2012

Home 2012 (Page 31)
Showing: 301 - 310 of 377 RESULTS
Niitä näitä Ruoka ja viini

Kevätkuvia ja coleslaw

Maaliskuun ohjelmaton lauantai, jolloin lämpömittari keskipäivällä näytti +6 C.

Ja patiot (Oulussa on patiot, muualla maailmassa terassit etc.) auki.

Käytin siis monta tuntia kameran kanssa kierrellessä… Ennenkin olen hoksannut, ja taas tänään: kun olet kameran kanssa liikkeellä keskittyneenä kuvaamaan, saat juttukavereita, paljon enemmän juttukavereita kuin muuten vain kävellessäsi. Joku tulee kysymään, mihin lehteen kuvaat, joku sanoo ”Otatko meistäkin kuvan” tai ”Onko toi hyvä objektiivi, riittääkö valovoima” tai ”Mitä kuvattavaa tuossakin on?”

 Hautuumaalla erikoista nimeä kuvatessa vanha mies tulee sanomaan: ”Tunsitko sinäkin hänet? Oli mahottoma mukava ihminen, eikö ollukki?”

Tai ”Eikö oo hieno?”

Paljon hienoa kuvattavaa oli.

Eikä sitten mitään muuta ihmeellistä. Fast foodia kaksistaan.
Kaupasta tullessani pehtoori kysyi:

– Jatkuuko pikkujoulut tänään?
– Ei kun tänään on vappu!!
– Siis nakkeja ja perunasalaattia?

Ei ihan, vaan tuoremakkaroita ja huippuhyvää kaalisalaattia.
Coleslaw Akseli Herlevin (viime vuoden Top Chef) tapaan. Kokeilehan…

COLESLAW

½ valkokaalta
3 porkkanaa
2 dl (laitoin kevyt)majoneesia
½ dl valkoviinietikkaa
1 rkl sokera
suolaa ja aika paljon pippuria

Suikaloi (raasta juustohöylällä) kaali ohuiksi suikaleiksi, raasta tai viipaloi porkkanat ja lisää joukkoon muut ainekset. Mausta suolalla ja pippurilla (myllystä). Anna makuuntua huoneenlämmössä puolisen tuntia.

Tämä resepti kannattaa pistää talteen kesän grillisessioitakin varten. Sopii possunlihalle ja makkaralle, grillatulle broilerille, ja vaikka lounasevääksi. Hyvää se on.

Ja tuossa edellisessä postauksessa lupaamani Kaarnikkakakun ohje.

 _____________________________________________________________

Entäs Pulkka MM? Ylpeänä voin kertoa, että tyttäremme sijoittui kymmenenneksi!

http://www.saariselka.fi/sisalto/ajankohtaista/pulkkamen-2.-mm-kilpailut-saariselll-8.-10.3.2012-1 

Ja ottopoika oli vielä parempi!

Lappi Ruoka ja viini

Kaarnikkakakku – minun versioni

Saariselällä Kaunispään Huippu-ravintolassa myydään kaarnikkakakkua. Pidän siitä hyvin paljon, ja olen muka paistinkääntäjien käätyihini vetoamalla koettanut kilpipaikan keittiöstä reseptiä kinuta, mutta eiväthän he sitä luonnollisestikaan paljasta.

Niinpä olen koettanut kokeilemalla päästä samanlaiseen tulokseen. Ja arvovaltaisen, asiaan pitkän ajan kuluessa huolellisesti perehtyneen raadin (lue: Pehtoorin) antaman lausunnon perusteella reseptini tuloksena syntyy hyvin aidon oloinen kakku taikka piirakka.

Nyt julkaisemani resepti on kolmas yritys…  Kahdella ensimmäisellä kerralla oikein leivoin pohjan ja paistoin uunissa, mutta tämä viimeinen versio syntyi sitten kuitenkin Digestive-kekseistä. Luulen, että vielä aidoimpi tulisi jos käyttäisi pohjamurskeeseen puolet Wilhelmiina- ja puolet Digestive-keksejä. Mutta kyllä sen näinkin maistui.

Alla olevissa kuvissa sekä aito että meitsin leipoma. (klikkaamalla suurenevat)

          

Kaarnikkakakku melkein kuin Huipulla 

Pohja:
120 g Digestive-eksejä
50 g voita

Murustele keksit muovipussissa, sulata voi ja lisää se keksimuruun. Sekoita. Painele voi-keksimuruseos irtopohjavuoan (halkaisija 20 cm) pohjalle ja nosta kylmään täytteen teon ajaksi.

