Antipastopöytä Piazza de Ficon reunan Da Francescassa ei ollut ylöspanoltaan erityisen loistelias, ja vaikeahan niitä marinoituja munakoisoja, oliiviöljyssä lilluvia kesäkurpitsoja, friteerattuja pikkukaloja on kovinkaan värikylläisesti esille asetella, mutta olivathan ne hyviä! Multo bene! Minä en muuta hieman viilennetyn primitivon lisäksi tarvinnutkaan. Pekka testasi saltimbocca alla romanan ja kehui hyväksi. Kun seuraavana iltana yhdeksän jälkeen kävelimme paikan ohi, emme ihmetelleet, että sen edessä värjötteli väkeä, jonottaen sisäänpääsyä. Samaisen pikkuaukion pari muuta ravintolaa ammottivat tyhjillään. Kollega Timon vinkki kannatti siis testata.

Eivätkä ne latinan opettajaltani, Untoltakaan, saadut ruokapaikkareitit huonoja makumuistoja aikaansaaneet. Päinvastoin. Trattoria Polese Vittorio Emanuellen varrella oli carpaccioineen ja muine illallissapuskoineen fantastico. Ja kun tällä kertaa siippa oli mukana ja minulla seuraa viinipullon jakajana, ei ole tarvinnut tyytyä vino della casaan. Ja Polesessa nautittu italialainen syrah jäi makumuistoihin lämpimänä.

Entäs uudenvuoden aaton lounaspaikka? Käytyämme heittämässä kolikot Fontana di Treviin (en jätä sattuman varaan sitä, ettenkö pääsisi vielä kuudennenkin kerran ikuiseen kaupunkiin!) mentiin L' Archetton alakertaan. Paikka tarjoaa yli 100 erilaista pastaruokaa, joista kaikki me löysimme mieleisemme. Italialaisten keskellä kellariravintolan ahtaudessa oli hyvä hetki; sellainen, joka pitäisi saada säilymään ...

Aaton illallispaikkaa ei ollut varattu; ei vaikka tiedettiin, että olisi kannattanut (San Silvestro eli uudenvuoden aattoilta on roomalaisille vähän kuin vappu suomalaisille…). Da Pancrazia Campo dei Fiorin laitamalla olisi ollut mielenkiintoinen, suunnilleen sen portailla Caesar murhattiin ja ravintola sijaitsee keisarikauden teatterin raunioissa, mutta siellä illallisen hinta oli 60 euroa hengeltä. Kuten oli lähes kaikissa muissakin vähänkään paremmissa paikoissa, ristoranteissa tai tavernoissa.

Tyydyimme läheiseen, "satunnaiseen" pizzeriaan. Pizzat hyviä (roomalaisia ohuita ja rapeita, ei paksuja, taikinaisia nalpolilaisia, minulle reissun eka ja ainoa), mutta ruokapaikan täyttäneet isoääniset jenkit (miksi vaikuttivat sivistymättömiltä?, lapsetkin kommentoivat moista elämöintiä ja ruokailutapoja). Saimme kuitenkin hyvin syödäksemme ja illallinen juomineen maksoi koko porukalta saman kuin naapurissa olisi maksanut yhdeltä.