Lunch break, tai siesta, oikeastaan kai pitäisi sanoa luppo, vietettiin puronrannalla istuskellen. Aivan helposti vierähti melkein tunti muutaman voileivän syömisessä. Jo vain, on lussakka meininki tällä työmaalla.
Kaikenlaista puuhaa kuitenkin saatiin tehdyksi, pikkujuttuja, tuulenkaatoja, puron putsausta, kaikenmoista.
Ja Pehtoorilla sisähommiakin: oli ripustettava taulu, jonka tässä joku aika sitten tilasin ottamastani riekonmarjakuvasta. Aika hyvin se soppii mökin värimaailmaan. Ehkä isommankin olisin voinut tilata. Noh, nyt on tuo ainakin pari vuotta tuossa.
Tässä alla olevassa galleriassa on kuvia viime ja tältä kesältä ja tältä päivältä! Kesäkuun ”raiviolla” ahkerointi monen päivän ajan on tuottanut tulosta. Huomenna vielä vähän hifistelyjä, vähän multaa ja heinää kasvamaan. Sitten saa minunkin puolestani tuo savotta jo olla.
Vaikka eilen tuotiin Oulusta peräkärryllinen koneita, ruokaa, pihahommiin tarpeita, painepesuri ja pesuaineita ja ties mitä kaikkea, niin tänään ensimmäisenä mökkipäivänä oli heti aamulla ajeltava Ivalon K-Rautaan ja Maali- ja konekota -kauppaan ja ja tietysti Ekstra-Pisteeseen ja vielä ruokakauppaankin! Kovin vähän oli kirkolla väkeä, tiellä paljon maantiepyöräilijöitä, kuten oli eilenkin tullessamme.
Liekkö joku ”tour” menossa? Eivät näyttäneet Utsjoelle asti polkevilta kun ei ollut mitään satulalaukkkuja, ja vauhtikin oli melkoinen, joten ei tainnut olla mistään retkeilystä kyse. Tänäänkin jaksettiin vielä muistella, vähän kauhistella, olla ylpeitä ja kummastella tyttären kuuden vuoden takaista Suomen läpi polkemista. Tänään kun katselin maantiepyöräilijöitä melko kapealla nelostiellä, aattelin, ettei olisi minusta (varsinkaan enää) edes sähköpyörällä, eikä edes Saariselkä – Ivalo -väliä ja alamäkeä polkemaan. Ehkä vielä tälle kesälle voitais täällä vuokrata täysinjousitetut sähköavusteiset maastopyörät. Niillä kun on mellevä kulkea tunturissa, eikä maantien reunaviivalla henkensä kaupalla polkea. Katsellaan nyt mille tässä vielä ryhdytään…
Tänään saunasta puroon, enemmän kuin pulahtamaan, melkein uin. No ei eihän tuossa puronmutkassa mitään uida, mutta jonkun aikaa voi lillua. Vesi oli yhtä lämmintä kuin Gardajärvessä toukokuussa (+11 C), joten eihän se mikään ”kylpytynnyri” ole (semmoista ei kyllä koskaan hankitakaan) ja sama ilmiö kuin silloin siellä: minulla ”jäätyy” ranteet. Melkein kipuna tuntuu kylmä.
Pehtoori meinas, että johtuu siitä kun on niin vähän suojaavaa rasvaa ranteissa. Ja totta, en todellakaan ole mikään kapoinen millään tavalla, mutta ranteeni ovat aika ohuet, lähes hoikat. Suojaava rasva puuttuu niistä? – Ehkäpä niin, mutta pikkujuttu.
Onhan tämä hellerajalla ja kesällä mökkeily uimisineen mahdottoman mukavaa.