 

 

Täyte:
4 liivatetta
purkillinen kaarnikkahyytelöä
2 dl luomuvispikermaa
1 rkl sokeria
200 g Philadelphia (light) -tuorejuustoa
1½ dl kaarnikkamehua

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Vispaa kerma vaahdoksi, mausta sokerilla.
Sekoita hyytelö, tuorejuusto ja kermavaahto tasaiseksi massaksi.
Kiehauta mehutilkka (2 – 3 rkl) ja sulata siihen lionneet liivatteet. Sekoita tilkka loppuun mehuun.
Kaada liivateseos tuorejuustoseokseen ohuena nauhana kokoajan sekoittaen.
Sekoita tasaiseksi, kaada täyte keksimurupohjan päälle ja nosta kylmään yöksi.

 

Kiille:
3 liivatetta
2 dl variksenmarjamehua

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Ota mehusta pieni tilkka ja kiehauta se mikrossa.
Lisää lionneet liivatteet kiehuvaan mehuun ja sekoita hyvin.
Kaada liivateseos loppuun mehuun kokoajan sekoittaen.
Kaada lusikkaa apuna käyttäen mehu kiilteeksi täytteen päälle,
ja nosta kylmään jähmettymään muutamaksi tunniksi.

 

 

Niitä näitä

Shoppailemassa

Pikkujoulut? Me on tänään vietetty pikkujouluja. Oikeesti. Kaksistaan. Olihan minun keksittävä joku syy hillittömälle shoppailulleni.

Ostin pehtoorille lahjaksi Capsulo-kahvinkeittimen. Juniori ja nuorikkonsa saivat sellaisen joululahjaksi ja ovat kehuneet ja ajattelin, että voisi olla käyttöä kun mies joutuu useimmiten yksikseen vain itselleen kahvin keittämään; minähän en juuri iltapäivisin saatikka iltaisin kahvia juo. Cappuccino tai tazza-kaakao saattavat tosin minullekin viikonloppuisin maistua. Ja kyllä on tyytyväisenä pehtoori nyt jo kupposia keitellyt.

Itselleni ostin uudet kesäkengät (Clarksin ballerinat osuivat kohdalle, eikä sellaista tilaisuutta voi jättää käyttämättä, varsinkin kun vanhat Clarksin sandaalit tulivat tiensä päähän viime kesänä). Akateemisessa adressin ostoreissulla päätin hemmotella itseäni ostamalla italialaisen ruokalehden (mitenkö italian opintoni ovat edenneet? Surkeasti. Äärimmäisen surkeasti.) ja yhden kartan ja matkaoppaan (olivat 20 % alennuksessa, joten oli ihan väistämätöntä, että ne oli juurikin NYT hankittava).

Ja sitten Herkkuun.  Siellä oli jo Colomba-kakkuja (kolumnini aiheesta täällä, ja onhan tuo sama juttu Vuorotellen-kirjassakin). Ostin Loisonin zabaionepullan pääsiäiseksi, ettei vain jäädä paitsi, se on hyvää, paljon parempaa kuin oma tekemäni.  Ja ihan vain ulkonäön vuoksi oli ostettava mandariineja. Kevät niissä on, vaikkei ulkona pyörivästä pyrystä ja myräkästä päätellen uskoisi. Paksoitakin löytyi, sitä oli Kiinassa melkein joka aterialla. Ajattelin huomenna kokeilla.

Ja parsaa, turskan poskia, prosciuttoa, ja pyhäksi herkkuja ja erikseen on mainittava uusi voi. Ei suomalaisessa voissakaan, varsinkaan luomu- tai kirnuvoissa ole mitään vikaa, mutta olihan tämä ranskalainen maukasta. Kirjaimellisesti maukasta.

 

Kalan ja parsan seuraksi avasimme pikkujoulujen kunniaksi samppanjan. Eikä mitä tahansa samppanjaa.

Vaan Ruinartin Blanc de Blancs Champagnen. 100 % chardonnay (siitä se nimitys blanc de blancs – siis vain valkoisia tai siis yhtä valkoista rypälettä, eikä ollenkaan punaisia Pinot noiria ja Pinot Meunier -rypäleitä mukana). Pehtoori on saanut tämän majesteettisen kuohuvan puolivuosisataislahjaksi Gruppo San Lorenzolta viisi vuotta sitten.

