![\"Perjantai](\"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2014\/07\/Perjantai-Stubnerkogel-21.jpg\")
<\/a><\/p>\nIhan kohtuullista nousua, alppiniityt samettisina, taivaankansi kirkkaansinisen\u00e4, aurinko tavallista l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4, l\u00e4mmint\u00e4 niin, ett\u00e4 sit\u00e4 olisi ollut varmasti liiankin kanssa, jollei alppituuli olisi ihanasti vilvoittanut taivaltamista.<\/p>\n Meid\u00e4n mainio wanderf\u00fchrerimme R. johdatti vakaan rauhallisesti askeltaen joukon liki Stubnerkogelnin huippua. Olimme ensin nousseet cabinilla puoliv\u00e4liin rinnett\u00e4 ja siit\u00e4 sitten patikoiden korkeuksiin. Ehk\u00e4 viikon huikeimmat n\u00e4kym\u00e4t: n\u00e4htiin kaikki ne almit ja vuoret, joilla oli edellisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 vaellettu.<\/p>\n Ensin n\u00e4htiin t\u00e4llaisia riippuliit\u00e4ji\u00e4, ja sitten ik\u00e4\u00e4n kuin haastajaksi, n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, miten oikeasti lennet\u00e4\u00e4n, saimme n\u00e4k\u00f6piirimme haukan. Sen lento, nousu korkeuksiin oli uljasta katseltavaa. Vaikka oli pitk\u00e4 objektiivikin ehj\u00e4n\u00e4, ei t\u00e4m\u00e4n tarkempaa kuvaa…<\/p>\n (Ornitologi-yst\u00e4v\u00e4ni vastasi kyselyyni: ”Lintu on mielest\u00e4ni mehil\u00e4ishaukka. Pitk\u00e4 pyrst\u00f6, 6 harittajaa siiven k\u00e4rjess\u00e4 ja pieni, k\u00e4kim\u00e4inen p\u00e4\u00e4 paljastavat lajin vaikka v\u00e4rej\u00e4 ei juuri n\u00e4y. T\u00e4m\u00e4 laji onkin v\u00e4reilt\u00e4\u00e4n eritt\u00e4in vaihteleva.”)<\/p>\n (Muistathan ett\u00e4 kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla…)<\/p>\n Ja kukkia. Enemm\u00e4n kuin koko viikolla yhteens\u00e4. Snapsikukkia, kev\u00e4tkatkeroita, kulleroita, alppiruusuja ihan mattona. Ja alppivuokko [ei vilukko].\u00a0Jokohan sen jo opin tuntemaan: ehk\u00e4 kolmannella kerralla sen n\u00e4hdess\u00e4ni jo itse tunnistaisin.<\/p>\n Kev\u00e4tkatkero, ”snapsikukka”, lemmikeit\u00e4, kulleroitakin. Alppiruusua kentt\u00e4n\u00e4, niittyj\u00e4.<\/p>\n Kun olimme ylitt\u00e4neet 2000 metrin korkeuden, edess\u00e4 oli kallionkieleke, jonne porukkamme rohkein ja reippain (nainen luonnollisesti ;)) ensimm\u00e4isen\u00e4 ponkaisi kuvattavaksi.<\/p>\n Me muut emme ihan yht\u00e4 innokkaasti\u2026 minulla ainakaan ei ollut ollut pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n aikomusta menn\u00e4 moista tekem\u00e4\u00e4n. Mutta siell\u00e4 sit\u00e4 vaan tuli k\u00e4yty\u00e4.<\/p>\n Pehtoorillekaan ei mik\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4n selvyys \u2013 toisin kuin oppaille:<\/p>\n wanderf\u00fchrer R. tietysti ja ”meid\u00e4n oma”, fiksu ja positiivinen S.<\/p>\n N\u00e4m\u00e4 molemmat olivat osaltaan tekem\u00e4ss\u00e4 meille hienoa ja hauskaa, haastavaa ja hyv\u00e4henkist\u00e4 viikkoa.<\/p>\n Pidettiin puolelta p\u00e4ivin kahvitaukokin, jollaista yleens\u00e4 ei kuulu ohjelmaan, mutta t\u00e4n\u00e4\u00e4n sellainen mahdollisuus oli. Pehtoori otti Topfer-leivonnaisen: l\u00e4mmin rahkapiirakka oli erinomaista.<\/p>\n Ja niinh\u00e4n siin\u00e4 sitten k\u00e4vi, ett\u00e4 koko viikon aikana emme sitten kertaakaan kaiserschmarrenia sy\u00f6neet. Pit\u00e4nee tehd\u00e4 ensi viikonloppuna kotona. (Resepti ja tarina siit\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4<\/a>. KLIKS<\/a>)<\/p>\n Kahvitauon j\u00e4lkeen piipahdimme riippusillalla, jonka olin alunperin ajatellut olevan ”se juttu”. Pohtinut josko uskaltaisin sinne, mutta tuon kallionreunalla k\u00e4v\u00e4isyn j\u00e4lkeen vaijereilla sidottu riippusilta tuntui ihan pikkku jutulta.<\/p>\n Sen j\u00e4lkeen alkoi lasku: ei muuta kuin polvisuoja paikalleen, minullekin jo aurinkorasvaa, mutta lippis j\u00e4i kuitenkin reppuun; miksih\u00e4n sit\u00e4 on niin vaikea p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 pist\u00e4\u00e4? Noh, auringonpistokselta v\u00e4ltyin. Ja sitten\u00a0 alasp\u00e4in.<\/p>\n Poikkeuksellisen my\u00f6h\u00e4\u00e4n oli lounasaika; olimme laskeutuneet [takaisin 1400 metriin] Stubnerkogelin almille, jossa meit\u00e4 odotti taas brettljause: lautasellinen proteiineja.<\/p>\n Lihaa, toisenlaista lihaa, juustoa, toisenlaista juustoa, makkaraa ja toisenlaista makkaraa, v\u00e4h\u00e4n etikkas\u00e4ilykkeit\u00e4, leip\u00e4\u00e4, ja voita ja rahkapohjaista levitett\u00e4. Ei ole proteiinista puutetta it\u00e4valtalaisten p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4! Hyv\u00e4\u00e4 oli.<\/p>\n Ja hauskaa, – sellaista perjantai-iltap\u00e4iv\u00e4n hekottamista kuin joskus t\u00f6iss\u00e4 ty\u00f6viikon lopuksi. Pohdimme, jotta oliko viinispitszerien ja snapsien lasit vaihtuneet almin pit\u00e4j\u00e4ll\u00e4. \ud83d\ude42<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n