Pihan päivitystä

Rantapellon rauhassa ja auvoisassa auringonpaisteessa. Italian lämmön, helteen jälkeen, Oulun poikkeuksellisen lämmin kesäilma tuntuu oivalliselta. Sopivalta. Ei ole niin hottista kuin saapasmaassa (kuva tiistailta matkalta Pincion näköalapaikalle. Lämmintä sellaiset + 34 C. Klikkaamalla kuva suurenee.), mikä on ehkäpä hyväkin juttu.

Juniori ja tyttöystävänsä olivat eilen vastassa, – mukava kun olivat. Ollutkin jo ikävä pojan kanssa kihnaamista. Huushollia, tai edes puutarhaa, poika oli pitänyt kunnossa, hengissä. Muutamat yrtit henkitoreissaan, mutta päällisin puolin kaikki ok. Ja mikä parasta: poika on viime viikon huolehtinut itsensä töihin, ruokkinut itsenäsä ja pessyt pyykkiäkin! Pari vuotta sitten kun olimme kolmen päivän reissulla Riiassa, pojan piti herätä itsekseen kesätöihin hautausmaalle. Kolmesta aamusta yhtenä ehti hyvin, toisena vain vähän myöhästyen ja kolmantena meni vasta ruokikselle. Mutta nyt: on koko kesän itse huolehtinut ja ehtinyt aamuyhdeksäksi tiskin taakse tai varastoon.

Pikkuisen empatiseeraan nuoria kun tämmöisillä helteillä duunia joutuvat puskemaan, mutta itsepähän ovat hommansa valinneet ja saaneet. Pojalla päivät rengasmyyjänä ja -asentajana jatkunevat koulun alkuun. Tyttärellä on jo Heseltä ansaittu vuosilomakin, josta loppuosa vasta elokuussa. Väittää että hampurilaisten paistossa on lämmin näillä keleillä…

Jos minun olisi tänään pitänyt mennä töihin, olisin hyvin, hyvin vakavasti harkinnut lintsaavani. Mutta onneksi ei tarvinnut: ei tarvinnut mennä, harkita, saatikka lintsata. Loma on näet vasta puolessa. Joten ”paluu todellisuuteen” Italian jälkeen voi tapahtua hiljalleen.

Me olemme pehtoorin kanssa puutarhaa ja kotia järjestelleet. Aamulla kasvimaalla kitkiessäni muistin hyvin, kuinka kesän 2004 lopulla kun pihamme (lue: pehtoorin ahkera harrastuneisuus) palkittiin puutarhakilpailussa Oulun kaunein piha -mainesanoilla ja pronssikilvellä, tuli Kalevan toimittaja tekemään asiasta juttua, ja tietysti juuri silloin pehtoori oli työmatkalla, joten meitsi joutui antamaan – kohtuullisen asiantuntemattoman – haastattelun liittyen pihaamme ja sen hoitoon. Ja kuinka minä vakaalla rintaäänellä totesin, että emme me tarvitse mökkiä, ”onhan meillä piha, jossa kesä viettää” ja ”ei meistä ole kahden paikan ylläpitäjäksi” ja ”ei me oikein voida pitkiä aikoja kesällä olla poissa kotoa/puutarhasta”. Höpö, höpö -lausuntoja. Monena kesänä on oltu viikko, kaks, kolmekin reissussa. Ja nyt on mökkikin.

Mutta tosiasia on, että paluun jälkeen päivitykseen menee päivä, pari. Nyt juuri, onneksi,  ukkoskuuro kasteli kasvimaan, ei tarvitse enää mennä sadettamaan…

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.