Nythän taas päivät ovat sellaisia, että ulkoilu/liikkuminen ja ruoka ovat ne ”raamit”, joiden puitteissa meidän kahden hengen yhteiselo ja olo ovat tänäänkin rytmittyneet: erikseen lenkillä, yhdessä syöden.
Ulkona
Minulla on taas vaihe, että on päästävä metsään, merenrantaan, hautausmaalle, hiljaisuuteen, omilleni. Suru vaatii sijansa, polkunsa, päivänsä. – – Nyt on talvi. Oikea, luminen, valkoinen, harmaa talvi. Lunta ei ole paljon, ei kunnolla laduiksi asti, mutta pihoilla ja poluilla, metsissä ja merenrannassa on kaunista, puhdasta, valkoista.
Pyörälenkeillä kuljin siellä suunnalla melkein päivittäin, ainakin viikoittain Toppilansalmen, Nallikarin ja Hietasaaren rannoilla, mutta tänään meninkin sinne puolenpäivän kävelylle.
Hietasaaressa on uusi ”terveysmetsäpolku” ja senkin siinä ohessa tepastelin, ja osa kuvista on sen varrelta.
Enkä nyt oikein tiedä, liekö tuolla ”tervehdyin”, mutta oli siellä pakahduttavan kaunista ja rauhallista.
Lauantain ruokapöydässä
Meillä oli tänään poikkeuksellisesti lauantaina Viinilehden ohjeella ja viinisuosituksella pastaa (fenkoli-lohi). Minulla oli valtava fenkoli, lohta säästeliäästi, mutta joku umaami tai muuten vain hyvä maku (ja liikunnan tuoma nälkä?) sai meidät tyhjentämään tämän 4-hengen annoksen kahdestaan.
Pastan kanssa vanha hyväksi havaittu Rheingau Corvers R3. Ei huono. Päinvastoin, viini ja ruoka tukivat taas kerran toisiaan. Viini sai ryhtiä fenkolin ja kerman mausta.
Ja oheen se joulun ykkössalaatti, mutta mozzarellan tilalla aura-kolmion jämät. Melkein parempi kuin mozzarella.
Ja jälkkäri? – En tehnyt mitään, oli vain kaupasta ostettuja Runebergin torttuja. Palaan asiaan. …