Kaikki muuttuu. Muuttaa.
Kajaanista yliopistokeskus on nyt kohta vuoden muuttanut meidän kampukselle. Jatkuvasti ovat käytävät täynnä tavaraa, rempparomuja, kalusteita, työmiehiä.
Tässä oli ennen meidän kirjaston alakerta, jossa oli tarpeelliset tilastot, kurssikirjat, opinnäytetyöt. Nyt siitä on avoin varhaiskasvatuskerho. Yliopiston alakerrassa on tarha!
Näillä huudeilla oli ennen paljon parkkipaikkoja autoille. Nyt siinä on raksamiesten ja päiväkerhoon ja -kerhosta lapsiaan roudaaville vanhemmille kiekollinen puolen tunnin parkkipaikka. Ei tahdo se puoli tuntia duunipäiväksi oikein riittää.
Tässä on normaalisti paljon opiskelijoita. Tänään sekin tilanne oli muuttunut, koska eilen illalla oli kasvatustieteilijöiden ja historianopiskelijoiden fuksisuunnistus. Kovin oli hiljaiseksi muuttunut kampus.
Alla olevien viittojen kohdalta käännyn yleensä vasemmalle. Mutta jotkut tahtoivat, että olisin nykyistä enemmän kääntynyt oikealle, että suuntani muuttuisi. Siihen liittyen kävinkin tänään tuolla ”oikealla”, kokoushuoneessa YY301. Oli käytävä kun olin listalla. Koulutusdekaanin valinta on edessä ja minut oli listalle pistetty, esitetty, ehdotettu. Huolimatta siitä, että olin sanonut, etten hommaan ala. Kaksi muuta oli ilmoittautunut, vapaaehtoisesti. Tänään oli sitten ehdokkaiden kuuleminen. Minä annoin kuulua, että en ole käytettävissä. 😉 Osasin sanoa ei! Osasin! Ja nyt saan taas kääntyä vasemmalle, – historiatieteisiin, en tiedekuntahallintoon. Se on hyvä.
Minulle riittää muuttuvia tilanteita omankin käytävän varrella. Ensi viikolla pitäisi minunkin muuttaa, pitäisi vaihtaa huonetta. Kaikki muuttuu.
Kesä syksyksi. Vihreä oranssiksi ja keltaiseksi.
Oi, Snellun kirjasto: tenttikirjat, oman sopen lampun valo vasten ikkunan takana pimenevää iltapäivää, välillä harhailevat ajatukset, pahvimukikahvit ja suklaapatukat….
Avoin päiväkoti taitaa liittyä jotenkin myös varhaiskasvatusopiskelijoiden koulutukseen? Mekin ollaan tyttären kanssa käyty avoimessa päiväkodissa leikkimässä (0-1,5-vuotiaat voivat käydä vanhemman kanssa pari kertaa viikossa). Jos asuttaisiin siellä, oltaisiin varmaan oltu teidän alakerrassa 🙂
Tietänet, ett Snellun kirjaston tiloista remontoitiin paitsi nuo VaKan tilat myös HuTK:n ja KTK:n palvelupiste, no tämä remonttihan kesti vuoden sekä vei muutaman miljoonan ja meidän ihanat ja tarpeelliset toimistosihteerit pois laitoksilta ja oppiaineista – kaikki koottiin yhteen tilaan. Noh, on tämä toiminut – jotenkin.
Ja mitä eilen saatiinkaan kuulla (muutakin kuin huhuna)? Nyt se kallis Palvelupistekin viedään; koko yliopiston toimistohenkilökunta siirretään yhteen paikkaan! Keskitetään, katsos. Jonnekin vanhalle puolelle, kai? Epäilemättä tämä tulee vaatimaan uusia kalliita, (toimimattomia) tietojärjestelmiä ja kaavakkeita ja hierarkiaa. Ja unohdetaan lopullisesti järki, kokemus, hiljainen tieto, ja unohdetaan IHMISET, unohdetaan opiskelijat ja henkilökunta. Ei hyvä. 🙁
Avoimet päiväkodit ovat loistava juttu; sellaisessa mekin käytiin mutikaisten kanssa kotiäitivuosina.
No huh! Kävin elokuun alussa moikkaamassa vanhoja KTK:n työkavereita, ja juurihan sihteerit silloin olivat ehtineet asettua palvelupisteeseen…hullua.
Hullua ja tuhlausta. Ihmisten, tiedon ja taidon, rahan ja ajan tuhlausta.
Mitä? Ethän sinä voi muuttaa. Sehän on aina ollut, ”aulasta 4. ovi oikealla”. Tai niin kauan kuin minä muistan.
Kyllä sinä Laura totut, 😉 ”aulasta 3. ovi vasemmalla”. Sininen siitä uudestakin huoneesta tulee … joten tervetuloa.