Matkan loppusuora ja maalissa

 La Gomera jäi, rannikolla näkyy kahdessa tasossa San Sebastianin pikku kaupunki.
(klikkaamalla kuvat suurenevat)

Matkalta on palattu, maanantai on jo illassa. Eikä tänään ole tarvinnut mennä töihin. Juuri tällaisina päivinä vuorotteluvapaa on paljon,  se on enemmän kuin hyvä juttu.

Mutta palaanpa vielä eiliseen… Teneriffan eteläinen lentokenttä on nykyään se isompi, liikennöidympi kuin pohjoisessa oleva vanha kenttä. Eilen puolenpäivän jälkeen Reina Sofialla tuntui olevan puoli Manner-Eurooppaa palaamassa rantalomaltaan. Ihan hullu hulabaloo siellä oli, mutta toisaalta kaikki pelitti vallan rivakasti.  Eikä meille tullut sakkomaksuja ylikiloistakaan. Olimme autuaasti menomatkalla olleet huomaamatta, että TUIn lomalennoilla ei saa olla kuin 15 kg/matkatavaraa/henkilö ja 5 kg käsimatkatavaraa. Meidän molempien matkalaukut painoivat alle tavallisen 20 kg:n rajoituksen, – huolimatta siitä, että laukussa oli vaelluskengät, ja meillä molemmilla oli lisäksi vaellusreput, jossa minulla tietysti kamera ja lisäksi makro- ja teleobjektiivit ja muuta kuvausvermettä, joten reppuni painoi sadeviittoinen yms. kamppeineen lähes kahdeksan kiloa (mikä lisäsi kyllä sitten haastetta patikoillakin :)). Mutta siis mennessä reppuja ei punnittu, eikä matkalaukkujen pienestä ylipainosta huomautettu. No eilen sitten jännitimme että mitenhän käy, mutta ilman rahtimaksuja selvisimme. Huh!

Kun check-in sujui jouhevasti, oli aikaa ostoksille. Me kun emme olleet koko viikolla kaupoissa käyneet, mitä nyt vettä, suklaata, pähkinöitä ja viinipullo sekä yhdet patikkasukat ostamassa, päätimme hankkia nuorisolle tuliaiset tax freen kempparista. Katselimme samalla, jotta josko sittenkin ostaisimme kotiin vietäväksi muutaman viinin, ehkä viinikerhon ensi perjantain maistiaisiin pullollinen Viño Nortea, jota oli illallisilla pariin otteeseen nautittu. Toisessa ravintolassa pullon hinta oli ollut 9 euroa, toisessa 13 euroa ja supermercadossa 6,80. (Vas. kuvassa lauantain illallisen viinivalikoima)

Ja mitähän se maksaakaan taxfreessä? 15 euroa! No hinta ei ollut kuitenkaan ratkaiseva syy, ettei sitä ostettu, vaan ajateltiin, että Helsingissä olisi sitten pakattava laukut uudelleen ja ehkä kanarialainen viini ei olekaan niin tarpeellinen. Onneksi ajateltiin noin, olisi tullut ongelmia… Sitä paitsi minä luulen, että yksi kerhomme jäsen on kerran samaisen viinin meillä jo maistattanut.

Iltapäivällä puoli kolmen maissa pääsimme lähtemään Teneriffalta, kone kiersi Italian kautta, mikä oli minusta vähän outoa, mutta samapa tuo. Lähes koko matkan järjestelin läppärillä kuvia ja editoin matkapäiväkirjaa, mitä nyt vähän lähipenkeillä istuvien reissulaisten kanssa höpöteltiin. Kuuden ja puolen tunnin lento sujui helpohkosti, lopuksi koneen oli vain odotettava laskeutumislupaa, mikä myöhästytti aikataulusta ja sitten kun päästin alas, alkoi matkalaukkujen odottelu. Ja meillä alkoi olla jo todella kiire. Oulun koneen lähtö klo 23.59 oli  jo kovin lähellä, eikä matkalaukkuhihnalla näkynyt kuin kymmeniä muiden ihmisten laukkuja, verkkaisesti niitä tuli hihnalle lisää, kovin verkkaisesti. Meidän olisi vielä käytävä check-in, turvatarkastus ja juostava puoli lentokenttää terminaalin toiselle puolelle…

Onneksi ei ollut sitä viinikassia pakattavana, mutta ehditäänkö? Laukut tulivat vähän puolen jälkeen, Finnairin check-in´ssä ilmoitimme, että ei väliä, vaikka matkatavarat tulisivatkin perässä vasta seuraavana päivänä, kunhan meidät päästetään koneeseen. Todellakaan ei mikään Hilton-yö enää kiinnostanut. Ja mehän ehdittiin. Ja Oulussa klo 1.20 hoksasimme, että ”Last minute check in” – tarroilla varustetut laukkummekin olivat kanssamme yhtä aikaa. Ennen kahta siis Rantapellossa.

