Toinen matkapäivä, ensimmäinen patikkapäivä, joka oli samalla merimatka Ranskaan. Tai siis Korsikalle. Noin korsikalaiset haluavat kotisaarensa määriteltävän.
Laivamatkalle ehtimisen vuoksi olimme aamiaisella jo seitsemän jälkeen, ja satamaan lähdimme porukalla kävellen kahdeksan jälkeen. Matkaa satamaan halki hiljaisen Santa Teresan pikkukaupungin oli alle kaksi kilometriä.
Pääsin merelle! Aurinkoiselle Välimerelle laivalla kohti Ranskalle kuuluvaa Korsikan saarta. Oi, että. Juuri tämän matkan merellisyys oli yksi syy, miksi juuri tänne tulimme. Tänään oli kuulemma poikkeuksellisen tyventä, poikkeuksellisen lämmintä (+ 23 C). Ihan täydellinen päivä saariretkelle. (ks. eilisen postauksen kartta)
Onpas nyt yksi Välimeren suurista saarista yhdellä kummallisista matkustukseen liittyvistä bucket-listoistanikin (vrt. ”kaikissa Italian maakunnissa olisi mukava käydä”) täydentynyt: Delos ja Mykonos (Kreikan ekskulla 1982), Kreeta (honeymoon 1983), sitten lasten kanssa Kypros (1992), Santorini (1999?), Malta (2003 kait) ja Sisilia 2007, Mallorca (patikka Juniori & J. 2014), Rodos (60 v. 2018). Nyt sitten Sardinia ja tänään Korsikan pikavisiitti. Montaa saarta ei enää puutu: Pehtoori on kyllä ilmoittanut, ettei Ibeizalle lähde. 🙂 Noh ei minullakaan mitään tarvetta …
Tunnin lauttamatka, noin 20 km vei Bonifacioon, kalkkikivisen kaupungin luonnonsatamaan. Vanha (800-luvulta) kaupunki on kalkkikivijyrkänteellä sataman yläpuolella.
Ennen kuin tutustuimme Bonifacion keskiaikaiseen kaupunkiin, kävimme parin tunnin patikalla seuraillen jyrkkäreunaista rantaviivaa, -korkealla! Tämä Korsikan eteläkärjen kalkkikivien alue on aika ainutlaatuinen, syntynyt on pari miljoona vuotta sitten, ja hiljalleen vuosituhansien aikana se todennäköisesti murenee hiljalleen mereen, ja graniittikallio, joka on sen alla paljastuu. Vain jossain Korsikan keskiosissa on pieni samanlainen kalkkikivikerros. Vaikuttava se on, turkoosisin sininen meren kanssa oli majesteettisen näköinen.
Tänään oppaamme Raffan lisäksi meillä oli paikallisopas Antonio, ja he yhdessä kertoivat paitsi kaupungista ja sen historiasta myös monista kasveista ja yrteistä, Bonifacion ja Korsikan menneestä ja nykypäivästä. Mm. sen että kaupungissa on 3 000 vakituista asukasta, mutta kesäisin 20 000.
Patikka oli lussakka, maasto alun topakkaa nousua lukuun ottamatta tasaista, hioutuneen kalkkikiven pinnalla kulkua merituulen leyhytellessä, auringonkilon kimmellessä merellä jossa purjeveneet toivat maisemaan loman ja ilon tunnetta.
Puolenpäivän jälkeen yhteinen patikka oli tehty ja hajaannuimme pienen (turisti)kaupungin kaduille, rannoille, kirkkoihin (yhdessä niistä sininen kynttilä muistolle…) ja lounaalle.
Me istahdimme kaksistaan salaatille ja ranskalaiselle rosé-lasille pieneen kadunvarsibistroon. Ulos luonnollisesti. Yritimme ensin tähän pikkuruiseen paikkaan, mutta varaushan se olisi pitänyt olla.
Saimne toisaalla syödäksemme. Oikeinkin hyvin. Italian keittiön salaatteja ranskalaisittain. 🙂
Kuljettiin, kuvailin, istuskeltiin.
Neljän jälkeen palauduimme hotellille. Kuvaediittiä, postailua, ja `La Cena´ patikkaporukan kanssa hotellin ravintolassa. Kultaotsa-ahven kesäkurpitsan ja pähkinärouheen kanssa oli oikein hyvä.
Hyvälle tämä tämmöinen tuntuu, – hyvin me voidaan.