Joululounaalla

Kalenterikuva 14 on Maikkulan kartanosta, tai paremminkin sen pihalta. Aitan ikkunan jääpitsikoristelu …  ❤️

Maikkulassa olimme tänään joululounaalla: tällä kertaa rotissöörien kansssa. Maikkulaan liittyy paljon muistoja vuosikymmenten varrelta: 60-luvulla perheen kanssa sunnuntailounaalla, tai minä muistan hämärästi vain sen, että jätski tarjottiin sellaisesta pienestä, teräksistä, jalallisesta kiposta. Pääasia joka tapauksessa että sai jätskiä. Seuraavat muistot vasta 2000-luvulta ja niitä onkin sitten paljon: eikä vähäisimpänä oma karonkka (2004), mutta toki paljon muitakin: äitienpäiviä, äidin 75-vuotisjuhlat ja sitten myös muistotilaisuus, kollegan karonkka, tiedekunnan ”Missä mennään” -tilaisuudet, Oulun Korun joulunavaus, opiskelijani häät, Oulun viininystävien tapaaminen, joululounas systerin ja miehensä kanssa pari vuotta sitten, promootiopurjehdus, yksi kuvauskeikka… Aina olen viihtynyt.

Paikka on (varsinkin kesäisin) todella kaunis, kulttuurihistoriallisesti merkittävä, pieteetillä kunnostettu, ja siellä osataan juhlien järjestäminen. Tarjoilut ovat olleet vähintäänkin hyviä, usein erinomaisia.

Tänään minulle maistui erityisesti selleriomenasalaatti, punajuurilaatikko ja kinkku!! Minä, joka en joulukinkusta piittaa, tykkäsin kovastikin siitä pienestä siivusta, jonka lautaselleni otin. Se oli todella hyvää, mehevää olematta vetinen. Olin hämmästynyt. Kuten voutimme totesi: kinkku oli pöydän kunkku! Ja jälkkäri suklaakakku, jossa krokantti tms. murusia kuorrutuksessa, oli täyteläinen, olematta mähmäinen. Ja kaiken muun hyvän lisäksi meille sattui mukavaa pöytäseuraa; pitkästä aikaa yhteisen harrastuksen parissa hyvä rupatella.

Taas tuli mieleen, että joulun odotus, joulunaika, matka jouluun, on mieluista. Juuri se.