T\u00e4m\u00e4 on jo 11. vuosi, jolloin n\u00e4it\u00e4 Saariselk\u00e4 – Pykeija -reissuja tehd\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 osaltaan kertoo, ett\u00e4 retket ovat suosittuja. En ollut noin 40-hengen porukasta ainoa, joka oli retkell\u00e4 toistamiseen; parhaat olivat jo viidett\u00e4 kertaa! Vuosien varrella ohjelma, pys\u00e4hdyspaikat v\u00e4h\u00e4n vaihtelevat, mutta reitti on suunnilleen n\u00e4in: Saariselk\u00e4 – Inari – Sevettij\u00e4rvi – N\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00f6\/Neiden – Pykeija – Varangerbotn –
\nNuorgam – Utsjoki – Kaamanen – Inari – Saariselk\u00e4. Kilometrej\u00e4 kertyy reilut 600 ja kellon ymp\u00e4ri reissulla menee, vaikkei se kyll\u00e4 silt\u00e4 tunnu.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n Edellisell\u00e4 kerralla, ja niin nytkin, minulla paikka etupenkiss\u00e4, josta oli hyv\u00e4 katsella ja kuvailla.<\/p>\n Vasta kuvia (liki 700 !!) kotikoneella purkaessani hoksasin, ett\u00e4 aika uuden Setra-bussin etulasin yl\u00e4reuna oli s\u00e4vytetty, turkoosiksi tai siniseksi. Ainakin kuvissa on – itikoista lasiin j\u00e4\u00e4neiden l\u00e4iskien lis\u00e4ksi – v\u00e4h\u00e4n kummallisia v\u00e4rej\u00e4. Mutta silti sain liki sata otosta kuvasivustolle valituksi, muokatuksi ja laitelluksi, joten\u00a0tervetuloa virtuaalimatkalle<\/a>!<\/p>\n Retkis\u00e4\u00e4 oli kirkas ja aurinkoinen, kuten kuulemma aina n\u00e4ill\u00e4 retkill\u00e4. M\u00f6kkipihassa ja Saarisel\u00e4ll\u00e4 viel\u00e4 j\u00e4lki\u00e4 pakkasy\u00f6st\u00e4, mutta v\u00e4rej\u00e4 luonnossa jo paljonkin. Koivuissa ei niink\u00e4\u00e4n ruska, mutta ”ruostetauti” ainakin t\u00e4n\u00e4 vuonna aika kauniiin keltaista. Saarisel\u00e4n j\u00e4lkeen kyytil\u00e4isi\u00e4 tuli viel\u00e4 Ivalosta ja Inarista asti ja melkein 40 reissulaista meit\u00e4 oli.<\/p>\n Ensimm\u00e4inen kunnon pys\u00e4hdys Toini Sanilan porotilalla, jossa saimme aamup\u00e4iv\u00e4kahvin keralle makoisat isot poroleiv\u00e4t.<\/p>\n Ja siit\u00e4 matka jatkui kohti Norjaa, kohti Nellimi\u00e4\/Neideni\u00e4. Kauniit tunturimaisematkin olisivat ehk\u00e4 riitt\u00e4neet matkan ratoksi, mutta kyll\u00e4 n\u00e4iden – kuten yleens\u00e4kin reissuissa j\u00e4rjestettyjen retkien – iso anti oli mainion oppaan tarinat, jutut, historiat, paikalliset kokemukset. … Siksikin min\u00e4 kannatan opastettuja reissuja, p\u00e4iv\u00e4retki\u00e4, – onhan t\u00e4st\u00e4 ollut t\u00e4\u00e4ll\u00e4 useinkin puhetta<\/a>. Ja n\u00e4ill\u00e4 kahdella J\u00e4\u00e4meren retkell\u00e4 on ollut sama opas, onneksi<\/strong>. Paikallistuntemuksensa ja tarinoiva tapansa kertoa vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4t minua kovastikin. Tiesitteh\u00e4n mm., ett\u00e4 aurinko on ollut saamelaisten jumala, joka on pohjoisessa kuvattu py\u00f6re\u00e4ksi, etel\u00e4ss\u00e4 neli\u00f6ksi (ks. rumpukuviot). Ja Tuulimiehest\u00e4 miekin viel\u00e4 joskus teille kerron, onhan Tuulimies meid\u00e4n m\u00f6kin sein\u00e4ll\u00e4kin…<\/p>\n Kunhan oli Norjan raja ylitetty, olimme pian Kolttak\u00f6nk\u00e4\u00e4ll\u00e4. Mie voisin tuollaisena aurinkoisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olla siell\u00e4 koko p\u00e4iv\u00e4n. Luonto, sen voima, kauneus ja monimuotoisuus kiehtovat. Kosken kuohu oli melkein yht\u00e4 jylh\u00e4 kuin J\u00e4niskoskella<\/a>, ehk\u00e4 isompikin.