{"id":30756,"date":"2017-05-20T11:03:17","date_gmt":"2017-05-20T08:03:17","guid":{"rendered":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/?p=30756"},"modified":"2017-05-28T11:04:36","modified_gmt":"2017-05-28T08:04:36","slug":"promootiokulkueen-varrella","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/2017\/05\/promootiokulkueen-varrella\/","title":{"rendered":"Promootiokulkueen varrella"},"content":{"rendered":"

T\u00e4llaisina p\u00e4ivin\u00e4, kun Oulussa paistaa aurinko ja kun on oman yliopiston 10. tohtoripromootio, melkein kaipaan takaisin akateemiseen maailmaan.<\/p>\n

\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n

Olihan siell\u00e4 hienoa tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4, – ei niink\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4nty\u00f6, vaan nimenomaan el\u00e4m\u00e4ni ty\u00f6.<\/p>\n

Ja kyll\u00e4, kyll\u00e4 min\u00e4 pidin my\u00f6s niist\u00e4 kaikista akateemisista perinteist\u00e4 ja juhlista, jotka siell\u00e4 sain el\u00e4\u00e4 ja kokea.<\/p>\n

\n

Promoootiokulkueen ohi menness\u00e4, kaikkia tuttuja, t\u00e4rkeit\u00e4 ty\u00f6kavereita n\u00e4hdess\u00e4, kuvatessa, hetken kaipuu…<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Se oli itse asiassa Pehtoori, joka aamulla kysyi ennen kuin ehdin ehdottaa, ett\u00e4 l\u00e4hdet\u00e4\u00e4nk\u00f6 katsomaan promootiokulkuetta? – Olin kovin mieliss\u00e4ni, ett\u00e4 h\u00e4nkin sen halusi n\u00e4hd\u00e4. Mikseip\u00e4? – Olihan meist\u00e4 molemmista promootiop\u00e4iv\u00e4ni ollut hieno, unohtumaton kokemus.<\/p>\n

Kolmip\u00e4iv\u00e4inen juhlaviikonloppu kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2006 miekanhiojaisineen (pe), harjoituksineen, promootioakteineen (hatut, miekat, puheet) ja kulkueineen, jumalanpalveluksineen, illallisineen, vanhoine tansseineen (la) ja sitten viel\u00e4 promoontiopurjehdus sunnuntaina, mink\u00e4 j\u00e4rjestelyiss\u00e4 olin humanistisen tiedekunnan provendien edustajana p\u00e4\u00e4vastuussa. \u00a0Siit\u00e4 projektista minulla olisi paljonkin avauduttavaa, mutta lopultahan kaikki meni hyvin.<\/p>\n

Nyt hieman mietin, ett\u00e4 oliko sittenk\u00e4\u00e4n hyv\u00e4 juttu, ett\u00e4 kielt\u00e4ydyin huomiselle tarjotusta juhlapuhemahdollisuudesta, – olisiko sittenkin ollut mukava menn\u00e4 viel\u00e4 kerran mukaan promootiohumuun…\u00a0Toisaalta erinomaisen hyv\u00e4, etten ollut lupautunut, sill\u00e4 minulla ei juuri nyt ole nimeksik\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4. Viikon vellonut flunssa ja erityisesti kurkkukipu, joka t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin her\u00e4tti jo ennen kuutta, on vienyt \u00e4\u00e4neni. Ei olisi puheenpit\u00e4j\u00e4ksi t\u00e4ll\u00e4 bassolla ja k\u00e4hin\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Viel\u00e4 palatakseni tuohon meid\u00e4n kokemaan hienoon promootioviikonloppuun,… Se oli ihan t\u00e4ysip\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 protokollan harjoittelua, juhlaa, odottelua ja istumista. Varsinainen promootioakti, jossa kaikki kunniatohtorit ja tohtorit (meit\u00e4 oli silloin pitk\u00e4lti kolmattasataa) saavat hattunsa ja miekkansa ja se kest\u00e4\u00e4 kolmisen tuntia. Tilaisuus on varsin juhlallinen ja totta puhuen varsin puuduttava, ja protokolla tarkoin s\u00e4\u00e4delty. Yksi t\u00e4rke\u00e4 ohje, my\u00f6s takapenkkeihin p\u00e4\u00e4seville l\u00e4heisille, on, ett\u00e4 tilaisuudessa ei saa jutella, siell\u00e4 on tarkoitus istua koko seremonian ajan hiljaa.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

[Rehtorin uuden viitan on suunnitellut t\u00e4n\u00e4\u00e4n kunniatohtorin arvon saanut Hannu V\u00e4is\u00e4nen.]<\/p>\n

No aamuyhdeks\u00e4lt\u00e4 alkoivat harjoitukset, yhdentoista j\u00e4lkeen pieni tauko, jonka aikana mahdollisuus sy\u00f6d\u00e4 s\u00e4mpyl\u00e4, juoda kahvit ja sitten puolelta p\u00e4ivin alkoi tuo varsinainen akti. Kolmen j\u00e4lkeen siirryimme Saalastinsalista (yliopiston suuri juhlasali) linja-autoihin, jotka veiv\u00e4t keskustaan – oli promootiokulkueen aika. Vuorossa k\u00e4vely korkkareissa l\u00e4pi kaupungin kohti tuomiokirkkoa, jossa jumalanpalvelus. Sen j\u00e4lkeen vajaa pari tuntia aikaa k\u00e4yd\u00e4 kotona, ja seitsem\u00e4ksi promootioillalliselle, jossa illan lopuksi vanhat tanssit ja promoottoreiden uloskanto. Ja v\u00e4liin paljon puheita. Lopultakin kaikki oli hienoa. Paitsi ett\u00e4 se p\u00e4iv\u00e4llisp\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 istuminen tohtorin hattu p\u00e4\u00e4ss\u00e4 valtavassa (Smart Housen) salissa, jonne paistoi kuumottova toukokuun ilta-aurinko, oli melkoisen kuumaa. Todellakin teki mieli\u00a0luopua monia ty\u00f6vuosia ja monia satoja euroja maksaneesta hatusta ja vain juhlia. Mutta ei. Protokolla ja akateeminen juhla vaati hattuilua. Eik\u00e4 se nyt lopultakaan niin vaikeaa ollut. ;D<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n

