Muistanpa kun aloitin sek\u00e4 viiniharrastuksen ett\u00e4 ”parsafriikkiyden” suunnilleen samoihin aikoihin 90-luvun alussa, ja yritin opetella sit\u00e4, mitk\u00e4 viinit ja ruoat ovat kelpo kumppaneita, jopa toinen toisensa uusiin sv\u00e4\u00e4reihin nostavia, ja aika usein t\u00f6rm\u00e4sin ajatukseen, ett\u00e4 kananmuna ja PARSA ovat viinin vihollisia, tai ainakin, ett\u00e4 ne on vaikeita yhdist\u00e4\u00e4 onnistuneesti.<\/p>\n
Vuosien varrella olen oppinut, ettei juttu ole ihan n\u00e4in kategorinen, onnistuneita parsa ja viini -yhdistelmi\u00e4 on tullut koetuksi, mik\u00e4 ei ole taannut, ett\u00e4 olisi viel\u00e4k\u00e4\u00e4n mik\u00e4\u00e4n helppo juttu. Niinp\u00e4 ilolla otin vastaan tiedon, ett\u00e4 meill\u00e4 Oulun voutikunnan paistink\u00e4\u00e4nt\u00e4jill\u00e4 oli mahdollisuus ja ilo osallistua ravintola Puistolan Deliss\u00e4 iltaan, jossa ideana oli kokeilla parsaa ja viini\u00e4, ja nimenomaan niiden yhdist\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n
Se ilta oli eilen. Olipa kyll\u00e4 mit\u00e4\u00a0opettavaisin ja makoisin ilta: kuusi viini\u00e4 (\u00e1 6 cl) \u00a0ja kolme erilaista (pienehk\u00f6\u00e4) parsa-annosta: alkuun parsacappuccino, sitten parsaa, hollandaisea ja serranoa ja viimeiseksi parsarisottoa! Ja viinit: \u00a0prosecco (Perlage), samppanja (Dangin-Fays), riesling (Kalk Glimmer), sauvignon blanc (Wohlmuth), verdicchio (Collestefano) ja muscat (Wolfberger)!<\/p>\n
\n
Heti on todettava, ett\u00e4 minulla on ihan henkil\u00f6kohtainen ongelma sauvignon blanc -viinien kanssa. En vain voi mit\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 ruohoinen, viheromenainen, kirpakka SB ei ole minun makuuni. Min\u00e4 tunnistan sen \u00a0jo helposti. Ehk\u00e4 parhaiten tunnistan, onhan sen tuoksu ja maku niin ominainen, etten sanoisi omituinen. \ud83d\ude09 Olen jopa yritt\u00e4nyt ”sied\u00e4tyshoitoa” ~ t\u00e4ss\u00e4 jokunen vuosi sitten ostimme toistuvasti viikonlopun valkoviiniksi sauvignon blanc -ryp\u00e4leest\u00e4 tehtyj\u00e4 viinej\u00e4, eri maista, eri mantereilta, kalliita ja halpoja, mutta ei.<\/p>\n
Olemmepa aika p\u00e4ivi\u00e4 sitten olleet viikon lomalla Loiren laaksossa, joka on sauvignon blancin syntysijoja, ja kyll\u00e4 min\u00e4 siell\u00e4 Fume blanc -viineist\u00e4 (nekin sb-ryp\u00e4leest\u00e4) pidin ja muutamat kalifornian fume blancit ovat mit\u00e4 mainioimpia, mutta vanhan maailman perinteinen tai vaikka uusseelantilainen SB, uuh!<\/p>\n
No mutta asiaan: meit\u00e4 oli ravintola Puistolan Deliss\u00e4 reilut 20 paistink\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4\u00e4 aveceineen, tunnelma oli v\u00e4lit\u00f6n ja vastaanottavainen. Saimme viiniasiantuntijan (J. J.) selke\u00e4n ja uusia makumaailmoja avaavan, sopivan lyhyen, mutta perusteellisen selvityksen jokaisesta viinist\u00e4.<\/p>\n
\n
