Oli alennusmyyntien aika, oli joulutorien aika. Emme ostaneet vaatteita (HRC:n paitoja ei lasketa ;)), emme kenkiä, emme laukkuja. Tomppa käytti Railan pienoismallikauppaan antaman joululahjakortin, Saara osti sieltä, täältä jotain pientä, - Benettonin puseron. Museo- ja paperikaupat (Papiro!), Tazza d´Oron kahvi ja Volpetti-herkkukauppa kuluttivat minun matkakassaani. Ja tietysti Costantini. Piazza Cavourin reunalla olevan vanhan, ison enotecan Antonio osasi suositella amaronet vietäväksi kerholle ja kotiin. Mies hämmästyi kun ostimme viisi erilaista huippuamaronea. Nuoret jaksoivat laskea eurojen kulutusta.
Espanjalaisilla portailla ei ollut atsalejoja - kuten pääsiäisenä - vaan seimi!
Rooman kaduilla, kaupoissa ja gallerioissa ei jaksa olla ihmettelemättä roomattarien olemusta. Alan olla entistä vakuuttuneempi, että tyylikkäiden, hoikkien, auringon hetkeksikään pilkahtaessa aurinkolasein varustettujen, roomattarien salaisuus on asenne. ”Bella Donna” ei olekaan muuta kuin asenne. Roomalaiset ( – myös miehet – ) tietävät, uskovat olevansa hyvännäköisiä. He kävelevät ryhdikkäästi, naisellisesti, useine laukkuineen, tuoksuineen, korkkareineen, kaikkineen, – vuosituhantisen kaupungin asukkaiden omahyväisellä egolla.
Burberry-huivini ei saanut minua ollenkaan niin varmaksi, läskipohjakengät viimeistään paljastivat turistiksi, mutta lohduttauduin sillä, että ne pelastivat rakoilta ja mahdollistivat tolkuttoman kilometrimäärän kävelyn päivässä, mikä taas puolestaan takasi sen, että illalla saattoi nauttia antipastopöydän antimista nälkäisenä.
Roomalaisten tyylikkyys koskee myös kirkonmiehiä ja -naisia. Eikä tämä kauppa ollut ainoa pappien ja nunnien vaatetusta varten. Il Jesu -kadulla on muutama kortteli tällaisia kauppoja.
| Sää | Ruoka | Liikenne | Historia | Kirkot | La Dolce Vita | Yöt | Omnes vero viae Roman ducunt? |
| Alkuun | Reijan matkasivulle |