{"id":11976,"date":"2011-07-13T23:12:55","date_gmt":"2011-07-13T20:12:55","guid":{"rendered":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/?p=11976"},"modified":"2012-02-04T10:31:05","modified_gmt":"2012-02-04T08:31:05","slug":"weisskopfkogel-fieberbrunnissa-huiputettu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/2011\/07\/weisskopfkogel-fieberbrunnissa-huiputettu\/","title":{"rendered":"Weisskopfkogel Fieberbrunnissa – huiputettu"},"content":{"rendered":"

Keskiviikko – Fieberbrunn<\/strong>
\nAikaisin aamulla siirrymme Fieberbrunnin kyl\u00e4\u00e4n, josta nousemme hissill\u00e4 L\u00e4rchfilzkogelille (1654 m). T\u00e4\u00e4lt\u00e4 matka jatkuu aamukahville Wildseeloderhausille (1854 m) kuvankauniin alppij\u00e4rven rannalle. Jatkamme vaellusta pitkin vuorenharjanteita kohti lounaspaikkaamme Hochwildalmia (1567 m). Lounaalta jatkamme Wildpark Aurachiin, josta kuljetus Kitzb\u00fcheliin. Vaellusaika noin 7 t.<\/p><\/blockquote>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kolmas – ja pisin – vaellusp\u00e4iv\u00e4 takana. Hyv\u00e4, mutta v\u00e4synyt olo. Melkein 20 kilometri\u00e4, joihin sis\u00e4ltyi\u00a0pari ”pient\u00e4 nousua”.\u00a0 Ihan erilaista maisemaa ja kasvillisuuskin kovin erilaista kuin eilen tai toissap\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Paljon rehev\u00e4mp\u00e4\u00e4. Wildseelle asti oli paljon vaeltajia reitill\u00e4, mutta sen j\u00e4lkeen meid\u00e4n porukka sai tepastella n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4 ket\u00e4\u00e4n – paitsi Naton Hollannin joukkojen Alppi-leiril\u00e4iset.<\/p>\n

_________________<\/p>\n

N\u00e4in se p\u00e4iv\u00e4 suunnilleen meni.<\/p>\n

Kokoontuminen Imgreissin pys\u00e4kille klo 8.25 ja sit\u00e4 ennen viel\u00e4 hilpaistava hotellilta kauppaan ihan toiselle suunnalle hakemaan Gatoradea ja v\u00e4h\u00e4n kuivahedelmi\u00e4 ja myslipatukoita. Olimme ajoissa. Porukka oli huvennut melkein puoleen eilisest\u00e4; yhteens\u00e4 16 l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 kohti Fiederbrunnia. My\u00f6s K &\u00a0M\u00a0j\u00e4tt\u00e4ytyiv\u00e4t pois v\u00f6ljyst\u00e4: l\u00e4htiv\u00e4t junalla Innsbruckiin p\u00e4iv\u00e4ksi.<\/p>\n

Me huristelimme paikallisd\u00f6s\u00e4ll\u00e4 St. Johann\u00b4iin p\u00e4in ja sielt\u00e4 edelleen hissiasemelle. Matkaan kului reilu puolituntia, sitten parilla cabinilla yl\u00f6s (L\u00e4rchfilzkogel) ja puolikymmenelt\u00e4 l\u00e4hdimme yh\u00e4 ylemm\u00e4s. Nyt taas omin voimin, omin jaloin. Reput sel\u00e4ss\u00e4, sauvat apuna. T\u00e4n\u00e4\u00e4n koettelin raahata itse kameraa, pehtoorilla vain yksi objektiivi. Kummasti reppu kuitenkin painaa. Maanantaina minulla painoi kameroineen kaikkineen kahdeksisen kiloa, eilen sek\u00e4 kameraa ett\u00e4 objektiivia kantoi pehtoori. T\u00e4n\u00e4\u00e4n\u00a0v\u00e4hentelin tavaroita ja\u00a0puolitettiin kuvausv\u00e4lineist\u00f6n rahtaaminen. V\u00e4lill\u00e4 mietin, miksen tyydy kuvailemaan kamerak\u00e4nnyll\u00e4…<\/p>\n

No joka tapauksessa ensimm\u00e4inen etappi oli Wildsee, joka oli kaunis ja sen hyttell\u00e4 Moosberstrudel (tai whatever sen oikea nimi olikaan) maistui pehtoorille ja monelle muulle. Ja toki min\u00e4kin siit\u00e4 osani maistelin. \ud83d\ude42<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Se on v\u00e4h\u00e4n kuin omenastruudeli, l\u00e4mmin luonnollisesti, mutta t\u00e4ytteen\u00e4 mustikkaa ja rahkaa ja ties mit\u00e4. Mmmmmm …<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

