– Suuremmoista! Hurjan hienoa!
Tai mitähän kirjoissa tai elokuvissa tässä kohtaa sanottaisiin. Jotain tuollaista oli mielessä tänään alkuiltapäivästä ajettaessa mökkipihaan. Ihan kuin oltaisiin oltu kauemminkin kuin 1½ kuukautta pois täältä. Mielusta on, että nyt ollaan täällä taas ja että täällä on leppeä kesä. Lämmintä, tyventä, itikatonta, hiljaista. Tavattoman kuivaa on luonnossa, ja piha ihan rutisee. Ja toinen mökin ohi virtaava purouoma hyvin vähävetinen, puron pulputus vaivoin kuultavissa, – se on hyvin surullista.
Matkalla todella vähän liikennettä, mikä tietysti oli mukava asia. Napapiirin pohjoispuolella melkein enemmän saksalaisia ja muita ulkomaalaisia kuin suomalaisreissaajia. Ja poroja. Niitä oli paljon. Ja ihan yhtä hölmistyneitä ja tien tukkona kuten aina ennenkin.
Tällä kertaa meillä on taas vähän ”projekteja”, enimmäkseen kylläkin vuosihuoltoa = ikkunoiden ja saunojen pesua tms. Mutta myös notskipaikan ”kakkosvaiheen” rakentelua. Ja on peräkärrykuormassa minulle ”maisemointitarpeitakin”. Siis multaa. 🙂 Mutta toki tunturiinkin lähdetään.
Sää ainakin näyttäisi olevan suosiollinen koko aiotulle mökkirupeamalle. Olemme ”lukinneet” tämän ennusteen.
Puron vesikin on lämmintä (+11 C).
Iltapulahdus oli ilo.