Suuren Saarikierroksen päivä
Herättiin pilviseen ja tuuliseen aamuun. Siksikö aamiaisella hedelmäpöytä väreineen tuntui erityisen houkuttelevalta? Papaijat, appelsiinit, makeat päärynät, vesimelonit, pikku banaanit, mangot olivat tuoreita ja hyviä. Tomppa jaksoi englantilaisten tavoin nauttia pekonia.
Retkipysäkillä pohdittiin,
onkohan 45 euroa vähän turhan paljon
yhdestä saarikierroksesta,
mutta illalla kuudelta kun palattiin
Funchaliin voitiin todeta,
etteivät rahat menneet hukkaan.
Näimme ja kuulimme Marin opastuksella
Madeiran keskeisimmät nähtävyydet,
näimme kaikki seitsemän
kasvillisuusvyöhykettä kasveineen,
Filipin kuljettamana 220 kilometriä jyrkkiä
kapeita teitä 1600 metriin meren pinnan
yläpuolelle ja takaisin alas ja taas ylös ja
taas alas. Oikealla jyrkkä pudotus
suoraan Atlanttiin, vasemmalla
pystysuora vuorenseinä. Jäisi minulta
moiset serpentiinit onnikalla ajamatta.
Ja tunneleissakin kuski sai olla tarkkana,
ahdasta oli.Pysähdyksiä oli tunnin, parin välein ja yhdessä turistirysässä oli "pakko" ostaa madeiralainen korvaläpällinen villapipo talven lenkeille. Mutikaiset eivät pitäneet sitä erityisen trendikkäänä, – kummallista. Sanoivat, ettei sitä ainakaan kannata Saariselällä mäkeen laittaa. Aivan kuin telttahousujengilläni olisi varaa huomautella toisten vaatetuksesta. :) Saarikierrokseen kuului myös lounas pienessä Seixalin kylässä. Alkukeittona Caldo Verde, paikallinen varsikaalikeitto, pehmeää ja kevyttä. Ja pääruuaksi taas espadaa, mutta ei ollut eilisen veroista. Parasta oli tuoreista hedelmistä tehty salaatti.
Laurisilva-metsät ja hoikat eukalyptuspuut vilahtelivat ohi, samoin korkeat mustikkapensaat. Pikku kylien takapihoilla banaanipeltoja, ja avokadopuita. Retken aikana ostettiin passionbanaaneja ja peikonlehden hedelmiä (maistuvat banaanin ja ananaksen välimuodolta). Eksoottisia, makeita. Viininviljelykset jyrkillä rinteillä saivat miettimään, miten ihmeessä sadonkorjuu tehdään. Ahkeraliisa kasvoi melkein rikkaruohona, siinä missä meillä on voikukkia, madeiralaisilla on ahkeraaliisaa. Maisemat häikäiseviä, hienoinen korkeanpaikankammoni sai Tompan vieressäni hihittelemään. Historiallisia kohteita ei juuri ollut, mutta luonto olikin sitten yhtä nähtävyyttä. Santanan palheirot ja Port Monizin merivesialtaat olivat ennen näkemättömiä.
Joulutähti
Saaren pohjoispuolella sää muuttui jatkuvaksi sateeksi, ylätasangolla ajettiin pilvessä, eikä mitään ympärille nähnyt, joten oli aikaa kirjoitella tekstareita ja matkapäiväkirjaa.
Vuorten rinteillä lämpö laski alle
20 C:een mikä oli hyvä syy
testata paikallista Ponchaa
(= sokeriruokoviinaan sekoitettu
hunajaa ja sitruunaa).No ei tullut tarvetta ostaa sitä kotiin asti. Kierroksen lopulla Cabo Girbon näköalapaikalla oli Euroopan korkein suora pudotus suoraan mereen, mutta se 580 metrin tipahdus jäi sumuisen sateen vuoksi näkemättä. Harmi! Myös Pico Ruivo (saaren korkein huippu, 1854 mpy) oli meiltä piilossa.
Funchal oli sateinen kun iltasella palattiin sinne ja Saarasta pitkän päiväreissun jälkeen oli parasta viettää pyjamabileitä hotellissa, eikä enää tälläytyä mihinkään ravintolaan iltapalalle. Niinpä sitten lampsittiin Marina Centeriin ostamaan vähän juustoa, leipää, viiniä, limpparia ja vietettiin niiden kanssa perjantai-ilta hotellissa. Lueskellen, pelaten, telkkaria katsellen. Viikonloppu! Loma!
Matka lomalle: Madeiran lämpöön ja makuun
Kaupallista kulttuuria: Mercado dos Lavratores ja Madeira Shopping
Monenlaista kyytiä: köysirata, carros de cestos –kelkkakyyti ja turbulenssi kotimatka