Olemme jo kauan aikaa sitten päättäneet että tämä erikoisuus aukaistaan joskus ”ihan tavallisena” päivänä, hetkenä. Ja nyt oli se hetki. Oli äärimmäisen hyvä hetki ja erinomaisen hieno samppanja, jonka maussa oli niin paljon hedelmäisyyttä että kuivasta tuli melkein makea. 🙂 Tuoksussa paahtoleipää, aprikoosia, keksiä ? ja maussa ananasta, kivennäisiä (onkohan oikea sana tässä yhteydessä?) ja suuntäydeltä makua ja kuplia.

 

 ________________________

Väliaikatietoja Pulkkamäen MM-kisoista: tyttäremme on sijoittunut karsinnoinnassa yhdenneksitoista (aikuisten sarjassa ollut 40 osallistujaa), millä varmisti paikan huomiseen finaaliin. Siispä huominen vielä jännitystä ja hieman huoltakin. Luonnollisesti. Mutta siis MM-finaalipaikka! Wuhuu!

Lappi Niitä näitä

Taivaan tulien alta katulamppujen katveeseen

Taivaan tulet! Ne olivat eilen loppuillasta, puoliyhdentoista aikaan hienot. En ole koskaan nähnyt sellaisia. Koko taivaankansi oli lainehtivien, vihreiden valojen ja pyörteiden peittämä. Ja punaisiakin, syvän- ja oranssipunaisia kieppejä. Eikä yhtään kunnon kuvaa niistä, olivat niin nopeita, niin pystysuoraan ylös, etten osannut kuvata. Yksi hyvä otos voimapuusta ja vihreästä tulesta (klikkaa isommaksi). Ja muistikuvia pitkäksi aikaa.

Aamulla haalimme vähät kamamme autoon ja kymmenen jälkeen pilvisessä pikkupakkasessa suuntasimme kohti maalikyliä. Olisin minä oikeastaan voinut vielä viikonlopun yli olla, mutta olihan täälläkin kaikenmoista paluunsyytä  ja teimme mökillä nuorille tilaa. Tytär kavereineen tulikin Tervolan kohdalla vastaan. MM-kisajoukkue :D.

Täällä on se pulkkamäki videoituna..

Mietin jos olisi jäänyt kämppäemännäksi, elämänluukulle ruokaa tekemään ja tarjoilemaan, pehtoori saunan lämmittäjäksi ja huoltojoukoksi muutoin, … luulisin,  etteipä noilla nuorilla olisi ollut isommasti sitä vastaankaan, mutta varmasti viihtyvät enemmän kuin hyvin ilman meitäkin. Ja mehän pääsemme taas pääsiäiseksi, viimeistään.

Kotimatka sujui nopsasti, Rovaniemelle asti hoitelin sähköposteja ja muita ajankohtaisjuttuja – eikä käsi ollenkaan vaivaa, vaikka autossa läppäri sylissä kirjoittelee.  Muistanpa toisenkinlaisia kotimatkoja.

Lappi Niitä näitä

Ulkona ollessa

Tuuli on kääntynyt etelälle, mutta ei silti ole erityisen leppeä. Mutta säähän on vain pukeutumiskysymys.

Olen tässä viime aikoina (esimerkiksi Kanarian patikoilla lähes päivittäin) useinkin miettinyt, kuinka on hienoa kun nykyään on niin mahtavia ulkoilu/urheilukamppeita. Voi kerrospukea itsensä lämpimäksi, liikkuvaksi ja kuivaksi kelillä kuin kelillä. Eikä silti ole sellainen Michelin-ukko -olo. 70-luvullla kun tulivat Mäser-poolot oli se alku tälle … ja kuinka sellainen joululahjaksi olikaan ihan parasta.

Nyt on silkkikerrastoja, fleecejä, teknotakkeja, vaelluskenkiä, kunnon reppuja. Kaikki ne tekevät luonnossa liikkumisesta juhlaa. Ei ahdista, ei palele, ei kastu.

Minua kyllä jaksavat hieman nämä uudet muoto/tekno- tai mitä lieneekään sukat hieman hymyilyttää. Sukissa on merkit kumpaan jalkaan kuuluvat: sukissa on kirjaimet L ja R.  V ja O -sukkia en ole nähnyt,  siis oletetaan, että osaat englantia paremmin kuin, että osaisit itse päättää, miten sukat pannaan jalkaan. Mutta ihan sama, aina parempi versio kuin ennen: sukkahousut ja päälle tennissukat ja/tai villasukat ja sitten monot jalkaan. Entäs sitten päähineet: nyt on kypärälakit ja lämpimät tuulenpitävät pipot (tai mäessä kypärät), vähänkö ovat huippujuttuja? Minusta ovat.