<\/p>\n Ja sitten matka jatkui yh\u00e4 karummiksi k\u00e4yviss\u00e4 maisemissa kohti Varangbottenia, kohti Pykeijaa. Ja aurinkoa ja maisemia, ja tarinoita!, riitti. J\u00e4\u00e4meri alkoi iltap\u00e4iv\u00e4n aluksi h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4\u00e4: Pykeija.<\/p>\n Kyl\u00e4n historia on kiehtova! Onko mik\u00e4\u00e4n muu kyl\u00e4 koskaan laittanut ”itse\u00e4\u00e4n myyntiin” valtakunnan valtalehden sivuille? Pykeijalaiset ovat! Se ja kuningasrapu heid\u00e4t sitten pelasti kuolemasta sukupuuttoon. Ja kuningasrapua min\u00e4kin l\u00e4hdin sielt\u00e4 hakemaaan; sain sent\u00e4\u00e4n sy\u00f6d\u00e4kseni, mutta siin\u00e4 kyl\u00e4n ainokaiseksi j\u00e4\u00e4neess\u00e4 (viimeksi oli kaksi) kaupassa sit\u00e4 ei ollut myynniss\u00e4 edes pakkasessa. Nyyh! Mutta onneksi retkell\u00e4 oli mahdollisuus ostaa kuningasrapuleip\u00e4! Onneksi. Tietysti sellaisen halusin.<\/p>\n Toinen minulle t\u00e4rke\u00e4 asia oli – luonnollisesti – hautausmaa. Siperian lis\u00e4ksi suunnilleen maailman ainoat karvaiset sinilatvat kasvavat nimenomaan Pykeijan hautausmaalla. Viimeksi tarvitsimme oppaan sen l\u00f6yt\u00e4miseksi, nyt l\u00f6ysin itseksenikin, mutta kuinka ollakkaan! Sama paikallinen mies, viereisen kirkon suntio?, tuli yht\u00e4kki\u00e4 sel\u00e4n taakse: ”No l\u00f6ytyyk\u00f6 niit\u00e4? – Sukulaisten hautoja tai sinilatvoja!” H\u00e4n siis tiesi, mit\u00e4 turistit kamera kaulalla hautuumaalla etsiv\u00e4t. Varmaan h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 odottaa Kukkolan bussien v\u00e4ke\u00e4 tulevan hautausmaalle, ja h\u00e4n on paikalla!<\/p>\n Mukava mies \u00a0(on yhdess\u00e4 kuvasivuston kuvassakin). Sanoin, ett\u00e4 l\u00f6ysin mie karvajalan, mutta h\u00e4nen oli ainakin \u00a0omasta mielest\u00e4\u00e4n \ud83d\ude09 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4, kuinka ”ilke\u00e4t \u00e4mmit” karvajalan viel\u00e4 tappaa sukupuuttoon.<\/p>\n Yhdell\u00e4 haudalla oli sinilatva j\u00e4\u00e4nyt muiden kasvien varjoon, alle… ”Kun ilke\u00e4t \u00e4mmit lannottavat!” Niinh\u00e4n se varmasti on: lannoitus saa muut kasvit rehottamaan ja luonnonvarainen sinilatva ”tukehtuu”. Kaunis se kyll\u00e4 on ..Kuvasivulla<\/a>\u00a0lis\u00e4\u00e4 kuvia… Ja oli siell\u00e4 hautausmaalla muutakin kuvattavaa. Miehen murre kertoo kveenitaustasta, tai ehk\u00e4 paremminkin per\u00e4pohjolaisesta taustasta. Ruijan polkuako esi-is\u00e4ns\u00e4 ovat J\u00e4\u00e4meren rannalle kulkeneet…? Ehk\u00e4 ensi kerralla kysyn.<\/p>\n Ja sitten minun oli \u00e4kki\u00e4 riennett\u00e4v\u00e4 rantaan! J\u00e4\u00e4meren rantaan. L\u00e4mmint\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4n sen kuin kes\u00e4ll\u00e4 Oulussa parhaimmillaan (+ 20 C). Biitsill\u00e4kin olisin viihtynyt kauemmin. J\u00e4\u00e4merenranta! J\u00e4\u00e4meren!<\/p>\n Mutta ett\u00e4 joskus ehtisimme takaisin, oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4. Paluumatkan aluksi mahdollisuus kuvata Pykeija lahden toiselta puolen… kannatti.