Nyt meni 100 kirjan raja rikki t\u00e4lle vuodelle. Mit\u00e4 olisi vuosi ollut ilman kirjoja? – Levottomampi, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4mpi, uusia maailmoja kokemattomampi, v\u00e4hemm\u00e4n viihtyis\u00e4.<\/p>\n
Syyskuun ja lokakuun alun aikana kuuntelemieni kirjojen luvut ovat seuraavat<\/p>\n
Naisten – miesten kirjoittamat kirjat\u00a0 9 – 2
\nEl\u00e4m\u00e4kerrat, autofiktiiviset kirjat – muut 7 – 4
\nHistorialliset romaanit\/el\u00e4m\u00e4kerrat – muut 4 – 7
\n3 t\u00e4hte\u00e4 5 kirjaa
\n4 t\u00e4hte\u00e4 5 kirjaa
\n5 t\u00e4hte\u00e4 1 kirja<\/p>\n
Nyt on ollut v\u00e4h\u00e4n hakemisessa mihin kirjaan tarttuisi, ei ole oikein l\u00f6ytynyt kirjoja. Vinkkej\u00e4 mielell\u00e4ni otan vastaan. Yht\u00e4\u00e4n kirjaa en sent\u00e4\u00e4n ole tainnut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kesken, vaan aloittamani olen lukenut\/kuunnellut loppuun.<\/p>\n
Kaikkien kirjojen nimet olen linkitt\u00e4nyt Bookbeatin sivuille, joista voi lukea kirjasta enemm\u00e4n. Omat arvioni t\u00e4ss\u00e4:<\/p>\n
Deborah Levy, Mit\u00e4 en halua tiet\u00e4\u00e4<\/strong><\/a>***<\/strong><\/p>\n T\u00e4m\u00e4 oli minulle ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n liian intellektuelli, liian kirjallinen, jotta olisin kovasti tyk\u00e4stynyt. Mutta pidin kirjan tyylist\u00e4 olla preesensiss\u00e4, siin\u00e4 hetkess\u00e4, jossa kirjailija el\u00e4\u00e4 halutessaan kirjailijaksi, jossa h\u00e4n havaitsee haluavansa kirjoittaa. Levyn lapsuus Etel\u00e4-Afrikassa ja nuoruus Englannissa, aikakausien suhtautuminen naisiin, naisten asemaan avioliitossa ja naiset yhteiskunnallisten asioiden muuttajina ovat osa kirjan antia. Pidin erityisesti ”tuokioiden”, ”hetkien” kuvailuista, hyvin helposti olin tunnelmassa. Ehk\u00e4 en kuitenkaan trilogian loppuosiin tartu.<\/p>\n Johannes Lahtela, Samuli. Pimeydest\u00e4 valoon<\/strong><\/a>****<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 ei ole ”tavallinen” el\u00e4m\u00e4kerta, jossa kerrotaan Samuli Edelmanin el\u00e4m\u00e4n ja uran vaiheet lapsuudesta nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n, vaan t\u00e4m\u00e4 on Edelmanin (ja h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Johannes Lahtelan) el\u00e4m\u00e4 tarkasteltuna alkoholismin n\u00e4k\u00f6kulmasta: pimeydest\u00e4 valoon. Kaunistelematon kertomus lapsuudesta taiteilijaperheess\u00e4, viinanhuuruisesta – tai ei vain huuruisesta vaan kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4st\u00e4 – nuoruudesta, sivuraiteille ajautumisesta, n\u00e4yttelij\u00e4n ja laulajan rakkauksista, my\u00f6s urasta, siin\u00e4 romahtamisesta, ja lopulta raitistumisesta, joka ei ratkaissutkaan kaikkea. Matkasta ortodoksisen uskon ja kirkon pariin, ja vuosikymmenien j\u00e4lkeen seesteyneest\u00e4 mielest\u00e4.<\/p>\n Lahtela on saanut vapaat k\u00e4det kirjoittaa, ja h\u00e4n tekee hyvin.<\/p>\n Johanna Venho, Syyskirja<\/strong><\/a>****<\/strong><\/p>\n T\u00e4m\u00e4 on ”erilainen” el\u00e4m\u00e4kerta Tove Janssonista. Jos en olisi aiemmin lukenut Toven ”oikeaa” el\u00e4m\u00e4kertaa, t\u00e4m\u00e4 olisi voinut olla turhan sirpaleinen ja j\u00e4\u00e4nyt ohueksi. T\u00e4ss\u00e4 on kahden sukupolven el\u00e4m\u00e4t, ja lis\u00e4ksi sek\u00e4 Toven ett\u00e4 kertojamin\u00e4 Marjan suhde \u00e4itiin. Vuosikymmenist\u00e4 toisiin ja takaisin siirryt\u00e4\u00e4n sujuvasti ja ihailin, miten kirjan kronologia kulkee my\u00f6s taaksep\u00e4in. Takaumat tulevat ja menev\u00e4t huomaamatta, joten kirjasta tulee monikerroksinen, ei ”tyls\u00e4sti” aikajanalla etenev\u00e4 [toteaa historioitsija, joka urallaan kasvoi ja j\u00e4m\u00e4hti esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n asiat tiukan kronologisesti edeten \ud83d\ude00 ].<\/p>\n T\u00e4ss\u00e4 luonnolla on iso osa, samoin syksyll\u00e4 ja vanhenemisella. Jotenkin herkk\u00e4 ja runollinenkin. Tykk\u00e4sin.