Ruoka ja viini

Uudenvuoden herkkuja

Nyt kun loppuvuoden ja tulevan kaksi ensimmäistä viikkoa ovat suunnitelmien alla… kun mietin, mitä nuorille tarjoaisin ja mitä tekisin mökille herkuteltavaksi, voisin postitella muutaman ohjeen – vaikka uudenvuoden illanistujaisherkuiksi.

Viime kevään lakkiaisiin tein 100 lohileivosta, ja kirjajulkkareissa niitä oli myös iso vadillinen, ja ovat saanet kehuja ja kyselyjä, joten ensiksi vaikka ne (ohjeeni on mukaelma Ulla Svenskin Lempileivonnaiset kirjasta. Oletkos pitkään aikaan käynyt Ullan leivontablogissa. Käy ja ihmettele!!!  Katso edes kuvat! KLIK!) .

Lohileivokset (12 kpl)

Pohjaan

150 g voita
3½ dl vehnäjuahoja
½ dl vettä
1 dl emmental-raastetta

Täytteeseen

250 g lämminsavulohta
½ sipulia ja tillia
ihan vähän sitruunapippuria

Päälle

2 dl (kolmen juuston) ruokakermaa
1 kananmuna

Nypi pohjan ainekset sekaisin ja painele taikina silikonisiin muffinsivuokiin. Murustele lohi, sekoita se tillin ja sipulihakkeluksen kanssa ja täytä muffinsivuoat. Sekoita kerma ja muna keskenään ja kaada vuokiin. Uuniin n. 200 astetta ja 15 – 20 minuuttia. (koristele tilillä, kuten kuvasta näet, minä en koristellut :))

Toinen pieni lohiruoka tehdään kylmäsavulohesta. Siitä ei valitettavasti ole kuvaa, mutta tätäkin voin lämpimästi suositella. Tämä on myös oivallinen myöhäisen aamiaisen, brunssin herkku. Toisaalta yön huikopalaksikin sopii. Ja on hieno,  vaikka on tolkuttoman helppo.

Lohijuustoleivät lämpimänä

Neljälle tarvitset

2 valkuaista
2 dl emmentaal-raastetta
(1-2 tl sinappia)
4 (isoa tai 8 pientä) paahtoleipäviipaletta
voita
150 g kylmäsavulohta ohuina siivuina

Ensimmäiseksi laita uuni lämpiämään (200 astetta). Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, sekoita vaahtoon juustoraaste. Voitele paahtoleipäviipaleet (sipaise vähän sinappia leiville), levitä lohi leipien päälle ja lusikoi juustovaahtoa päälle.
Paista uunissa viidestä kymmeneen minuuttiin. Vaaleanruskea väri on merkki valmiista.

Noiden molempien lohiherkkujen kanssa samaan pöytään sopii italiastyylinen salaatti, jota meillä on nyt välipäivinä syöty pääruoaksi leivän kanssa. Mikähän sen nimi voisi olla? Se on mukaelma hienosta Parman salaatista, joten olisiko tämä

 

Parman pikkusalaatti

 

jääsalaattia
hunaja- tai cantaloupemelonia
(mini)tomaatteja
mieto sipuli (taas suosittelen Roscoffia (saa Stockalta) tai pala purjoa
saksan(hassel)pähkinöitä
sokeria
prosciuttoa
hyvää balsamicoa, oliiviöljyä, mustapippuria myllystä

Sulata noin ½ dl sokeria teflonpannulla, kaada kourallinen pähkinöitä sokerin sekaan. Sekoittele hetki. Kaada sokeri-pähkinämassa leivinpaperille ja anna jäähtyä. Murentele ”möykky” palasiksi. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Asettele parmankinkku viipaleet leivinpaperin päälle ja paahda niitä hetki (n. 5 min.) uunissa. Anna jäähtyä. Laita kulhon pohjalle revitty jääsalaatti, pilkottu meloni, tomaatit, sipuli. Kostuta salaatti balsamicolla ja oliiviöljyllä ja rouhi sekaan mustapippuria. Viimeiseksi suolaista prosciuttoa ja makeita pähkinöitä.

 

 Bon Appetito! 

