{"id":30354,"date":"2017-02-23T23:17:38","date_gmt":"2017-02-23T21:17:38","guid":{"rendered":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/?p=30354"},"modified":"2018-02-18T17:19:28","modified_gmt":"2018-02-18T15:19:28","slug":"volcan-de-la-corona-609-mpy-huiputettu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/2017\/02\/volcan-de-la-corona-609-mpy-huiputettu\/","title":{"rendered":"Volc\u00e1n de La Corona (609 mpy) huiputettu"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a>Patikkap\u00e4iv\u00e4, paras p\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4lle p\u00e4iv\u00e4lle olimmme tilanneet\/ostaneet ohjatun patikkareissun. Aamuyhdeks\u00e4lt\u00e4 Carlos tuli kahdeksanpaikkaisella Fiatillaan hakemaan meid\u00e4t hotellilta. Kyydiss\u00e4 oli jo ranskalaisperhe (vanhemmat + kaksi alakouluik\u00e4ist\u00e4 poikaa) ja sitten suuntasimme kohti Timanfayan kansallispuistoa. P\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4kohde oli Volc\u00e1n De La Corona (609 mpy), jonka huippua kohti puolen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme kapuamaan.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Sit\u00e4 ennen pari pient\u00e4 pys\u00e4hdyst\u00e4, joiden aikana Carlos selitti meille englanniksi ja ranskalaisille ranskaksi joitain mielenkiintoisia pieni\u00e4 asioita… Niin kuin nyt vaikka tuosta opuntiakaktuksesta. Juuri sen hedelmist\u00e4 tehty\u00e4 lik\u00f6\u00f6ri\u00e4h\u00e4n me eilen maistelimme, mikkihiirikorvaista kaktusta on toki n\u00e4hty my\u00f6s La Gomeralla ja Meksikossa, mutta eip\u00e4 ollut tietty, ett\u00e4 sit\u00e4 oikein pelloissa viljell\u00e4\u00e4n. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 viljell\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 suinkaan – vain – sen hedelm\u00e4n takia. T\u00e4rke\u00e4mpi on se kirva, joka el\u00e4\u00e4 mikkihiirenkorva-kaktuksen pinnalla. Se ker\u00e4t\u00e4\u00e4n, murskataan ja siit\u00e4 saadaan punaista v\u00e4ri\u00e4! Kosmetiikka-, makeis- ja Campari-teollisuus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4!<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n

Carlos kuljetti meit\u00e4 saaren pohjoisosassa, ja toisin kuin s\u00e4\u00e4ennusteet olivat pelotelleet, oli meill\u00e4 mit\u00e4 mainion patikkakeli. Aurinkoa – ja toki tuultakin – riitti. Eik\u00e4 satanut, se oli t\u00e4rkeint\u00e4. Ei ollut liian kuuma, oli hyv\u00e4 ajella ja v\u00e4lill\u00e4 pys\u00e4hdell\u00e4, k\u00e4yd\u00e4 kukkulan rinteill\u00e4 katsomassa vedenkeruuta, erikoisia kasveja ja taas jatkaa matkaa.<\/p>\n

\"\"<\/a> \"\"<\/a><\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 yll\u00e4 olevat kuvat La Coronan reunalta. Se my\u00f6s ylimm\u00e4ss\u00e4 kuvassa. Klikkaahan kuvat isommiksi…<\/p>\n

Alla kuvissa La Graciosa, paratiisisaari joka kuuluu Lanzaroteen. 700 asukasta, alakoulu, internet, ja pitk\u00e4 historia.<\/p>\n

\"\"<\/a> \"\"<\/a><\/p>\n

(Alla) M\u00e4 n\u00e4it\u00e4 polkuja ….<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Carlos on syntynyt Z\u00fcrichiss\u00e4, asunut Lanzarotella 29 vuotta, tehnyt jos-vaikka-ja-mit\u00e4, ja torstaisin tekee n\u00e4it\u00e4 patikkaretki\u00e4. Jos Lanzalla tarvitset patikka-, kajakki- tai sukellusohjaajaa, niin voimme suositella- Carlos. Kyselty\u00e4ni h\u00e4n ehti kertoa kaikenmoista, mm. niist\u00e4 kameleista, joita sunnuntaina Ugan reitill\u00e4 n\u00e4htiin ja ven\u00e4l\u00e4isist\u00e4 turisteista\u2026 kerron teillekin my\u00f6hemmin.<\/p>\n

Tulivuori De la Corona oli siis p\u00e4\u00e4kohde, mutta k\u00e4vimme my\u00f6s laavatunneleissa, kaktuspuistossa, pienell\u00e4 piknikill\u00e4, \u2026 hyv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Kovasti meid\u00e4n mieleinen. My\u00f6h\u00e4inen lounas oli Tuc-keksej\u00e4 ja chorico-makkaroita hotellihuoneessa, joten aika aikaisin l\u00e4hdimme hiljalleen tepastelemaan kohti Vanhaa Satamaa ja paria valmiiksi katseltua ravintolaa.<\/p>\n

Matkaa hotellista, Playa del Carmenin l\u00e4nsip\u00e4\u00e4dyst\u00e4 vanhaan satamaan tuli hyvinkin viitisen kilometri\u00e4, joten p\u00e4iv\u00e4n askelsaldo oli reilut 20 000 askelta. Hyv\u00e4 niin.<\/p>\n

\"\"<\/a> \"\"<\/a><\/p>\n

Se ”antoi luvan” sy\u00f6d\u00e4 viikon kalleimman annoksen ”Surf and turf” – enp\u00e4 ole tainnut ennen sy\u00f6d\u00e4. Nyt sitten hummeria ja sis\u00e4filett\u00e4. Varsinkin hummeri oli suurenmoista, eik\u00e4 pihviss\u00e4k\u00e4\u00e4n vikaa. Oheen otimme pullon El Grifon punaviini\u00e4. Paikallinen Lister Negro ja Syrah -ryp\u00e4lein\u00e4. Tuhtia oli, ja rikki maistuu, mutta lopultakin todella hyvin sopi ruoan kanssa. Ja illan lasku koko viikon suurin: 92 euroa! Siis ”kattausmaksu”, johon tuolla kuului leip\u00e4\u00e4, oliiveja ja manchegoa, valtava pihvi ja puolikas hummeri (usein pelkk\u00e4 hummeri on tuon hintainen), pullo talon kalleinta lanzarotelaista punaviini\u00e4, yksi j\u00e4lkiruoka ja yksi j\u00e4lkiruokaviini. Siisti, miellytt\u00e4v\u00e4 paikka, ihan keskell\u00e4 vanhaa satamaa, ulkoterassilla liki tyveness\u00e4 Atlantin illassa, t\u00e4htitaivaan alla.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n