J\u00e4rven reunaa kohti seuraavaa nousua, jonka takana taas uudenlaista alppimaisemaa. Niitty\u00e4 ja leimallista olivat vihre\u00e4t kivet. Sammaloitunut kalkkikivi oli samettisen n\u00e4k\u00f6ist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli sellainen taival, jolle ei koskaan olisi tullut l\u00e4hdetty\u00e4 ilman opasta – hurjan hienoa oli\u00a0t\u00e4m\u00e4kin taival kokea ja patikoida.<\/p>\n

Pys\u00e4htelimme ja taas jatkoimme. Mukavaa tasaista, ja siell\u00e4 ei vastaantulijoita, ei ohittelijoita. Lapink\u00e4vij\u00e4n on jotenkin vaikea puhua er\u00e4maasta n\u00e4ill\u00e4 alppirinteill\u00e4, mutta hyvin v\u00e4h\u00e4n ihmisen j\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 j\u00e4lki\u00e4 luonnossa kuitenkin oli. Hiljaista, vain joskus kaukaa lampaiden m\u00e4\u00e4kin\u00e4, tai lehmien kellojen kalkatus.<\/p>\n

Muutama v\u00e4h\u00e4n kinkkisempikin vuorenreunan p\u00e4tk\u00e4 polulla nousujen lis\u00e4ksi\u00a0 oli\u00a0(vasemmalla, kuvat suurenevat klikkaamalla).<\/p>\n

Ennen pys\u00e4htymist\u00e4 vuorenrinteelle ev\u00e4stauolle, saavutimmme noin kymmenen sotilaan joukkueen. Hollantilaisilla sotilailla oli kunnon kokoiset reput ja rynn\u00e4rit mukana, eiv\u00e4t juuri tervehtineet, eiv\u00e4t edes nuorta ja kaunista opastamme. Saavutimme reilun tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 sotilaat uudelleen ja saimme seurata, kuinka joukkueen keskelle, kapealle polulle, ly\u00f6tt\u00e4ytyi mukaan lehm\u00e4. Siin\u00e4 se tovin k\u00f6p\u00f6tteli sotilaiden kanssa tasatahtia. Meid\u00e4n vaelluspoppoo repi moisesta n\u00e4yst\u00e4 riemua niin, \u00a0ett\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 oli vaikea k\u00e4vell\u00e4. (”Suomalaisturistit sekaantuivat Alpeilla Nato-operaatioon” … )<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Mutta ei auttanut: \u00a0”Yl\u00b4kasteisten vuorten me kuljemme, ja riemumiell\u00e4 kaunihisti loistaa ne, ei meit\u00e4 suru paina, vaan laulu raikaa aina… ”<\/p>\n

Laskeuduimme laaksoon, yritimme pienen puron, suon, (t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei liene kuruja) ja taas l\u00e4hdettiin nousuun. ”Heitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 yli”, ”Hannibalin jalanj\u00e4ljiss\u00e4”. T\u00e4n\u00e4\u00e4n ei niin kuuma kuin eilen, vilvoittava tuuli teki vaeltamisesta mukavaa, aurinkoakin kuitenkin oli ja n\u00e4kyvyys hyv\u00e4. Hochwildalmh\u00fctte (1557 mpy) oli viimeinen lev\u00e4hdyspaikka. Vessa, juotavaa, h\u00fctten is\u00e4nt\u00e4n\u00e4 It\u00e4vallan maajoukkueen ex-t\u00e4htipelaaja ja vuorikiipeilij\u00e4-lentoem\u00e4nt\u00e4-ex? vaimonsa, jollaisia ei ehk\u00e4 olisi osannut odottaa tapaavansa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ”keskell\u00e4-ei-mit\u00e4\u00e4n”.<\/p>\n

Aurinko h\u00e4ipyi, vuorten huiput peittyiv\u00e4t pilviin, ja alkoi ripsi\u00e4 ja vihdoin ne kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 repuissa raahatut sadevermeet saatiin pukea p\u00e4\u00e4lle. H\u00fcttelt\u00e4 ei ollut yleist\u00e4 tiet\u00e4 Aurachiin, joten meid\u00e4n oli\u00a0laskeuduttava soraista, kalkkikivist\u00e4 serpentiini-maaseututiet\u00e4 – tosin v\u00e4lill\u00e4 niittyjen poikki oikoen – reilun puolen tunnin p\u00e4\u00e4st\u00e4 olimme yleisen tien p\u00e4\u00e4ss\u00e4, ja siell\u00e4 meit\u00e4 odotti pikkubussi. Kymmenen minuuttia ja olimme hotellissa. Kymmenen tuntia oli taas huvennut kovin \u00e4kki\u00e4, kunnolla liikkuen, paljon n\u00e4hden, terveesti v\u00e4sytt\u00e4en.<\/p>\n

