheonin graniitit roudattu.
Kuulaaksossa on kuulemma edelleen pieni hippiyhdyskunta, tai ainakin muutamia, jotka asuvat kallioiden katveessa, luolissa. Satuimme paikalle juuri aurinkotervehdyksen (?) aikaan.
Tällä reissulla pysähdyksiä ja taukoja mukavasti, tänään yhdellä sellaisella pääsin kahlailemaan. Ah, onnea!
Kallioilta ja metsistä tupsahdimme Capo Testan kärkeen, jossa kaksi majakkaa: uudempi 1800-luvun lopun jyhkeä, vieläkin toiminnassa oleva majakka oli vaikuttava. Saatoin kuvitella, että sitä voitaisiin käyttää jännärin kuvauksissa: kelmeä majakan valo valaisemassa vähän aavemaisia ympäröiviä, ehkä sateen piiskaamia kallioita… 🙂 Paitsi että tänään siellä oli turkoosi meri jalkojen juuressa, lounasjäätelö kädessä ja matkalla olo oli todella iloista.
Retken jälkeen iltapäivällä kirjaimellisesti vaihdettiin maisemaa Smaragdirannikolle.
Täällä ollaan seuraavat neljä päivää ja yötä. Pieni resortti suunnilleen keskellä ei mitään. Paitsi että taas on MERI!. Hotelli (Grand Hotel Smeraldo) hieno, illallisravintola ok, vähän kouluruokailumeininkiä, ei niinkään ruoan tason vaan muuten, mutta toki hyviäkin makuja neljän ruokalajin yhteismenussa oli. [palannen näihin ruoka-asioihinkin taas ”paremmalla ajalla”]
Nyt Baja Sardinian kylässä aika unille: aamulla kohti uusia seikkailuja!