Niitä näitä

Muistutus arvonnasta

Uutukaisen Vuorotellen-kirjan arvontaan voi osallistua vuoden loppuun asti!!!

Teimme sisaren kanssa kimpassa Vuorotellen-kirjan.  Yli 100-sivuisessa kirjassa on vuorotellen valokuvia, runoja ja ruokatarinoita.  Siinä on jokaiselle kuukaudelle pari ruokavuoteen soveltuvaa ruokaohjetta. Meillä oli kirjaa taittamassa ja suunnittelemassa ammattilainen, ja kirja onkin kaunis katsella. 🙂   Se on ihan mukava kirjanen.  Kuvia täällä KLIK

Kirjaa ei ole nettiversiona, mutta voit saada sen omaksi ostamalla tai osallistumalla ARVONTAAN.

Arvon kaikkien osallistuneiden kesken kaksi kirjaa. Kirjoita kommenteihin . Tai sposteile minulle (reija.satokangas at oulu.fi) halukkuutesi olla mukana arvonnassa .

Arvontaan voit osallistua vuoden loppuun asti. Kaikkien osallistuneiden kesken arvon kaksi kirjaa.

Voittajat julkistan täällä 1.1.2012.  Tähän mennessä osallistujia on vielä kovin vähän, joten voittomahdollisuudet ovat kohtuulliset. 🙂

Vanhemmuus

Vanhan vuoden lopulla uutta

Tänään nuorenparin kanssa etsimässä joululahjaksi luvattua lipastoa. Löydettiinhän se. Eikä siinä kauan mennyt. Sitten menimme – luonnollisesti – lounaalle. Ehdottelin Pannukakkutaloa torinrannassa, mutta Titanic vei voiton.

Titanic on uusi (avattu n. 2 kk sitten) lounasravintola keskellä ns. Sisustajantoria. Olen joskus ko. kiinteistössä käynyt pyörakaupassa. Siis Kodin Ykkösen ja Joutsensillan K-marketin kupeessa. Merkillinen paikka. Hirsi(feikki)seinät, (feikki)kristalli(led)kruunut, valtava laivanmallinen buffet-noutopöytä keskellä salia, jossa punaisella ja lilalla plyyshillä verhoiltuja tuoleja (joissa on sirkoninapit!) (ks. kuva ravintolan kotisivulta). Lounas maksoi 9,70 euroa ja siihen hintaan saa syödä rajattomasti. Miksi minulle tuli mieleen aikuisten Rax? Hinta-laatusuhde ainakin kohdillaan. Oli vara valita. Maistamani lihapullat mauttomia, vähän kylmiä, poika kehui chili-possupataa ja alkupaloista löytyi muutamia hyviäkin juttuja. Eikä kenenkään varmasti tarvitse nälkäisenä lähteä. Mutta ehkä sittenkin vaikka joku kiinalainen tai intialainen ensi kerralla…? Mutta siis, testattu on.

Ja jälkiruoan jätimme väliin, koska meillä oli kutsu Juniorin tyttöystävän (avokki jo käytännössä) vanhempien luo. Ensimmäistä kertaa tällainen vierailu. Siis että nuoren seurustelukaverin vanhempien luo. Onhan noilla meidän molemmilla nuorilla ehtinyt olla jo pitempiaikaisia (lasken yli vuoden suhteet sellaisiksi) seurustelukavereita, mutta J:n vanhemmat on siis ensimmäiset, jotka olemme tavanneet ”virallisesti”. Vaikka tapaaminen oli kyllä kaikkea muuta kuin virallinen. Ei todellakaan jäänyt kiusaantuneita hiljaisuuden hetkiä ensi tapaamisella. Ja huom!!! Se en ollut minä joka olisin ollut enimmäkseen äänessä. 🙂 Mutta siis. Kertooko tämä vierailu nyt jostakin? Onko elämässämme uusi vaihe?

Sitä tässä pohdin, vaikka itse asiassa tänään piti posteilla reseptejä. Uudenvuoden vastaanottajaisiin tai muuten vain, mutta ehdinpäs huomenna. Tai ehkäpä tässä illan päälle jonkun ohjeen ja kuvan postailenkin. Nyt alan ehkä uudistaa blogin ulkoasua vähemmän mustaksi. Tänäänkin on ollut valoa jo paljon. Kevättä kohti mennään!