Sitten minulla on tänään ollut muitakin suuria (todella!! hih!) pohdinnan aiheita. Miksi ja miten lumi on jäänyt tähän kelonpätkään juuri näin?

Keväthangilla voi miettiä kaikenmoista…

Ja kylillä (Kuukkelia vastapäätä lähtevän tien varrella) on tämmöinen kyltti.

Ja tässä on se aihki.

Se mitä olen pohtinut, että haastaisinkohan tuon aihkin meidän oman ikihongan kanssa. Ei kyllä meidän voimapuu jää paljon tuosta Kuukkelin liki olevasta aihkista jälkeen.  Liekö yhtään, dendrologinen analyysi pitäisi teetättää… tuskinpa moiseen kuitenkaan ryhdyn, sillä meidän ikimänty on meille paras, on se ihan minkä ikäinen hyvänsä. Sen juurella vielä vietämme vähän aikaa, vielä huomiseen…

Tämä maanääri on minulle joku alkukoti, uskokaa pois. Minä ainakin uskon, että on.

 Kuutamo? On.

Lappi Liikkuminen Valokuvaus Vuorotteluvapaa

Rinteessä ja AR1429

Toisin kuin kaulassani olevassa  korussa, rinteessä länsituuli ei ollut vain väre, oli enemmänkin länsituulen tuisku tai puuska. Tuulisin päivä koko viikolla ja ihan loogista ja sen kunniaksi meninkin mäkeen tänään. Tuuli oli siis navakka, mutta sen suunta oli länneltä tai lounaasta, eikä pakkasta kuin pari astetta ja aurinko siniseltä taivaalta, joten eipä ollut ollenkaan huono keli mäessä. Oli mukava. Tosi mukava.

Ja kyllähän se laskettelu on enempi minun lajini kuin hiihto. On oikeastaan aina ollut (”Laskettelu-urani lyhyt historia”  on täällä: klik!). Oisko se vauhti vai mikä siinä kiehtoo? Lähtiessä kamoja autoon viedessäni, mietin jotta otanko bladet, temppusukset, curverit vai laudan? Tosiasiassa vaihtoehtoja olivat vain temppusukset (pikkuisen reilun metrin mittaiset molemmista päistä pyöristetyt) ja tavalliset curverit. Bladeilla en enää laske, on turjan heppaista minulle ja lautailusta olen luopunut jo kolme, neljä vuotta sitten. Opin lautailemaan, välttävästi, mutta en koskaan niin että olisin isommasti siitä nauttinut. Onkin pehtoorin kanssa tässä molemmat päätetty myydä snoukkamonot ja laudat. Hyviä Burtoneita, mutta käyttämättöminä vievät mökin vähiä varastotiloja turhaan.

Sitä paitsi pehtoorista ei ainakaan nyt ole ollut lautailemaan eikä ladulle. Selkä on juilinut aika lailla, mutta kyllä katoille on voinut kiipeillä lumia pudottelemaan. Eikä siinä ole ollut minun viisailla varoittevilla sanoillani mitään merkitystä.Oli sitten lämmitellyt rantasaunankin joten kun tulin rinteestä pääsin suoraan löylyyn.

Tämän päivän uutiset kertoivat tällaista:

Auringossa tapahtui maanantaiyönä voimakas purkaus, joka sinkosi avaruuteen suuren määrän hiukkasia. Purkauksen odotetaan synnyttävän lähipäivinä Suomen taivaalle revontulia. Parhaat mahdollisuudet havaita revontulia ovat tiistaina alkuillasta kello 19 – 21.

Syy tämänkertaiseen purkaukseen on suuri auringonpilkku AR1429, joka on tullut esiin auringon takaa ja kääntyy parhaillaan maata kohti. – Kyseessä oli X1-luokan purkaus, joka on voimakkain mahdollinen

(YLE 6.3.2012)

Ja osin näiden juttujen vuoksi päätimme lähteä kylille syömään. Ideana oli, että mennään viiden-kuuden välillä Petronellaan gourmetille ja sitten ajellaan Kaunispään päälle katsomaan revontulia ja minä saan kuvata. No saahan sitä päättää ja suunnitella.

