{"id":37450,"date":"2019-10-18T19:35:05","date_gmt":"2019-10-18T16:35:05","guid":{"rendered":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/?p=37450"},"modified":"2019-10-18T22:15:46","modified_gmt":"2019-10-18T19:15:46","slug":"mietittavia-asioita","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/2019\/10\/mietittavia-asioita\/","title":{"rendered":"Mietitt\u00e4vi\u00e4 asioita"},"content":{"rendered":"

Milloin minun el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni tuli t\u00e4llaista, ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 on vain yksi<\/strong><\/em> iso, isompi, isohko, p\u00e4\u00e4asia, jonka saan tehdyksi, ja sitten jotain pient\u00e4 puuhastelua siihen ymp\u00e4rille. Mihin on multitaskaaja tai ainakin monessa eri lokaatiossa tehtyj\u00e4 hommia valmiiksi aikaansaapa tyyppi kadonnut? Totta puhuen: kadonnut jo vuosia sitten… Mihin? Vuosiin? Ik\u00e4vuosiin? Laiskuuteen? El\u00e4m\u00e4nhallinnan oppimiseen – vihdoinkin? V\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteen? Hetkelliseen syksyyn? Katoavaisuuden k\u00e4sitt\u00e4miseen? Intohimon puutteeseen?<\/p>\n

–\u00a0 Tuohan se juuri pelottaa. Siis pelottaa, ett\u00e4 ei olisi intohimoa, jota voisi nimitt\u00e4\u00e4 ehk\u00e4 tunteeksikin, – siis ett\u00e4 se katoaisi. Olenhan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 blogissa, luentosalissa, lapsille, itselle, kokouksissa, harrastuksissa, kaikkialla, koettanut selitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 pit\u00e4\u00e4 olla intohimoa tekemiseens\u00e4. Ei tule hyv\u00e4\u00e4 ruokaa, jollei sit\u00e4 tee intohimolla ja\/tai rakkaudella, ei opi (mit\u00e4\u00e4n?), jollei oppimiseen tai opittavaan asiaan ole syv\u00e4\u00e4 kiinnostusta ja intohimoa, ei jaksa tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4, ei ainakaan ilolla ja tuloksekkaasti, jollei ty\u00f6h\u00f6n ole intohimoa. Mik\u00e4 saa ilon ja intohimon pysym\u00e4\u00e4n pinnalla vuodesta ja tekemisest\u00e4 toiseen?\u00a0 Tarviiko sen pysy\u00e4? Eik\u00f6 voisi vain kahlata p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen? – No ehk\u00e4p\u00e4 ei, ei minun mielest\u00e4ni niin. Minusta ilo ja elo on hyv\u00e4 olla yhdess\u00e4.\u00a0 Eik\u00f6s el\u00e4m\u00e4nilo ole ”se juttu”? Olisiko se jopa el\u00e4m\u00e4n tarkoitus? Menn\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen hakien el\u00e4m\u00e4n iloa ja eloa itselle ja toisille?<\/p>\n

Mutta t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin hyvin v\u00e4h\u00e4n, pienin askelin tuon ilon saavuttamiseksi.<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4n iloa ja eloa pienin askelin. Ulkoillen, sy\u00f6den, kuvaillen, postikorttien parissa duunaten ja sen sellaista. (Tuo ”sen sellaista” ja ”kyll\u00e4 vain” ovat kyll\u00e4 eilen mainitsemani kirjasarjan minuun tartuttamia.)<\/p>\n

Joka tapauksessa… T\u00e4n\u00e4\u00e4n meill\u00e4 taas kalaa. Madeiralla s\u00f6imme 6\/7 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kalaa. Kotona sy\u00f6mme yleens\u00e4\u00a0 2-3\/7 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kalaa, 2\/7 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 lihaa, ja loput p\u00e4iv\u00e4t menev\u00e4t kasvis-sieni-juusto-kananmuna -menuilla (kiitetty ja kirottu olkoon juusto! \ud83d\ude09 ) . T\u00e4n\u00e4\u00e4n pienten tonnikalapihvien ohessa mustekalapastaa, ja ylivertaisen hyv\u00e4\u00e4 pecorino-raastetta. Hurjan t\u00e4ytel\u00e4isi\u00e4 makuja olivat. (Mustekala-pennet sopivat hyvin tonnikalan kaveriksi…)<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Nyt kun t\u00e4m\u00e4n kaiken ”ilmastokouhkaamisen” – kuten jotkut sit\u00e4 nimitt\u00e4v\u00e4t, ”naudanlihavastaisuuden” (Helsingin yliopiston ruokaloissa lopetettu naudanlihan k\u00e4ytt\u00f6, etc.,)\u00a0 ja vrt. meid\u00e4n 50-luvulla syntyneiden lapsuuden ruokavalio KLIKS\u00a0<\/a><\/p>\n

Ei minunkaan lapsuudessani 60-luvulla paljon naudanlihaa ruokap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kynyt. Tosin oli possun kyljyksi\u00e4, lihapullia, liha- ja hernekeittoa… oliko muita liharuokia? Tietysti joulukinkku, saunamakkara, nakkikeitto ja meetwurstisleiv\u00e4t ja suolalihaa joskus (en kyll\u00e4 edes tyk\u00e4nnyt siit\u00e4), oliko muuta? Karjalanpaistia joskus. Hyvin harvoin. Maksaa ja munuaisia (molemmat herkkujani jo lapsuudessa) aika usein. Kalaa ainakin kerran viikossa. Mutta ei juuri naudanlihaa.<\/p>\n

Nyt kun me Pehtoorin kanssa\u00a0 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 l\u00e4hes oloneuvoksina elelemme ja nimenomaan p\u00e4\u00e4asiassa omien kokkailujen varassa olemme, niin yh\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n taas sy\u00f6mme lihaa. Olihan meill\u00e4 (minulla) joskus varhaisaikuisuudessani, kuten kunnon humanistille kuuluukin \ud83d\ude09 – parivuotinen vegetaristikauteni, mutta nyt monestakin syyst\u00e4, ja paljolti huomaamatta, ilman voimallista ”tiedostamista” olemme siirtyneet k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n yh\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n lihaa ruokap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4. Juhlaruokana ja ravintoloissa liharuoka on usein valintana, mutta kotona lihaa yh\u00e4 harvemmin. Mitenk\u00e4s muilla? T\u00e4h\u00e4nkin asiaan alla pieni kysely. Siin\u00e4 on kysymyksi\u00e4 muihinkin minua viime viikkoina mietittytt\u00e4neisiin asioihin. Vastannet klikkailemalla, ja kommentointikin on erinomaisen tervetullutta…<\/p>\n

Kyselyss\u00e4 my\u00f6s oheiseen kuvaan liittyv\u00e4 kysymys. Kuvassa on Oulun kruununmakasiini 1870-luvulta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n