Niitä näitä Valokuvaus

Kuvaprojektien parissa

Aamupäivän myrsky oli minulle riittävä syy ja lupa unohtaa muu maailma ja ryhtyä järjestelemään kuvtiedostojani. Sytyttelin työhuoneeseen kynttilöitä ja laitoin hyvää musiikkia, melkein kuin joulu jatkuisi. …  Kirjan (kirjojen) teon ja työnteon ja -tiedostojen siirtyminen kotikoneelle on koko syksyn kerrostanut tietskarin kansioihin tavaraa ja kuvia valtavia määriä. Tänään tuli varmennustallennukset hoideltua samalla. Ja taas (kuten viime vuoden vaihteessakin) lupaan ja vannon ryhtyväni järjestelemään kuvat heti niiden koneelle siirtämisen jälkeen. Katsotaan nyt miten käy.

Samalla valitsin kuvia, joita voisi laitella mökillä oleviin kuvakehyksiin. Nyt siellä on kamarin seinällä Ikean kehyksissä jotain satunnaisia otoksia tulostettuna normipaperille, mutta ajatuksena olisi saada seinälle joku teema tai ehkä väri joka toistuisi kuvissa… Ennen joulua sain aikaiseksi kotiin yhden ison taulun:  Kiinassa Suzhoun vesikylässä ottamastani pyöräkuvasta teetätin ison (150 x 100) canvas-taulun meidän nurkkahuoneen tyhjänä ammottaneelle  seinälle.

Vaikka lopputulos on aavistuksen liian tumma, on se muuten aika hyvä. Minusta ainaski.

Jotain ”hyötyäkin” valokuvauksesta.

Niitä näitä

Joulun lopulla

Miksei ne jo lähde? Joutsenet. Etelään.

Kuuluisihan niiden jo näin tapaninpäivänä  olla pois Möljän rannasta? Eikö kuuluisikin. Mutta eivät olleet.

Mutta on tänä jouluna ollut paljon muitakin poikkeamia perinteistä. Joulupuurossa ei ollut mantelia (pähkinä vältti ihan hyvin, ja tälläkin kertaa se meni Juniorille.  Hannu-Hanhi! as usually!), hautausmaalla ei ollut liukasta eikä kylmä, mummu ei jaksanut tulla jouluaatonviettoon, lahjoja oli tavallista vähemmän mikä ei tuntunut ketään haittaavan, jutut entistäkin syvällisemmistä entistäkin kevyempiin (aattoillallisella ehdimme vaatimattoman kuuden tunnin aikana käydä läpi maailmansyntyteoriat (kreationismista evoluutioteoriaan) sekä suhtautumisemme niihin ja keskusteluissamme päätyä kossuvichyyn (jota ei kylläkään nautittu/kärsitty), joulupäivänä pukeuduimme muutenkin kuin lenkillä käyntiä varten. Tänä jouluna (tänään) kuumeessa on pehtoori, en minä, kuten niin monina pahoina työstressivuosina.

Elämässäni on uusi tonttu. Sain joululahjaksi tontun, joka ei tunnu sohvannurkassa oikein levolliselta ja joka näyttäisi kaipaavan pohjoiseen. .. Aattoiltana pohdimme tonttuherralle nimeä. Minun tontuillani kun on oltava nimet. Tomafoin ja Iisakin kaikki blogini lukijat jo tuntevatkin, mutta entäs tämä arvokas, hieman unelias, vanha herra? Hän on Routalempi. Herra Routalempi on nyt osa elämääni.

Fragmentteja:

Metropoliitta Panteleimonin kirja Murha Kirkonkylässä oli varsin miellyttävä lukukokemus, ajankuva hyvin todellinen ja miksei juonirakennelmakin voisi olla todellinen? Hyvä kirja. Kiitos lahjanantajalle.

Yhtäpitävästi koko perhe, sisareni mukaanlukien, todistamme, että jouluruoka (myös lakkacharlotte) on ollut parempaa kuin ennen, ja mistä olen kovin iloinen, sitä ei ollut liikaa.  Sitä ei juurikaan jäänyt.

