Kesälomamatkalla

Lomamatkalla jossain … Meidän kesälomareissu on nyt!

Ainahan se reissuun lähtö jännittää, mutta tänään onnistuimme kuin onnistuimmekin nukkumaan melkein seitsemään, ja hyvissä ajoin ennen yhdeksää olimme baanalla.

Tämän pienen reissumme  kohteena on Tampere, ykköstavoite käydä  – vihdoin – Serlachius-museoissa. Muutoin ei suurempia suunnitelmia. Niin ja tavoitteena olla liikkeellä, nauttia matkalla olosta, viipyä ”kohteissa”, jotka kohdalle sattuvat. Ei mitään aikataulutettua, ei mitään ”must”, paitsi tuo Serlachius.

Uutta näkökulmaa haettiin reittivalinnalla ja majapaikalla. Niin paljon kuin me molemmat olemme aikaa yhdessä ja erikseen maanteillä viettäneetkin (minä matkalla ja takaisin Etelä-Suomeen jo lapsuudessani) niin silti onnistuimme tänään taivaltamaan ennen kulkemattomia taipaleita.

(Ja nyt.. Taas. Matkaläppäri päivittää, kuvat eivät lataudu, ja todellakaan kännykällä en ryhdy postaamaan,… )

Joka tapauksessa: päivä matkalla, illalla saapuminen Tampereelle. Monena kesänä teimme reissuja teemalla ”kartanokierros”, sitten ja ohessa boutique-hotelleja, ja nyt; eka kertaa ikinä nettivaraus airbnb. Asustamme Tampereella puisessa vanhassa kerrostalossa, Nekalassa, muutama kilometri keskustasta.

Palaan kaikkeen huomenna, jos netti etc. ryhtyvät yhteistyöhön kanssani… …)

(Edit ja jatkoa yllä olevaan: ma aamupäivä matkalla Mänttään ja Serlachiuksen museoihin. Kuvat tulevat myöhemmin.)

Matkalla kohti Ylivieskaa Pehtoori luetteli metsätaipaleiden tai soiden kohdalla milloin ja kenen sukulaisen kanssa oli käynyt ko. paikassa mustikassa, puolukassa, hillassa, metsästämässä… Mistä olivat hakeneet kesän ensimmäiset uudet perunat, missä oli asunut ennustaja jne. Poikkesimme päätieltä Tuomiperälle; siellä oli Pehtoorin mummula, anoppini kotimökki.

Minun lapsuusmuistoni maantieltä liittyvät lähinnä huoltoasemiin, siltoihin, losseihin, … ei marjametsiin tai sukulaisiin. Niitä oli sitten vasta ihan eteläisimmässä Suomessa.

Ylivieskasta matka jatkui molemmille aika lailla tuntemattomia tiepätkiä: Toholampi, Kaustinen, Kauhava, Lapua, Kuortane, Alavus. Kierrettiin kirkonkylien kautta, ja jollei kohdalla ollut ukkoskuuroa, kuten kyllä aika monta kertaa oli, pysähdyimmekin toviksi.

Taide Vionoja Toholammilla oli hyvä paikka tauolle. Viehättävä taiteilijakoti ja näyttely, kahvila pihapiirissä. Aurinkoa ja maaseudun hiljaisuutta. Muuten hyvä kokemus mutta taidenäyttelyn lippumymälässä joku nuori pojankloppi kysyi minulla: Eläkeläis- vai tavallinen lippu? – Eläkeläis??!! Hmph! 😀

Kaustisen kirkolla ja hautuumaalla kävin keirtelemässä vähän kauemminkin. Olipa vaikuttava, koskettavakin, kaunis, sinivalkoinen hautakumpu kirkkomaalla. Tietämättä arvelin sen olevan sotaveteraanin hautapaikka.

Yksi suunniteltu kohde oli Tuuri. Keskisen Kyläkauppa on meillä jäänyt aiemmin käymättä. Nyt on käyty. Tuskin tarvitsee käydä toista kertaa. Ihan mieletön kauppakeskus, sellainen Disneylandien, ulkomaiden Outlettien, Ikean, ja ties minkä kaiken sekoitus.

.

Ihmisiä aika paljon, ja tavaraa niin paljon, että rupesi ahdistamaan kun yritin löytää pienille tuliaisiksi pyjamat ja itselle T-paidan ja kotiin uuden vessapaperirullatelineen. Valinnanvaraa liikaa, tilaa liikaa, ihmisiä liikaa. Kävimme yhdessä monista kuppiloista (Vanhan ajan kahvila) sämpylälounaalla. Kahvilan seinillä lasivitreeneissä muistoja tuovia tuotteita.

Sadekuurojen muuttuessa rankemmiksi jatkoimme kohti Tamperetta: Ähtäri, Virrat, Ruovesi – kappaleita kauneinta Suomea. Kuuden jälkeen Tampere: Nekala. Pieni keittiö, miniatyyrivessa, jossa myös suihku, sekä kunnon kokoinen huone ~ sellainen vanhan puukerrostalon toisen kerroksen vanha ”hellahuone”, joka sisustettu raikkaasti ja joka on oikeinkin siisti. Kahden yön hinta sama kuin keskustan persoonattomissa ketjuhotellissa yksi yö.

Kävelimme keskustaan ja Hämeenpuiston laidalla olevaan Gastro Pub Tuulensuuhun (niitä harvoja ravintoloita, jotka sunnuntai-iltana auki). Kerran ennenkin olemme siellä käyneet. Iltakahdeksan aikaan ravintola liki täynnä, – kaikilla muilla jotain erikoisoluita laseissa, puheensorinaa, kesäisiä kasvoja, kaupunkikulttuurin tuntua…  Meillä lasilliset alsacelaista valkkaria ja rustiikkia bistroruokaa. Melkein kuin ulkomailla, – kesälomamatkalla, kyllä!