Hyvää arkea

Sen jälkeen kun päivän hommat sain tehdyksi (paitsi että vieläkin on pyykit silittämättä), ison lasagnen rakennelluksi ja paistetuksi, ja kun sitä aika varhain iltapäivällä söimme, pidin pienen lukutauon, – ja sitten pyörän selkään.

Ajoin Alakylän kautta Kiiminkiin, ja samaa reittiä takaisin. Alkupäästä hyvinkin tuttua, mutta sitten pyörätie vie Jylkynkankaan läpi. Ei ole mikään kovin uusi asuinalue Oulussa, eikä meiltä sinne ole kuin 5 – 8 km, mutta enpä ole koskaan ennen käynyt. Liikkuminen avartaa. 😉

Sen jälkeen olikin ajeltava maantien penkereellä Alakylään asti – kymmenkunta kilometriä – mistä en pidä. Varsinkaan kun tuolla tiellä liikkuu paljon isoja avolavarekkoja hiekkalastissa. Mutta sitten Alakylä – Kiiminki väli oli kaunista pätkää: Kiiminkijokivarressa kulkevaa ja uudehkoa asfalttia pyörätiellä. Joessa kova virtaus, jäät lähteneet ja tulvavesi korkealla.

Iltakuuden aikaan Kiimingin kaunis paanukattoinen kirkko ja kirkkomaa olivat viehättäviä. Kuljeskelin kauan. Enkä juurikaan kuvannut. Katselin ja lueskelin hautakiviä.

Jotakin sporttijuomaa oli matkaeväänä, ja sitten paluumatkalle. Lieviä alamäkiä ja myötätuulta joten tuntia ja vartti niin olin kotona. Nyt on punaset posket ja terveesti väsy. Ja on tosi vaikea uskoa että huomenna on vappuaatto.

4 kommenttia artikkeliin ”Hyvää arkea”

  1. Tuo kirkko minulta on kyllä jäänyt kokematta. Mutta niinhän se menee, että kotiseudulla olevat kohteet jäävät usein huomiotta. Sen sijaan esim. Keuruun wanhassa puukirkossa on tullut käydyksi.

    • Noinhan se juuri on (vrt. Jylkynkangas) – ”lähelle ei näe”. Mutta luulen, että Tuulestatemmatussa tulee tuleva suvena esitellyksi muutama muukin lähialueen kirkko. Niin hyvälle tämä lenkkeilyn vaihtuminen kävelystä pyöräilyyn nyt tuntuu. 😉

      Kiimingin kirkko on minulle tuttu monestakin syystä: Kiimingin historaa olen tutkinut ja kirjoittanut, tuosta kirkostakin vähäsen, opiskelijoiden kanssa siellä käyty, taidehistorian retki tehty, kummipojan rippikirkko, onpa yhdessä kirjassa
      https://www.wsoy.fi/kirja/hannu-rinne/perinnemestarin-matkaopas-rannikon-puukaupunkeihin/9789510384589
      pienen pieni ottamani kuvakin kirkon hienoista kattomaalauksista. Ja ensi lauantaina siellä tulee otettua kymmeniä kuvia lisää…

  2. Mukavaa, kun olet löytänyt pyöräilystä uuden liikuntamuodon ja hauskaa lukea, kuinka se on aukaissut sinulle uuden maailman tutussakin ympäristössä 🙂

    • Kiitos, Taije! Minun pyöräilyfriikiyteni on pientä teidän satojen kilometrien maantiepyöräilyyn verrattuna, enkä tiedä, kuinka kauan tätä riemua riittää, mutta nyt tuntuu hyvälle. Joten; miksipä ei. 😉

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.