Poikamme on ihan tolkuttoman kova puhumaan, – kun sille päälle sattuu. Tälle joululle on sattunut. Isäänsä tullut?

Roomaakaan ei rakennettu päivässä: vuosia sitten lahjaksi saatu Colosseum-palapeli pistettiin aattona alulle, ja – tavoista poiketen – sitä ei ole vieläkään koottu.

Blogissani jouluviikko on ollut vilkkain koskaan! Tasaisesti nelisensataa kävijää päivittäin, ja lisäksi www-sivulla samanmoinen määrä. Siis liki 1000 kävijää päivässä. Huih!

Eilen illalla joulupäivällisen jälkeen nuorison pakattua kamansa ja lahjansa ja lähdettyä, oli järkyttävän hiljaista ja tyhjää. Ihan järkyttävän tyhjää. Kodissa oli kaksi valtavan isoa aukkoa. En sanonut mitään, en niiskuttanut, mutta iso kolo oli rinnassa. Nyt olen toipunut.

Ajatuksissani olen jo usein viivähtänyt Myötätuulessa, Lapissa. Merkillisen paljon olen miettinyt mitä otan mukaan, mitä ruokaa siellä laitan. Odotan jo kovin sinne lähtöä. Tämän vuodenajan juhlaan kuuluisi lähteä pohjoiseen, tänään tai viimeistään ylihuomenna kuuluisi lähteä. Kuuluisi, olisi ilo ja elämä,  viettää aikaa Kaunispään rinteillä ja VMP:n seurassa. Tänä vuonna niin ei tehdä. Ei ainakaan ihan vielä… loppiainen olkoon sitä varten, ehkä, toivottavasti. Tai ehkä ihan uusia asioita varten. Taas on siis mukavaa odotettavaa…

Täällä ei myrskyä. Vieläkään. Eikä kai myrskyä tulekaan. Lämpöasteita on, vieläkin. Liukasta, mutta kävellyt olen, aika paljonkin.  Käveleminen on hyväksi.

(Klikkaamalla kuva suurenee)

Niitä näitä

Oikein Hyvää Joulua!

Toivottelen kaikille Tuulestatemmatussa piipahtelijoille ja päivittäisille vieraille oikein hyvää joulua.

Yksi, minusta ylivertaisen hyvältä kuulostava, ohje siihen on Heli Laaksosen laittamattomasti kirjoitettu jouluruno.

 

JOULUPATJA
eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

 

1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.
2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.
3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.
4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja eläinten kans.
5. Maata, syärä ja hihitetä 3–7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället.
6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.

Vanhemmuus

Lahjatoiveita?

Kun lapset monen kerran kysymisen jälkeen ilmoittavat, että ”ois kyllä hyvä lahja  jos avustaisitte lentolipun hankinnassa jos meen keväällä kattoo kavereita Meksikoon” ja ”oikeestaan sellanen lipasto tai mikä se on, ois hyvä, ku ei oo oikein paikkaa boksereille ja sukille ja semmosille, ni lipasto voi olla kyllä aika kova sana” … ja kun vielä sanovat, että on huippujuttu tulla kotiin syömään porukalla hyvin ja olla kimpassa ja jotain ja … niin siinä vaiheessa a) huomaan että jotain on muuttunut (missä ovat pleikkarit, my little ponyt, CD:t, legot !) b) pyyhin kyyneleitä silmänurkista ja laitan tenorit laulamaan Feliz Navidad vähän isommalle …

Lahja olisi jos olisi pikkupakkasjoulu, nyt tulee räntää, vaakasuorassa märkää räntää. Mutta oikeastaan… haitanneeko tuo… Ei haittaa! Tulkoon joulu!

_______________________________________________

JOULUKALENTERI

 

Niitä näitä

Valoa kohti

Tästä ei enää pimene.