Ensinnäkin Petronellassa yksityistilaisuus. Täällä on Porschen testausporukkaa niin paljon,  että myös Siberia-ravintola oli kiinni näiden automiesten vuoksi. Joten oli siis taas! mentävä Kaltioon. Taas oli hyvää, paitsi jälkkkäri: lakka créme brûlée oli pliisua. Maistui lightille, eikä se ole kilpiravintolan jälkkkäreissä hyvä meriitti.

Syötyämme hurautimme Huipulle. Ja? Missä on megaluokan pilkun purkauksen jäljet? Ei missään! Eikä niitä ole tässä mökin pihassakaan näkynyt. Tuolla minä olen vartin välein käynyt kurkkimassa (J. ei ole päivystämässä, joten on itse käytävä  :)).

Mutta oli se auringonlasku Kaunispäältä katseltuna kaunis. Eikä nyt näkyvässä kuutamossakaan mitään vikaa ole. Edellisen kerran olenkin kuvannut kuutamoa Teneriffallla – Teiden kalderan vuoristohotellin vessan ikkunasta.

Tämmöistä se on vuorotteluvapaalaisen elämä. 😀

Lappi Niitä näitä

Ladulla – edes

Lähtökohtaisesti on ollut mitäänaikaansaamaton päivä. Mutta D-vitamiinia hankittu, kaloreja poltettu, niitä hankittu, taas kerran yksi hiihtoloman alku seurattu AKT:n kuulumisia, tosin tällä kertaa ne eivät vaikuta meidän loman viettoon tai viettämättömyyteen kuten joskus on dramaattiseti tehnyt. 

Pakkasaamun aamiaisen jälkeen hyvästelimme raahelaiset, – pehtoorin sisar joka ei koskaan aiemmin ollut käynyt näin pohjoisessa tuntui pitäneen viikonlopusta, eikä J:llakaan ymmärtääksemme ollut ollut ankeaa. Mukava kun kävivät. Nyt taas kaksin. Muutaman päivän vielä täällä nautimme.

Sitten minulla suuren suuri dilemma: mäkeen vai ladulle? Pakkasta ei liikaa, mutta hieman vihmovasti tuulee, ei eilistä tyventä leppoisuutta, siis päätös vie taas Laanilan laduille. Tänään ei kulkenut, lipsui ja jumitti. Suksissa vai hiihtäjässä vika? Sitä tykönäni tulin miettineeksi. Ei ainakaan laduissa eikä säässä ollut moittimista.

Lappi Niitä näitä

Pohjoisen taivaan alla

Sattuipa aamulla niin, että heräsin jo puoli seitsemältä, aamiainen oli sovittu yhdeksäksi ja pakkasta oli liki parikymmentä astetta, joten päätinpä tehdä ne paistinkääntäjien tiedotuskirjeet ja harjoitella julkaisualustan käyttöä. Aamurupeama sujui, laittelin ohessa aamiaista ja kun muutkin heräsivät, vietimme pitkän tovin tuvan pöydän ääressä. Lenkille päätimme lähteä puolelta päivin, odotamme että aurinko alkaa lämmittää.

Ennen kuin pehtoori lähti kantamaan saunalle vesiä ja korjaamaan lumilinkoa (oli kuulemma ollut taas rikki, minä hieman mietinkin torstaina sen kanssa huhkiessani kuinka on raskasta kiskoa monikymmen  kiloista vehjettä) pyysin häntä katsomaan ja lukemaan, oliko laatimani pitkähkö ja monin kommervenkein nettiin ladattavaksi saatu ensimmäinen ”tiedottajan esittely” -kirjeeni kelvollinen. Pehtoori totesi kirjeen hyvin kelpuutettavaksi – ja tsup! vahingossa tuhosi koko tekeleeni… Aika äkkiä kyllä sitten häipyi ulos. Kirosin, myönnetään. Mutta teinpäs sitten uudestaan. Ja puolelta päivin ulos.

Kaunispää on taas kerran huiputettu. Tyvenessä, aurinkoisessa, puhtaassa, sunnuntaisessa, kaikkinensa mitä mainioimmassa säässä.

Alaspäin tultiiin maailman pisintä pulkkamäkeä. Käytiin tsekkaamassa kilpailuareena, johon tytär kavereineen on ensi viikonloppuna tulossa. Täällä on näet pulkkamäen MM-kilpailut ensi viikonloppuna.

