Kun sunnuntaina puolenpäivän aikoihin nousin Järvenpään asemalla R-junaan, jolla matkasin Tikkurilaan, ja siellä vaihdoin sitten Oulun junaan, oli lämmintä 19,6 C. Siinä asemalaiturilla odotellessani minulla oli poplarin alla paitapusero ja ohut neule; samaan aikaan vieressä viiden nuoren teepaidallinen ja jopa spaghettiolkaimellinen pukeutuminen vaikutti säänmukaisemmalta. Iltakuudelta Oulussa satoi kaatamalla vettä, oli harmaata ja hämärää. Suomi on pitkä maa ja syksyn säät vaihtelevat. MOT.
Tänään pyörälenkillä hyytyvän kylmää: pohjoistuuli tuntui purevalta jopa myötäisillä pätkillä.
Nyt on se aika vuodesta, jolloin viime vuosina, melkein kymmenenä, olen ryhtynyt puuhailemaan kalentereita, kortteja ja joulukortteja ja suunnittelemaan keinoja ja väyliä niiden myymiseksi hyvissä ajoin ennen joulua. Joitakin (ravintola)kuvauskeikkojakin on aina syys-lokakuussa ollut.
Nyt on toisin: en enää tee kortteja, en ainakaan myyntiin. Oulu-kalenteriakaan en aio tehdä, Saariselkä kuvissa -kalenterit ainakin perheen joululahjoiksi sentään, muutamia vielä myös vakkariasiakkaillekiin. Ja olisi ollut kuvauskeikkakin, tai oikeastaan monta, ja mahdollisuus saada pitempiaikainen sopimus, päästä ”luottokuvaajaksi” yhdelle ravintola-alan isolle toimijalle Oulussa, ja ehkä muuallakin Pohjois-Suomessa. Homma olisi ehkä merkinnyt joka kuukausi pariakin kuvauspäivää…
Kyllä minä yhden yön yli viime viikolla tähän tarttumista mietin. Mietin siis, etten sittenkään lopettaisi Muistikuvia-yritystäni, en luopuisi y-tunnuksesta vaan tekisin sopparin.
Olisipa tällaista tarjottu jokunen vuosi sitten: olisipa ollut mukavia juttuja, tekemistä ja duunia, eikä matkarahojen karttumista olisi voinut välttää. Minähän olen kahdeksanvuotisen valokuvaajan ”uran” aikana tienaamani tulot kaikki säästänyt matkakassaan. Toki enin osa on jo niistä kulutettu moniin matkoihin, esim. Andalusian kiertomatkaan ja myös ensi kuun reissun maksamiseen. Sen jälkeen on vielä pariin pieneen reissuun säästöjä Muistikuvista.
En minä sitten kuitenkaan pyörtänyt lopettamispäätöstäni, vaikka Pehtoori kyllä kannusti siihen ja vaikka ruokakuvausportfolioni jo ehdin päivittääkin. En sitä sitten kuitenkaan lähettänyt, vaan ilmoitin että – valitettavasti – luovun hommista. yrittäjyyteni pistän pakettiin ja vastaisuudessa vain harrastan valokuvausta.
Tuntuu luopumiselta, ei luovuttamiselta.