Silta yli synkän virran. Virtakin kohta jäätynee, valkaistuu, valostuu

Vielä tänään

Mutta valoa kohti mennään… (merkitsee kyllä samalla vuorottelun hupenemista, hmmm)

Aamupäivällä kuvaus- ja kauppareissun ohessa edelleen kolportöörinä (= kuljeskeleva kirjojen ja lehtien kaupustelija, varsinkin uskonnollisen tai aatteellisen kirjallisuuden myyjä). Muistinpa tuon 1800-luvun lopussa paljon käytetyn sanan kun menin viemään ystävälle kirjoja, joita tämä osti lahjoiksi.  Kolportöörinä ei ole ollut äkkirikastumisen vaaraa, mutta olenpahan muutamia kymmeniä kirjoja kuitenkin jo myynyt, suurin osa kylläkin bloginlukijolle postin välityksellä. Kiitokset vain posteista, kiinnostuksesta ja kannatuksesta.

Kirjaa voi toki  ostaa joulun jälkeenkin.  Ja arvontakin (KLIK) on vielä käynnissä; osallistujia vielä kovin vähän… Jollet halua kommenttilaatikkoon kirjoitella ilmoittautumistasi niin toki suoraan sähköpostillakin (reija.satokangas at oulu.fi) voit ilmoittaa osallistuvasi. Muutama on jo niin tehnytkin.

Mainostelen täällä pienesti, vaikka olisihan tuota ollut hyvä mainosmahdollisuus huomenna. Soittivat radiosta huomenaamuksi puhumaan jouluperinteistä ja jouluruokien historiasta. Pitäisihän sitä yliopistolaisen tehdä yhteiskunnallista palvelutehtävää ja esiintyä, … ei nyt oikein huvittanut, oisko ollu kompetenssiakaan suorassa lähetyksessä selitellä? Ja huomenna aamusella on lakkacharlotten kokoamisoperaatio, ja muuta tähdellistä. Ja huomenna tytär tulee kotikotiin ja poikakin 10 päivän lomalle.

Tammikuulle taitaa mennä meidän mökille meno… mutta silloin sielläkin jo on valoa. Jos kohta ehkä vielä hieman pakkastakin.

(muistathan että kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla, myös kalenterikuvat)

________________________________________

 

JOULUKALENTERI

Niitä näitä

Pieniä on meitsin ongelmat

Aamupäivä oltiin Jäälissä; kyllä on minulla kuulkaa maailman sitkein anoppi: selkänsä on loukannut niin, että istumaan ei pysty, mutta joulusiivous on tehtävä! Matot ulos, kaikki luututtava, ”mutta kaapit jätän tällä kertaa pesemättä”, – ja apua ei huoli periaatteeella, että  ”pysyy kunnossa kun tekee jotain”. Oikein Niskavuoren Hetan meininki: ”Tingitään mistä tingitään, mutta siisteydestä ei tingitä”. Meidän esikoinenkin tuli mummulaan aamutreeninsä jälkeen ja niinpä sitten viisissä miehin ja naisin pistimme maailmantalouden asiat tolalleen ja presidentinvaalitkin ratkottiin. Ei mikään turha aamupäivä.

Postissa, pienesti kukka- yms. -asioilla ja sitten kävimme lounaalla intialaisessa (New Bombay). Jälleen hyvää.

Kun pehtoori ryhtyi pesemään autoaan (äitinsä poika 🙂 ), minä lähdin vielä käymään Haukiputaan Asemakylällä: se Putiikki 27 oli nyt sitten vihdoin nähtävä (käymisen väärti, ehdottomasti), ja sattuipa niin hauskasti, että sieltä löytyi tyttärelle joululahja ja sattuipa, että siellä oli alennus, jonka suuruus oli putiikin nimen mukaisesti 27%. Olen siis aloittanut joulualessa käynnin ennen kuin olen kunnolla jouluostoksia aloittanut. Enkä niitä kyllä tässä enää paljon taida ehtiä aloittaakaan… 🙂

Sitten tässä illanpäälle olisi ratkottava niinkin suuri ongelma kuin että tekisinkö joulun kahvipöytään ranskalaisen jouluhalon vai venäläisen charlotte russen. Suurvaltapoliittinen ongelma siis… Itään vai länteen…

