Aamu aurinkoinen, mutta kylmä.
Mitäs tänään? Tänään olkoon Inari-päivä, koukataan systeri mukaan mökiltään.
Ivalossa kauppa- ja apteekkiasioita ja yhden uuden pikku puodin ihastelu ja sitten Inariin. Yhdeksi ehdimme Siidan rantaan, josta lähti Inari III kohti Ukonkiveä.
Katamariini on ihan uusi, siihen mahtuu 120 henkeä. Ei meitä ihan niin paljon ollut, mutta monta kymmentä turistia kuiteskin. Matka suuntaansa vei tunteroisen. Tarjoiluakin olisi ollut, mutta skippasimme kahvittelut ja oluset ynnä muut pienet, mitä olisi ollut myynnissä.
Esikristillinen saamelainen muinaisusko pohjautui luontoon. Koko maa oli pyhä. Erityisen pyhiä paikkoja olivat mm. tunturit, lähteet ja isot kivet. Luonnonvoimia kuten aurinkoa, vettä, tuulta ja ukkosta palvottiin.
Sen verran näillä raukoilla rajoilla on tullut aikaa vietettyä ja elämää elettyä, että muinaisusko on hyvin ymmärrettävää…
Ja siellähän se sitten jo näkyikin: Ukonkivi.
Ja kun kerran tilaisuus tarjottiin, olihan se tämä 30 m korkea pyhä paikkakin huiputettava. Ja siinä se oli Inarinjärvi koko kauneudessaan jalkojen juuressa. Hetkessä. Hetken.
Paluumatka meinasi vähän uuvuttaa, tekemisen puute 🙂
Inarissa olimme neljältä ja nälkä jo hyvinkin vaivasi. Vihjeen jälkeen (kiitos Taije!) hakeuduimme hotelli Kultahovin ravintolaan. Aanaar on sen nimi.
Kannattaa pitää mielessä jos nälkäisenä tai makumuistoja pohjoisesta etsivänä on Inarin suunnalla.
Ravintolassa on viehkoa retroa, siellä on vielä jotain Kekkosen ajan henkeä, siellä on käynyt kuninkaallisia ja tänäänkin siellä oli kovin kansainvälistä porukkaa kun menimme. Ikkunoista avautuu näkymä Inarin läpi virtaavan Juutuanjoen Alakoskelle, jossa oli nytkin kalastajia. On kuulemma perhokalastajien vakioapajapaikkoja.
Tarjoilu ravintolassa on mukavan välitöntä, hassusti kökköä, mutta vain viehättävästi. Koko kolmen ruokalajin valmistuminen ja tarjoilu sujui juuri sopivassa tahdissa.
Mitä sitten söimme? Me kaikki otimme saman, kolmen ruokalajin menun: eturuokana Toast Skagen Inari (perinteinen katkarapuleipä, jossa oli upeasti graavattua siikaa katkarapukeon alla ja kaiken huipulla siian mätia, mmmmmm olihan se raikasta, tuoretta ja hyvää!!), pääruokana poronfilettä timjami-ruiskorppujauhokuoressa ohra-matsutake lisukkeella (erinomaista sekin) ja jälkiruoan nimi oli Savusauna.
Siihen suhtauduin äärimmäisen skeptisesti. Tervajäätelöä, hilloja ja koivunlehti-sorbettia. Mutta kuinka se olikaan hyvää; maut täydensivät ihanasti toisiaan. Ja yhtäkkiä hoksaamme, miksi ruoan nimi on Savusauna. Okei, hieman hidas sytytys, mutta joka tapauksessa se koivunlehtiuutteesta tehty sorbetti vei tervajäätelöstä sen vahvan maun (johon en välttämättä ole kovinkaan tykästynyt) ja hillat olivat hyviä, eivät mitään harmaata mössöä kuten joskus ravintoloissa näkee…
Eivätkä hinnat olleet mitenkään kohtuuttomat, päinvastoin. Ja pehtoori otti kolmen viinin – menuun suunnitellun – paketin, joka oli erinomaisen edullinen: 15 euroa koko kelpo setti.
Voimme suositella. Lämpimästi. Siis Aanaar.
Kunhan mökille päästiin, lämmitettiin sauna, nautimme perjantaikuohuvaa ja nyt jo taas nukuttaa. Mihin huomenna? Pehtoorille annoin tehtäväksi miettiä uuden patikkareitin, – tai sitten pestään ikkunoita. Luulen, että patikoimme. 🙂
How exotic! Voi, että! Ei tarvitse jättää kuin päivä pari väliä blogiisi, niin jo on viikkoa vierähtänyt ja olet tehnyt/käynyt viikossa sen, mitä meikäläinen vuodessa! Kateellinen, en….en…en..
Ihanaa elokuuta!
Ehkä meiltä on Lappiin vähän kätevämpi matka kuin LI:lta. Peru ja Kanada etc. kuulostavat kyllä minusta aika eksoottisilta.
Ja kuinka mukava olikaan käydä sinun blogissasi lukemassa kirjeitä.
Ihanaa elokuuta sinnekin, me lähdemme nyt ajelemaan kohti etelää. Rantapelto on seuraava eksoottinen kohde 🙂