Infernaalinen kurkkukipu. Nielu kuin täynnä pieniä haavoja. Mistä seuraa etten päässyt lenkille tänään. Sienimetsäänkin olisin mieluusti lähtenyt, mutta ei. Ei kipeänä voi lähteä metsään. (sisällä kuvasin, kuva suurenee klikkaamalla)
En ole liikkunut torstain saliaamun jälkeen, en siis moneen päivään. Fyysisesti olo kurja, turta. Eikä tässä nyt henkseleitä paukutella muutenkaan.
Huomenna pääsen töihin.
Stressiä, parahin ritari?
Vaikka paisti kääntyy käsissäsi ammattilaisen ottein, olisiko nyt levon aika? Kalaasit, gruppotapaaminen, rapuilta ym. ym.; kai se raja tulee vastaan rotissöörillekin. Suositukseni (Alexander Stubbilta) päivällistarjontaan: leivänmuruja.
Liikunta. On olemassa heitäkin, jotka eivät ole kuuna kullan valkeana käyneet ”salilla”.
Riläx, pidä pirttiviikko!
Caro Koivu! kaikki mitä luettelit – epäillen niiden aiheuttavan stressiä – ovat asioita, jotka vievät minulta stressiä. Kestit ja niiden järjestäminen ovat minulle keitaita… Etkös tuota tiennyt 🙂
Nyt stressin ja huolen aiheet ovat ihan muuta. Ja tämä – nyt jo helpottamassa oleva – kurkkukipu on ihan työperäistä. Kolmella kollegalla, joiden kanssa viime viikolla tehtiin paljon hommia yhdessä, oli tämä jo silloin. Ja miniäkokelaallakin sama tauti, joten liikkeellä on.
Mutta pirttiviikko-ehdotuksesi tuntuu silti aika viehättävältä. Vähän sellaista on tulossakin. Mutta nyt riennän kustannuspaikalle. Hyvää viikkoa sinullekin.