Tänäänkin vinkkelipatikkapäivä.
Taivas oli pilvessä koko päivän, maisemassa ei värejä, ei kuulautta, ei kirkkautta, mutta silti turhan kylmä, mikä merkitsi, että hiihtäminen oli taas jätettävä väliin.
Lähdimme kaksistaan pienelle patikalle. Tänä vuonna täällä on jo nyt ennätysmäärä talvikävelyreittejä, ja yhdelle sellaisista suuntasimme. Harmaa, valkoinen luminen metsä oli pehmeä, hiljainen, lempeä. Ja siellä oli ´vain´ parinkymmentä astetta pakkasta. Hyvähän siellä. Rillithän ne oli huurussa, joten toviksi kamera Pehtoorille! Tässä tulos. 🙂
Minä puolestani otin miehestä kuvan, kun kerran ehti ensimmäisenä Iiskonlompolon rannalle.
Edellisen vinkkelipatikan jälkeen tekemääni kyselyyn on vastannut 29, ja tulos on tällainen.
Kertonee mitä? Ehkä sen että vastanneet ovat enimmäkseen pohjoisesta Suomesta?
Loppiaiskaronkka kaksin on sujunut saunoen, ruokapöydän ääressä, tänäänkin kolmen ruokalajin ”dinneri”.
Jos olet miettinyt, miksi tänään on pyhä, minkä takia loppiaista vietetään tai saatikka jos kovasti askarruttaa, miten Loppiainen, Kölnin tuomiokirkko ja Tre Kronor liittyvät yhteen, niin vilkaisehan vanha kolumnini täältä: KLIKS Tai vaikka ei askarruttaisikaan, niin juttu on silti aika jännä.
Joka tapauksessa toivottelen leppoisaa (ja jo helpottavaakin?) arkeen palautumisen aikaa.