__________________________________________

Hyvä Tuomas joulun tuopi …  

Niitä näitä

Jouluviinit hankittu

Tonttuilemassa melkein koko päivän. Vuorotteluvapaalainen voi huidella miehensä kanssa keskellä päivää monta tuntia kaupungilla, piipahtaa yhden ja toisen ihmisen joulu- ja työkiireiden keskellä, viedä kirjan, käydä hankkimassa muutaman pienen lahjan, käydä hallisssa kalaostoksilla (NYT on oikea aika laittaa jääkellarin lohi suolaliemeen mikäli mielit aattona siitä nauttia) ja ystävien kanssa kahvilla, ajella peltomarkettiin ja ostaa auton peräkontti puolilleen ruokaa ja juomaa …

… ja siitäpä tulikin mieleeni, että kun muutama tuttu nyt kuitenkin on niitä viinisuosituksia kysellyt, niin ensiksi voisin todeta, että viime vuotiset suositukset ovat edelleen voimassa. Edelleen ”allekirjoitan” nuo kaikki viime  joulun viinivinkkini. Niitä kaikkia on edelleen Alkossa, klassikkojahan ne melkein ovat. Meille ne ovat maistuneet, mikä ei tietenkään ole tae siitä että muille olisivat …

Mutta tänään hankimme viinejä, joita on kuluneen vuoden aikana tullut teistingeissä ja kotona maistettua ja joihin on tykästytty. Hankimme siitä huolimatta, että Amaronea, joka on ehdoton suosikkini punaviineistä, on merkillisesti tullut meille  hyllyllinen. 🙂 Mutta niitä säästettäneen ihan spesialiteettiseuraan ja -ruoalle, eikä poronpaistille ja laatikoille.

Vasemmassa reunassa oleva Geyser Peak on yhdysvaltalainen sekoiteviini, eikä ihan halvimpia (alle 20 euroa kuitenkin), mutta sen on meidän uusin ”löytömme” (Saariselän Alkosta muutama tullut tänä vuonna ostettua).  Alkon sivulta lainaus:

CABERNET SAUVIGNON (70 %), MERLOT (13 %), MALBEC (9 %), PETIT VERDOT (7 %), CABERNET FRANC (1 %). 2006   Erittäin täyteläinen, keskitanniininen, tumman marjainen, luumuinen, mausteinen, tamminen, lämmin

Vähän halvempi (13,50) on Villa San-Juliette, AVA Paso Robles, joka on kalifornialainen sekoiteviini sekin.  Ihan hurjan miellyttävä ja sellaisenaan nautittava.

PETITE SIRAH (80 %), CABERNET SAUVIGNON (10 %), SYRAH (7 %), MOURVÈDRE (3 %). 2008

Erittäin täyteläinen, keskitanniininen, mustikkainen, luumuinen, herukkainen, mausteisen tamminen, lämmin

Kuvassa keskellä on itävaltalainen sataprosenttinen veltliner.  Schloss Gobelsburg Grüner Veltliner Steinsetz, Kamptalin arvostetulta alueelta.  Kestää graavilohen ja alkuruokapöydän muutkin vahvat maut. Veltliner- rypäle on meillä ”vuoden tulokas”, mikä johtuu Kitzbühelin viikosta heinäkuussa.

Sitten Lusco. Espanjalaisia Albariño-rypäleestä tehtyjä viinejä saa Suomesta harvoin. Tämä Galiciasta tuotu viini on kuiva, mutta hedelmäinen. Sitten viimeisenä uutuus Italiasta. Sekin harvinaisemmasta rypäleestä (Verdicchio) tehty viini. Edellistä kevyempi. Ei pärjää viime vuotiselle suosikille (Bucci) mutta kokeile ihmeessä:  Casal di Serra, Umani Ronchi, DOC Verdicchio dei Castelli di Jesi Classico Superiore.  Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, hennon keltaluumuinen, yrttinen, mausteinen, lämmin.

Ja kyllä meidän jouluun (tai viimeistään uuteen vuoteen) kuuluu lasillinen, pari portviiniä, pipareita ja sinihomejuustoa tai konvehti. Viime vuonna Alkoon tullut Kopken portti on taas saatavissa (viime vuonna loppui jo aikoja ennen joulua). Suosittelen lämmöllä.

____________________________________________

JOULUKALENTERI