Valokuvaajan niksipirkka

Kaupungilta tullessa tammikuun iltapäivän aurinkoa oli pakko pysähtyä kuvaamaan. Kylmä? Kyllä, semminkin kun en ollut varustautunut.

Mutta pakkasessakin pystyy kyllä kuvaamaan; muutamat jipot tekevät sen siedettäväksi, iloksi.

Nyt sitten varoituksen sana: tämä postaus sisältää häpeilemätöntä tuotesijoittelua ja kaupallisia tiedotteita.

Ensiksikin: urheilukaupoissa ja Partio-aitassa myydään pieniä kertakäyttöisiä lämpötyynyjä, jollainen hanskassa takaa, ettei kädet jäädy, vaikka välillä kuvattaessa olisi otettava tumput poiskin. Tällainen pieni hiekkapussin oloinen mytty  pysyy lämpimänä monta tuntia, ja yksi riittää yhdelle kuvaus(tai laskettelu) reissulle. Pidä myttyä vuorotellen eri käsissä, hyvin riittää lämpö. Hinta vaihtelee merkistä ja pakkauksesta riippuen, mutta noin euron kipale.

Toinen pakkasessa kuvaavan hyvä hankinta on rillien ja linssien huurtumisen estäjä. Ainakin minulla on ollut vaikeuksia kun pakkasessa kuvatessa rillit huurtuu kun aikansa pitää kameraa lähellä kasvoja ja hengitys lämmittää sekä kameran etsinaukkoa että rillejä, mikä aikaansaa sen ettei kohta näe juurikaan mitään, ei ainakaan ottaa kelpo kuvia. Optikolta näitä linssien huurteenpoistopulloja löytyy, noin kympin pullo. Siitä riittää pariksikin talveksi.

Sitten ainakin minulle on ollut iloa pienestä (Claes Ohlsonilta ostetusta) taskulampusta. Siinä on hirmuinen valo, josta on ollut joskus iltakuvissa apua. Sekä ulkona että sisällä. Eihän se mikään studiolamppu ole, mutta hyvin tehokas, pikkuruinen valontuoja.

 

Sitten vinkki objektiivista.

Canonin kameroihin yhteensopiva pikkuinen kevyt (vähän reilut 100 g) ja pieni,

erittäin valovoimainen f 1.8, minkä vuoksi sopii myös sisäkuvaukseen erinomaisesti, nimenomaan tämä hyvä valovoima on ISO ilo,

halpa (n. 100 euroa) kiinteäpolttovälinen (50 mm)  objektiivi.

Ehdottomasti hankinnan arvoinen.

 

Ja jollet itse valokuvaa – tai vaikka kuvaisitkin – osta kuvia. Osta Vuorotellen.

 

 

Vuorotellen-kirjaani on vielä jäljellä – ensi jouluna ei varmaankaan ole. Siinä on paljon ottamiani kuvia, joista on tullut mieluisaa palautetta.

Siis osta nyt joululahja. Tai osta enemminkin itsellesi pieni, satasivuinen katselu-, resepti-, ruokajuttu-, runokirja. Sitä kaikkea Vuorotellen on.  Osta muutama ja pistä jemmaan, kun menet joskus ruokafriikin luo kylään, älä viekään kukkapuskaa, suklaarasiaa tai viinipulloa vaan vie Vuorotelllen. Tai osta kerrankin äitienpäivälahja ajoissa.

Jos tilaat tällä viikolla, ehdin postitella ennen ensi viikon patikointireissua ja sinä ehdit saada  ystävänpäivälahjan kaverillesi annettavaksi.

Lähetä minulle sähköpostia ( reija.satokangas at oulu.fi ) ja kerro,  montako kirjaa haluat ja mihin osoitteeseen ne postittelen. Laitan paluupostissa tiedoksesi pankkitilini numeron. Yhden kirjan hinta ilman postikuluja on 18 euroa, jos ostat useamman ja/tai kirja on pistettävä Itellan kyytiin, niin katso täältä hinnasto (samalla sivulla kirjasta vähän enemmänkin tietoa). Mitä useamman ostat sitä halvemmalla saat. Kovin kauaan tätä ei enää ole myynnissä.

6 kommenttia artikkeliin ”Valokuvaajan niksipirkka”

  1. Valokuvauksesta ja kameroista en ymmärrä mitään, mutta tuo objektiivi on tuttu, sillä ostin tuommoisen aikanaan ( ehkä 3 vuotta sitten ) Ronjalle joululahjaksi 🙂
    Ja tuolloin kovasti ihmettelin miksi ihmeessä tuollainen ?? Neiti piti päänsä, vaikka ehdottelin muita. Mutta edelleen se on monesti hänen kamerassaan, jos saan sillä kuvata … tarpeeksi helppo tämmöiselle tompelolle 🙂

    Vastaa
  2. Mannu, selvästikin Ronja on tiennyt mitä halusi. Ja kuten olet hoksannut, ei tyttäresi huonoa pyytänyt.

    Vastaa
  3. Tein Vuorotellen-kirjasi reseptin mukaan saaristolaisleipää ja onnistui aivan mielettömän hyvin, vaikka en ole aiemmin tällaista leipää tehnytkään. Kuopukseni kommentoi: – Näyttää ruisleivältä, mutta maistuu pullalta! (Ehkäpä ei ole tottunut makeaan leipään? Onkohan se Suomessa aina ollutkin niin, että leivässä on ollut ”puolet petäjäistä”, eikä siirappia? 🙂 Ajattelin kokeilla myös savuporomousse-reseptiä. Sopiiko tuon saaristolaisleivän kanssa? Entä tuon ohjeen kuohukerma, laitatko sellaisenaan vai vaahdotettuna?

    Vastaa
  4. Skaidi, mukava kuulla että ohjeista on ollut iloa ja makua! Saaristolaisleipä ei todellakaan ole sitä suomalaista ”puolet petäjäistä” -lajia, taitaa koko leipätyyppi tulla Ruotsinmaalta. Siksikin niin makeaa… 🙂 Mutta ah niin hyvää.

    Ja kyllä, kyllä savuporomousseen tulee kerma nimenomaan vaahtona (ikävä kun en ole hoksannut sitä reseptiin kirjoittaa). Ja se kyllä sopii saaristolaisleivän kanssa vallan hyvin. Makoisaa viikonloppua.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.