Aamu Iissä huikean kaunis, pakkasaamun hiljaisuus Iijoen rannalla.
Mutta silti: lähdin hyvissä ajoin kohti Torniota, kohti koulua. Hyvissä ajoin, jotta ehdin käydä Kemin Lumilinnassa. Olen käynyt siellä kerran aiemmin: lapset olivat ala-asteikäisiä, joten siitä on kauan.
Nyt on 21. linna; ja teema on keskiaika. Ulkona oli pakkasta -15 C, linnassa – 8C. Olin siellä jo yhdentoista aikoihin, joten lukuunottamatta yhtä bussillista japanilaisia ja muutamaa italialaista, sillä ei juuri muita ollut.
Oli tilaa liikkua. Ja siellä on paljon tilaa. Ravintolasaleja, kappeli, liukumäki sisällä ja ulkona, ja hotelli.
Harkitsinkin vakavasti, että sen sijaan, että bunkkaan taas viikonlopun täällä Torniossa Ammattiopisto Lappian opiskelija-asuntolassa, että jos olisinkin ottanut huoneen Kemin Lumilinnan hotellista.
Oli siellä perhehuoneitakin, ja tämä kirjahyllyllinen oli minun lemppareitani.
Tänä vuonna Linnan teemana on keskiaika.
Jokainen hotellihuone on uniikki.
Linnan ravintolassa olisi ollut lounaskin, mutta totta puhuen, minulla oli vähän turhan vähän kampetta, että olisin tarennut jäädä istumaan ja syömään. Menin naapuriin Puistopaviljonkiin lounaalle. Sitäkin voin suositella, moniaita kertoja siellä syöneenä.
Mutta palatkaamme vielä Linnan kuviin (joita ei paljon täällä läppärillä ole muokkailtu. Joten kuvat ’au nauturel’)
Luulenpa, että palaan ensi viikolla kotikoneelta vielä näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Joka tapauksessa: poiketkaa jos Kemin suunnalla olette.
Komiat on puitteet linnassa. Liekö siellä minkä verran yöpyjiä ?
Jotenkin vain tuntuu kylmältä nuo olosuhteet.
Onpas melkoinen linna, kiitos elämyksestä!
Hienoa oli, mukava kun kuvista oli iloa, ensi viikolla niitä vielä lisää. Mutta kannattaa tehdä päiväretki Peräpohjolaan, on täällä paljon muutakin mainittavaa katseltavaa…