Kun kokoonnuimme Mannerheimin puistoon promootiokulkueen j\u00e4rjest\u00e4ytymist\u00e4 varten, oli poutaista, melkein aurinkoista, promootiop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 paistaa! – niinh\u00e4n se on luvattu!! – ja olimme jotensakin helpottuneita. Oppiaineessamme samoihin aikoihin v\u00e4itellyt Lasse Lehtinen seisoi vieress\u00e4ni hieman levottomana, ja kyseli, eik\u00f6 minulla ole n\u00e4lk\u00e4? – Olimme toki ehtineet jo aiemmin tutustua ja todenneet toisemme gourmandeiksi, vaihtaneet keittokeittoja ja puhuneet ruoasta enemm\u00e4n kuin historiantutkimuksesta, mutta vastasin, ett\u00e4 eip\u00e4 nyt oikein ole n\u00e4lk\u00e4, ei ole tullut mieleenk\u00e4\u00e4n kaivata ruokaa. Mutta mit\u00e4 tekee Lehtinen? Bongaa puiston reunalta j\u00e4\u00e4tel\u00f6kioskin ja k\u00e4y ostamassa pussillisen t\u00f6tter\u00f6it\u00e4 ja jakelee niit\u00e4 kaikille halukkaille: ”Pahimpaan n\u00e4lk\u00e4\u00e4n”. Enp\u00e4 uskaltanut yht\u00e4k\u00e4\u00e4n avata; silkkipuvulla kun oli siistin\u00e4 selvitt\u00e4v\u00e4\/juhlittava aamuy\u00f6h\u00f6n asti. Mutta muistanpa tuonkin episodin…<\/p>\n

No sitten kun meid\u00e4n once-in-a-lifetime -promootioviikonloppu oli takana, monet kaverit, sukulaiset, l\u00e4heiset kyseliv\u00e4t, miten oli mennyt, mik\u00e4 oli ollut hienointa, mink\u00e4 tulemme muistamaan aina… Min\u00e4 koetin selitell\u00e4, ett\u00e4 kyll\u00e4 se hetki, kun se tohtorin hattu sitten lopulta p\u00e4\u00e4h\u00e4n laskettiin oli jonkinlainen kulminaatiopiste, tai ehk\u00e4 sittenkin silloin, kun l\u00e4hdimme salista kauniin musiikin [\u00e4lk\u00e4\u00e4 kysyk\u00f6 minulta mink\u00e4? – ehk\u00e4 Sibeliusta] saattelemana ulos, oli sellainen huikea olo: NYT!<\/p>\n

Ja mit\u00e4 vastaa mieheni?! – \u00a0Oli niin hienoa n\u00e4hd\u00e4 ja kuulla – tai siis olla kuulematta – kun vaimo istui kokonaiset kolme tuntia – hereill\u00e4 ollessaan! – hiljaa. Ei ole muka mies moista ennen tai j\u00e4lkeen tuon sellaista kokenut!<\/p>\n

Promootiossa on taikaa, uskokaa pois. \ud83d\ude09<\/p>\n

Oikeasti se on hieno juhla. Niin hieno.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
\n
Toukokuussa 1983 olin tuossa. Promootioairueena, vastavalmistuneena maisterina.
\nEl\u00e4m\u00e4 edess\u00e4, enk\u00e4 ajatellut, ett\u00e4 se olisi yliopistossa.
\nMutta oli se. Siell\u00e4kin.
\nPaljolti siell\u00e4.<\/span><\/span><\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/form>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4llaisina p\u00e4ivin\u00e4, kun Oulussa paistaa aurinko ja kun on oman yliopiston 10. tohtoripromootio, melkein kaipaan takaisin akateemiseen maailmaan. Olihan siell\u00e4 hienoa tehd\u00e4 t\u00f6it\u00e4, – ei niink\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4nty\u00f6, vaan nimenomaan el\u00e4m\u00e4ni ty\u00f6. Ja kyll\u00e4, kyll\u00e4 min\u00e4 pidin my\u00f6s niist\u00e4 kaikista akateemisista perinteist\u00e4 ja juhlista, jotka siell\u00e4 sain el\u00e4\u00e4 ja kokea. Promoootiokulkueen ohi menness\u00e4, kaikkia tuttuja, t\u00e4rkeit\u00e4 ty\u00f6kavereita n\u00e4hdess\u00e4, kuvatessa, hetken kaipuu… … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"jetpack_post_was_ever_published":false,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":true,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[37,32],"tags":[],"class_list":["post-30756","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-valokuvaus","category-yliopistoelamaa","latest_post"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/pr4p4-804","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_likes_enabled":false,"jetpack-related-posts":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/30756","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=30756"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/30756\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=30756"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=30756"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=30756"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}