Parsa-cappuccino (joka on t\u00e4ss\u00e4 samalla ”Jokaviikkonen soppamme”) <\/em>sek\u00e4 sen \u00a0kanssa maistetut prosecco ja samppanja saivat yleist\u00e4 hyv\u00e4ksyv\u00e4\u00e4 muminaa … Eik\u00e4 ket\u00e4\u00e4n h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4ne, ett\u00e4 samppanja todettiin proseccoa paremmaksi, jos kohta hieman pohdittiin, ett\u00e4 oliko niin, ett\u00e4 samppanjan voimakkaat kuplat veiv\u00e4t hennon hienolta parsavaahdolta mahdollisuuden loistaa.<\/p>\n Seuraavaksi oli vuorossa vihre\u00e4\u00e4 ja valkoista parsaa hollandaise-kastikkeen ja rapeaksi paahdetun serrano-kinkun (ah, se oli ihan hirmuhyv\u00e4\u00e4!) kanssa. Ja viinein\u00e4 it\u00e4valtainen riesling ja se sitten se ”The Sauvignon Blanc”, – maistelin viinej\u00e4 ennen parsaa, totesin – taas – ettei ole SB mun viini, mutta kuinkas k\u00e4vik\u00e4\u00e4n, kun parsa tuli mukaan. Sauvignonin kirpeys, ruohoisuus, hy\u00f6kk\u00e4\u00e4vyys talttuivat! Kastikkeen hapokkuus kontra viinin happo tekiv\u00e4t sen mit\u00e4 pitikin: kaksi miinusta on plus! Neh\u00e4n sopivat yhteen! Ainakin t\u00e4n\u00e4\u00e4n maistelussa ollut it\u00e4valtalainen riesling j\u00e4i hollandaisen ja serranon jalkoihin, ja muuttui melkein makeaksi, mik\u00e4 ei t\u00e4ss\u00e4 kompositiossa ollut ainoastaan hyv\u00e4 asia.<\/p>\n Ja sokerina pohjalla: parsarisotto kera muscatin ja italialaisen verdicchion. Muscat ei aromaattisuudessaan, hapottomuudessaan, parfyymisyydess\u00e4\u00e4n ole koskaan ollut erityisesti mieleeni, mutta verdicchio on. Jopa niin, ett\u00e4 sit\u00e4 on Italiasta kotiin matkalaukuissa joskus roudattu. Ja niinh\u00e4n se t\u00e4ss\u00e4kin sitten k\u00e4vi, ett\u00e4 muscatin maku toimi tosi hyvin parsarisoton hapokkuuden kanssa. Olin yll\u00e4ttynyt, ja varsin iloinen, ett\u00e4 l\u00e4hdimme maistelemaan.<\/p>\n Naapurip\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 istui veteraani-paistink\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4, kymmenet keitti\u00f6mestarit kouluttanut, etel\u00e4n ravintoloissa ty\u00f6skennellyt herrasmies, jolta kyselin, ett\u00e4 mitenk\u00e4s parsacappuccino oikein tehd\u00e4\u00e4n ,… ett\u00e4 pit\u00e4isi resepti saada. Ja h\u00e4n kertoi oman versionsa:<\/p>\n Kuori parsat kevyesti jos tarpeen, napsaise tyvest\u00e4 kuivat pois, ja s\u00e4\u00e4st\u00e4 muutama nuppu koristeeksi. Keit\u00e4 parsat suolavedess\u00e4 kypsiksi, kaada melkein kaikki vesi erilliseen astiaan (s\u00e4\u00e4st\u00e4 seuraavan p\u00e4iv\u00e4n parsakeittoa varten tms.) ja sekoita parsat sauvasekoittimella samettiseksi massaksi, laita takaisin kattilaan, kaada p\u00e4\u00e4lle nauhana ja sekoita sauvavatkaimella \u00a0kuuma kuohukerma ja sekoita koko ajan pamixilla kuohuvaksi vaahdoksi. Kaada kuppeihin. Pinnalle esim. ruohosipulisilppua. (kuva ylimm\u00e4isen\u00e4).<\/p>\n<\/blockquote>\n Muuta ei tarvita. Ehk\u00e4 kuitenkin tilkka hyv\u00e4\u00e4 viini\u00e4, ehk\u00e4 samppanjaa tai sittenkin muscatia? Eilisen j\u00e4lkeen suosittelisin cappuccinolle muscatia ja parsa-hollandaise-serrano -annokselle samppanjaa.<\/p>\n N\u00e4m\u00e4h\u00e4n ovat makuasioita, ja maku muuttuu. Sen muistan taas eilisen j\u00e4lkeen erityisen hyvin.<\/p>\n PS. Muutama muu meill\u00e4 paljon k\u00e4ytetty tapa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 parsaa<\/p>\n\n