<\/p>\n Leena Virtanen, Kristiina Markkanen, Wivi & Hanna<\/strong><\/a>***<\/strong><\/p>\n Arkkitehti Wivi L\u00f6nn ja kauppaneuvos Hanna Parviainen eliv\u00e4t yhdess\u00e4 27 vuotta (1911 – 1938). ”Oman aikansa vaikuttajanaisia yhdistiv\u00e4t taloudellinen vapaus, yhteiskunnallinen toiminta ja uupumaton ty\u00f6nteko. He eteniv\u00e4t ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n huipulle ja panivat el\u00e4m\u00e4n risaiseksi automatkoillaan l\u00e4pi Euroopan. Naimattomina he olivat riippumattomia ja vapaita tekem\u00e4\u00e4n mit\u00e4 halusivat – ja n\u00e4in he my\u00f6s tekiv\u00e4t.”<\/p>\n Suomen naisten historiaa hyvin tutkittuna ja kerrottuna.<\/p>\n Katriina Ranne, Maa kuin veri<\/strong><\/a>****<\/strong><\/p>\n T\u00e4m\u00e4kin kirja on vaatinut historiantutkimusta, vaikka se onkin fiktiivinen romaani suomalaisten, todellisuudessakin, Argentiinaan perustamasta siirtokunnasta. Tavattoman mielenkiintoinen kirja. Nelj\u00e4n sukupolven sukusaaga suomalaissiirtolaisista Argentiinassa 1800-luvulta melkein nykyp\u00e4iviin. Voisinpa sano ”lukuromaaniksi”.<\/p>\n Katja Keisala, Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille<\/strong><\/a>****<\/strong><\/p>\n Suomalainen nainen ja kuubalainen mies – avioliitto kahden eri kulttuurin ihmisten v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4m\u00e4kin on autofiktiivinen romaani, jossa Keisala mielenkiintoisesti ja reippaasti kertoo kuubalaisesta el\u00e4m\u00e4nmenosta, yhteiskunnasta, kuubalaisen miehen sopeutumisesta tai sopeutumattomuudesta suomalaiseen perhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Oikein hyv\u00e4 kirja kulttuurien kohtaamisesta yksil\u00f6- ja sukutasolla.<\/p>\n Kati Outinen, Niin l\u00e4helle kuin muistan<\/strong><\/a>***<\/strong><\/p>\n Puoliv\u00e4liss\u00e4 kirjaa olin v\u00e4h\u00e4n h\u00e4mm\u00e4stynyt, ett\u00e4 olin ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n aloittanut t\u00e4m\u00e4n. Min\u00e4 en todellakaan ole Kati Outinen -fani, enk\u00e4 ole katsonut montakaan Kaurism\u00e4ki-elokuvaa, ehk\u00e4 vain ”Kauas pilvet karkaavat” -leffan? – Mutta onhan Outinen paljon muutakin kuin Aki Kaurism\u00e4en luotton\u00e4yttelij\u00e4. Ja juuri se kaikki kirjassa on mielenkiintoista. N\u00e4yttelij\u00e4ty\u00f6n arki ja Teatterikoulun opettajan\/professorin ty\u00f6 ”l\u00e4hiet\u00e4isyydelt\u00e4” kerrottuna on kiinnostavaa. Hyv\u00e4 omael\u00e4m\u00e4kerta!<\/p>\n Matti R\u00f6nk\u00e4, Surutalo<\/strong><\/a>***<\/strong><\/p>\n Matti R\u00f6nk\u00e4 -fani olen, uutistenlukijan nimenomaan, mutta ehk\u00e4 vain yhden h\u00e4nen dekkareistaan olen lukenut. T\u00e4m\u00e4 ei ole dekkari, vaan surkuhupaisa, melodramaattinen kertomus, jossa R\u00f6nk\u00e4 tarkkan\u00e4k\u00f6isesti ja napakasti saa 1960-luvun ja my\u00f6hemm\u00e4n suomalaisen maailmankuvan ja arjen el\u00e4m\u00e4n (maaseudulla) esille. Paljon flashbackeja omaan lapsuuteen ja nuoruuteen t\u00e4t\u00e4 kuunnellessa. (R\u00f6nk\u00e4 itse lukee, mik\u00e4 on hyv\u00e4, mutta ehk\u00e4 hieman h\u00e4iritsee, kun v\u00e4kisinkin tulee miettineeksi, ett\u00e4 onko t\u00e4m\u00e4kin autofiktiivinen. Mutta hyv\u00e4 ”v\u00e4lipalakirja” t\u00e4m\u00e4 on.<\/p>\n Jenna Kostet, Margaretan synti<\/strong><\/a>****<\/strong><\/p>\n Turun linnassa ty\u00f6skentelev\u00e4 Jenna Kostet l\u00f6ysi Margareta Kittin tarinan, tositarinan, Turun raadin p\u00f6yt\u00e4kirjoista ja p\u00e4\u00e4tti tehd\u00e4 siit\u00e4 ”tositapahtumiin perustuvan” romaanin. 1600-luvun Turku ja sen asukkaat her\u00e4\u00e4v\u00e4t henkiin. Kostet tekee sen mit\u00e4 historiantutkimuksessa voi aika harvoin tehd\u00e4: h\u00e4n kertoo ihmisten tunteista, ajatuksista, katseista ja kosketuksista. H\u00e4n saa kirjassa hienosti miesten ja Margaretan ajatukset el\u00e4viksi, ajan mentaliteetti on yksil\u00f6llistetty. Melkein voisin antaa kirjalle viisikin t\u00e4hte\u00e4! Tykk\u00e4sin.<\/p>\n