Ja aamulla heräämme siihen, kun tytär, joka luuli, että tulemme vasta ensi yönä, kolisteli sisälle. Oli ajatellut varhaisaamusalireissullaan, että ajelee kotikotiin tekemään lumityöt ”samalla hiellä” ennen kampukselle menoa. No eipä tuo haittaa vaikka uni vähän lyhyeksi jäikin. Tasoittuupahan aikaero kerralla. Nuoret tulivat sitten iltapäivällä pidemmäksikin aikaa kuulumisia vaihtamaan.

Tänään – ei töitä, joko sanoin :)? – pyykinpesua ja sitten – kun kerrankin on aikaa (ja todella tarvettakin) – pesin ja putsasin matkalaukun, kameran, nesessäärin, käsilaukun, läppärin (kuinka onkaan juhlallista kirjoittaa taas kunnon kokoisella koneella, reissupostaukset ovat aina todella täynnä lyöntivirheitä, kun puolipimeässä, missä sattuu nettinurkassa niitä koetan kirjoitella). Ja oikealla tietskarilla näen kuvatkin paremmin. Niiden kanssa olen tänäänkin vähän värkkäillyt.

Tein tuollaisen kaktuskollaasin… Noista viikunakaktuksen hedelmistä tehdään hilloa ja hyytelöitä, herkkua juustojen kanssa. Mehikasveista pidän enemmän kuin kaktuksista. Niistä onkin kuvia kymmenittäin. Kuten kaikesta. Kuvasivun työstämisen aloittanen huomenissa…

Ja huomenna voisi mennä hiihtämäänkin, tänään  kävin lenkillä karistamassa Kanarian laavapölyt talvilenkkareista – tasaisella, ilman reppua? Merkillistä. Syke vähän eri tasolla kuin laavarotkojen reunoilla. Vauhti napakampi, maisemat olemattomat. Reissuun lähtiessä olin kovasti huolissani miten kuntoni patikkapoluilla ryhmässä riittäisi, tammikuun flunssa ja pakkaskausi ennen reissua (seli, seli) kun tekivät tammikuusta liki liikkumattoman, mutta eipä tehnyt tiukkaa. Kanarialla oli enemmän patikkapäiviä kuin kesällä Kitzbühelissä, mutta patikat olivat lyhyempiä, vauhti hitaampi (mikä sopi minulle – ja kameralleni) ja vähemmän kovia nousuja. Ehkä kivikkoisuus, sateen tai kosteuden kastelemat kanarianmäntyjen neulaset toivat lisähaastetta La Gomeralla. Opas kehui meidän porukkaamme kovakuntoiseksi, ja oli kyllä ihailtava muutamia jo hyvinkin eläkeiän alun ylittäneitä, jotka pysyivät tahdissa ja mukana, aika ajoin keulimmaisina…  Kovakuntoinen ja lussakka porukka olikin, moni vain sairastui flunssaan ja/tai mahatautiin.

Tema-matkojen piknik-lounaat kiehtoivat enemmän kuin Alppien rinteiden hüttet, mutta hotelli Astoria ja sen hurjan hyvät ja kevyet mutta riittävät illalliset voittivat kanarialaiset iltaruokailut. Molemmat reissut hyviä, – patikoinnista puheenollen … tulin tuossa, ihan vahingossa vain, löytäneeksi tiedon, että vuorotteluvapaan viimeisellä viikolla heinäkuussa olisi tarjolla vaellusmatka Irlannissa…

 

3 kommenttia artikkeliin ”Matkan loppusuora ja maalissa”

  1. Kiirettä pitäa ne Oulun lennot! Mielenkiintoinen postaus kert kaikkiaan, josta jäi mieleen, että missä meillä on se lastenkasvatus mennyt niin pieleen!??

    Vastaa
  2. Miten niin teillä mennyt lastenkasvastus pieleen, höpö höpö. Miten sinä tuollaisen tuosta pitkästä löpinästäni keksit. 🙂

    Teneriffa ja mehikasvit olivat ihana yhdistelmä.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.