Helle hellii. Että minä tykkään kun on kunnolla lämmintä ja aurinkoa. Ei näitä tällaisia päiviä näillä korkeuksilla ole liikaa ollut.
Tänään jo hyvissä ajoin tien päällä. Ja vihdoin – vähän liian myöhään – kamerassa mukana teleobjektiivi: tänä vuonna on Oulujoen varrella ollut poikkeuksellisen paljon ulpukoita, kilometrien mittaisesti Erkkolan sillalta Poikkimaantien sillalle. Nyt kukinta jo vähän ohi, kukkia enää muutamia, mutta silti. Silti tykkään niistä. Taas yksi keltainen kukka, josta pidän, vaikka en keltaisista kukista pidäkään. 😀 Ehkä on täsmennettävä, että luonnonkukissa (kullero, unikko, ulpukka, auringonkukkakin) keltainen on ok, mutta ei leikkokukissa (ruusu, narsissi, gerbera…). Noh, ihan sama. Yhtä kaikki: kaupunkiluontokin on nyt hyvin kaunis.
Ajelin Valkeisjärvelle (Valkiaisjärvi), jossa aamukymmeneltä oli lapsiperheitä uimassa jo vaikka kuinka paljon. Minulla ei uikkareita mukana, mutta ehkä loppuviikosta minäkin sinne uimaan!
Hiukkavaaran kautta (kierrellen) kotiin. ”Uusi Hiukkavaara” on kyllä metkan näköistä aluetta: melkein kuin olisi jossain Norjassa, Hollannissa tai jossain … Puutalorakentaminen on ihan uudenlaista. Ja värien käyttö sallittua!
Kotiuduttuani hain Eepin kaveriksi, ja lähdettiin käymään keramiikkapuodissa: Ceramica e Arte Kalsa
Eihän lasta tietenkään mitkään terrakottaruukut kiinnostaneet, mutta kun kerroin, että siellä on kanoja, joita ehkä saa ruokkiakin, niin tietysti sain kaverin mukaan. Ja saihan Eepi kaikki viisi kanaa ruokkiakin!
Että tämä pieni on eläinrakas!
Tälläkin kertaa ostin ruukkuja, yhden ison ja yhden pienen yrttiruukun. Ehkäpä ne matkaavat mökille…