”Ensimmäinen” jouluaatto, siis meidän perheen tämän vuoden ensimmäinen jouluaatto on vietetty.
Eilen kolmen sukupolven kesken olimme koolla. Söimme yhdessä, välillä jaettiin lahjoja, jotka arvailujen perusteella olivat tuoneet tontut, mutta osa oli myös lasten mielestä vanhempien tai isovanhempien hankkimia: vaatteita, legoja ja herkkuja! Ja mikä helpotus minulle, kun R:lle tekemäni Seela-neule oli sopiva ja toiveiden mukainen, kauniin Miniän yllä oikein kaunis neule. Taisi olla 23. islanninneuleeni, – ja ehdottomasti vaikein ja isotöisin. Purin enemmän kuin yhtäkään villapaitaa tätä ennen, ja silti jäi virheitä, mutta heppahommissa kuulemma menee oikein hyvin. Ja on lämmin!! Kirjoneuleen vuoksi vähintään kaksinkertainen!
Ja ruokakin maistui. Meille perinteistä se oli, ja kaikki saivat mieluistaan, ruokavalioonsa sopivaa juhlaruokaa, ja ruokaa oli riittävästi. Muutama hyvä viini ja me kaikki olimme tyytyväisiä.
Parasta minusta oli katsella serkusten yhdessäoloa ja touhuamista. Oi, että. Eilen jopa tuntui jouluaatolta (ilman joulurauhan julistusta ja hautuumaalla käyntiä), tänään ei todellakaan ole tuntunut joulupäivältä.
Mutta ei tämä perhejoulu meilläkään suinkaan ole vielä ohi. Toki tänään olemme viettäneet päivän Pehtoorin kanssa kaksin, mutta huomenna muonavahvuus on taas isompi.
”Maa ei ole ollut kovinkaan kaunis”, vähäisetkin lumet ovat sulaneet, jäätyneet, mutta taivas tänään sitäkin kauniimpi, värikäs, tunnelmallinen. Valkea joulu jäänee saamatta, mutta jouluviikkoa eletään joulumielellä.
Kaunis pusero ja kauniit, toisiinsa sopivat värit. Hyvää joulua!
Kiitos, hyvää joulua teillekin.
Upea villapaita. Tuo kuvio ja värit sopivat todella hyvin yhdistettynä mustiin tai ruskeisiin ratsastushousuihin.
Värit onkin R:n omat valinnat. 🙂