Iltapäivällä tyyni sää jatkui, ja perinteet jatkuivat: nuotiomakkaraa ja kahvia lounaaksi. Päivälliseksi tein porolasagnea. Tein kaksi isoa vuokaa, jääpähän sitten pulkkamäen mm-joukkueelle tänne pakkaseen odottamaan. Kyllähän se on sellaista LappItalia-ruokaa parhaimmillaan.

Illalla sellainen juttu, että ensimmäistä kertaa minun ”valokuvaamisurallani” oli täällä kunnon revontulet! Melkein kuutamo, – ja revontulet. Siellä minä sitten vinkkeleissäni jalustan ja kameran kanssa hankien keskellä rämmin, lumoutuneena räpsin eräänkin otoksen. (klikkaamalla suurenevat) Voi kun olisin viitsinyt lähteä ajelemaan jonnekin aakeammalle, laakeammalle.

Pohjoisen taivaan alla…

Niitä näitä

Mökin maisemissa

Sää ei ollut ihan lupaustenmukainen, mutta ei huonokaan. Sanoisin että enimmäkseen hyvä, ellei erinomainen. Puuro- yms. sellaisen aamiaisen jälkeen lähdimme kylille.

Ei mitään ihmeellistä. Eniten ihmettelimme japanilaisten suurta määrää ja muiden turistien olematonta määrää. Tammikuun toisella viikollakin tuntui olevan enemmän väkeä kuin nyt. Kaunispäällä kävimme maisemat katsomassa, kahvilla ja munkilla, luonnollisesti.

Huipulla tuulee. Aina. On vain pohdittava onko tuuli myötäinen, —

Mökin pihassa löysin koivun, jolla oli näin kaunis koru …

Ja mitä muuta Lapin lauantain ohjelmaan? Rantasauna. Surprise! Ja ruokaa! Vielä yllätyksellisempää, eikö?

Ruokapöydän äärimmäisen viisaiden juttujen tuloksena oli mm. (korostan mm.), että pehtoorin sisaren muistelmateos ”Minä ja Kirill” on vain kustannussopimusta vaille valmis.

Kaarnikkakku alkaa olla jo hyvin lähellä alkuperäistä Kaunispään Huipun kakkua. Kirjoittelen joku päivä oman reseptini.

Purolla liki maalauksellista.

Niitä näitä

Kevään koittaessa

Aamulla länsituuli repii puista havuneulaset eilisille kimmeltäville hangille. Tuulee lämpimästi, keväisesti. Lämpötila on nollan yläpuolella. Lupaavalta näyttää. Lupaa keväistä päivää, vaikka on pilvessä. Nyt lumityöt eivät enää ole syy olla pois ladulta. En tiedä miten tuollaiset pitopohjasukset käyttäytyvät nuoskakelillä ja muutoinkin, päätän että lähden heti aamusta hiihtolenkille.

Kun kerran olin jo hyvin varhain hereillä, olin jo ennen yhdeksää Laanilassa ladun päässä.  Latu oli erinomainen. Piispanojan kautta Prospektorin kaivokselle ja sitten takaisin Savottakahvilan pihaan. Hyvä reitti. Aluksi lievää nousua, tasaista ja lopuksi yksi pitkä lasku. Jo vain, tTavattoman hyvälle tuntui hiihtää. Kulki. Vain kaksi hiihtäjää näin tuolla vajaan kympin lenkilläni. Molemmat hiihtivät ohi.  Mutta ei haittaa – – Hiihtäkööt.

Päivällä kului hyvinkin pari tuntia saunapuiden, takkapuiden, saunavesien, lumitöiden ja pihalyhtyjen parissa. Aurinko, nouskautuvat hanget.

Kauppareissulla vielä kirjaprojektiasioita (lue: laskujen maksuliikennejuttuja) ja soitin syöpähoidossa Helsingissä olevalle ystävälle. Jos positiivisuus ja periksiantamattomuus riittävät, hän paranee tästä toisestakin kierroksesta. Kuinka joku voikaan olla sellainen! Kuinka toivonkaan hänelle kaikkea hyvää.

Saunanlämmitys ja Tuulentuvan vieraille varustaminen iltapäivän ohjelmassa. Tein lapaksia (= lappialaisia tapaksia). Posteilua. Netti taas ihan mitä sattuu…  Ja muutamia kuviakin riemastuin ottamaan.

 

Pehtoorikin tuli illalla. Sisarensa ja tämän mies mukanaan. Ilta kului – höpötellen, ja niiden lapaksien äärellä.