<\/p>\n Paluumatkallakin n\u00e4imme paljon rangoiksi sy\u00f6tyj\u00e4 koivkkoja. Niit\u00e4 oli toissakes\u00e4n\u00e4 Norjassakin, siis Tromssan tienoilla<\/a> etc., ollessamme. Tuhon aiheuttavat koivumittarimadot, jotka p\u00e4\u00e4sev\u00e4t kasvamaan ja tekem\u00e4\u00e4n tuhojaan siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 alueella ei en\u00e4\u00e4 ole yli – 32 C-asteen pakkasia. Niit\u00e4 vaadittasiin muutamaksi p\u00e4iv\u00e4ksi, jotta mittamadot h\u00e4vi\u00e4isiv\u00e4t, mutta kun pakkasia ei ole, madot el\u00e4v\u00e4t ja voivat hyvin. Koivut eiv\u00e4t. Rankojen juurilta h\u00e4vi\u00e4\u00e4 my\u00f6s heini\u00e4 lukuunottamatta kaikki muu aluskasvillisuus. Vain heinien vaaleanpunaisuus n\u00e4kyy tuntureiden rinteill\u00e4.<\/p>\n Edellisell\u00e4 kerralla minulle yksi hienoimmista n\u00e4ht\u00e4vyyksist\u00e4 oli Sevettij\u00e4rven ortodoksinen hautausmaa<\/a>. Minulle, hautausmailla kulkijalle, niit\u00e4 ymp\u00e4ri maailmaa (Meksiko<\/a> ja Japani<\/a> kai kaukaisimmat, oudoimmat) kuvanneelle, se oli ainutlaatuinen kokemus, ja olinkin tietysti pettynyt, kun siell\u00e4 pys\u00e4htyminen ei en\u00e4\u00e4 kuulunutkaan ohjelmaan, mutta kyll\u00e4 sen melkein korvasi Mantoj\u00e4rven kirkkotuvilla<\/a> pys\u00e4htyminen.<\/p>\n Edellisell\u00e4 kerralla siell\u00e4 ei k\u00e4yty, mutta nyt oli onneksi pieni hetki aikaa tupiin tutustua ja viiv\u00e4ht\u00e4\u00e4. Pielpaj\u00e4rvell\u00e4 me on patikoitukin, ja siell\u00e4 kirkkotupia on aikanaan ollut paljon Utsjoen kirkon tienoota enemm\u00e4n, mutta Pielpaj\u00e4rvell\u00e4 niit\u00e4 ei nyt en\u00e4\u00e4 ole, ei edes entistettyn\u00e4 kuten Mantoj\u00e4rvell\u00e4 on. Olipa siell\u00e4 Aapo Helanderin turvekammikin, — melkein kuin tutun kammiin olisin astunut: Aapon historiasta kun oli juttua toimittamassani ”Pieni pala Lapin historiaa<\/a>” -kirjassa juttua useammassakin kohtaa… Ja yhdess\u00e4 tuvassa, Utsjoen k\u00e4r\u00e4j\u00e4tuvassa, oli oikein vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4, monenlaisia paikallisia k\u00e4sit\u00f6it\u00e4 tarjoava Siella-putiikki. Ostinpa tytt\u00e4relle kirjan: Muumilaakson talvi pohjoissaameksi.<\/p>\n Sen j\u00e4lkeen jo tuttuja juttuja, komeita maisemia, pohjoisen valoa, tuntureita… Nuorgamissa oli jo saatu hyv\u00e4\u00e4, kirkasta lohikeittoa ja j\u00e4lkk\u00e4rin aika oli Kaamasen Nelj\u00e4n tuulen tuvalla. Kuka voisi vastustaa lettuja, lakkahilloa, mansikkahilloa kermavaahtoa ja nokaretta j\u00e4\u00e4tel\u00f6\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 reissullahan ei kalorivajetta tule…<\/p>\n Inarissa viel\u00e4 muutama kuva (”katukuvausta”) ja sitten lasketellen kohti Ivaloa ja Saariselk\u00e4\u00e4…<\/p>\n En ihmettele, vaikka l\u00e4htisin reissulle viel\u00e4 kolmannen kerran. Ehk\u00e4 sit\u00e4 ennen Kukkolan kyydiss\u00e4 Lofooteille!<\/p>\n Reissun kuvat ovat t\u00e4\u00e4ll\u00e4: KLIKS<\/a>!<\/p>\n ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2017\/09\/jaameri2-600x400.jpg\")
<\/a><\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2017\/09\/J\u00e4\u00e4meren-kierros-737x1024.jpg\")
<\/a><\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2017\/09\/Sevettijarvi.jpg\")
<\/a><\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2017\/09\/Kolttak\u00f6ng\u00e4s.jpg\")
<\/a><\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2017\/09\/Karvainen-sinilatva-447x400.jpg\")
<\/a><\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2017\/09\/Pykeija.jpg\")
<\/a><\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2017\/09\/Koivumittarimato-2.jpg\")
<\/a><\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2017\/09\/Mantoj\u00e4rven-kirkkotuvat.jpg\")
<\/a><\/p>\n