Suihkuttelujen j\u00e4lkeen oli hyv\u00e4 ”laskeutua” hotellin ravintolasaliin jossa yst\u00e4v\u00e4t jo odottelivat. Oli illallisen aika.<\/p>\n

Alla viel\u00e4 kuvia. Joukossa Koivun toivomia (ks. eilisen postauksen kommentti) perhoskuvia, tai siis kuva. Ei mit\u00e4\u00e4n tietoa mik\u00e4 perhonen,\u00a0mutta n\u00e4it\u00e4(kin) on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 paljon.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Keskiviikko – Fieberbrunn Aikaisin aamulla siirrymme Fieberbrunnin kyl\u00e4\u00e4n, josta nousemme hissill\u00e4 L\u00e4rchfilzkogelille (1654 m). T\u00e4\u00e4lt\u00e4 matka jatkuu aamukahville Wildseeloderhausille (1854 m) kuvankauniin alppij\u00e4rven rannalle. Jatkamme vaellusta pitkin vuorenharjanteita kohti lounaspaikkaamme Hochwildalmia (1567 m). Lounaalta jatkamme Wildpark Aurachiin, josta kuljetus Kitzb\u00fcheliin. Vaellusaika noin 7 t. Kolmas – ja pisin – vaellusp\u00e4iv\u00e4 takana. Hyv\u00e4, mutta v\u00e4synyt olo. Melkein 20 kilometri\u00e4, joihin sis\u00e4ltyi\u00a0pari … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"jetpack_post_was_ever_published":false,"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":false,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2}},"categories":[1],"tags":[53],"class_list":["post-11976","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-aiheeton","tag-kitzbuhel","latest_post"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/pr4p4-37a","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_likes_enabled":false,"jetpack-related-posts":[{"id":11950,"url":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/2011\/07\/wilder-kaiser-taas-erilaista\/","url_meta":{"origin":11976,"position":0},"title":"Wilder Kaiser – taas erilaista","author":"Reija","date":"15.7.2011","format":false,"excerpt":"Perjantai - Wilder Kaiser Siirrymme taxeilla Ellmaun kyl\u00e4n yl\u00e4puolelle, Wochenbrunneralmille. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 tiukahko nousu Gruttenh\u00fcttelle nauttimaan suussa sulava punaviinimarjapiiras ja kupponen kaffetta. Lounaalle saavumme Niederalmille, josta reitti Riedelh\u00fctten kautta Ellmaun kyl\u00e4\u00e4n. Vaellusaika noin 6 t. Punaviinimarjapiiras j\u00e4tettiin v\u00e4liin, ja lounaskin kovin vaatimaton, mutta tiukahko (aika liev\u00e4 ilmaus etten sanoisi) nousu Gruttenh\u00fcttelle\u2026","rel":"","context":"Kategoriassa "Niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4"","block_context":{"text":"Niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4","link":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/category\/aiheeton\/"},"img":{"alt_text":"","src":"https:\/\/i0.wp.com\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Etana1-600x365.jpg?resize=350%2C200&ssl=1","width":350,"height":200,"srcset":"https:\/\/i0.wp.com\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Etana1-600x365.jpg?resize=350%2C200&ssl=1 1x, https:\/\/i0.wp.com\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Etana1-600x365.jpg?resize=525%2C300&ssl=1 1.5x"},"classes":[]},{"id":11953,"url":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/2011\/07\/taalla-kitzbuhel\/","url_meta":{"origin":11976,"position":1},"title":"T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Kitzb\u00fchel!","author":"Reija","date":"10.7.2011","format":false,"excerpt":"T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Kitzb\u00fchel. Lufthansan lento Helsingist\u00e4 M\u00fcncheniin l\u00e4hti v\u00e4h\u00e4n my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, mutta 2\u00bd tunnin lennon j\u00e4lkeen olimme perill\u00e4 aurinkoisessa Etel\u00e4-Saksassa. Meid\u00e4n kaikkien nelj\u00e4n (K & M, jotka ovat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Temmatussa seikkailleet mm. Hangasojan uusina vuosina, viime kes\u00e4n\u00e4 kanssamme Roomassa ja toissa kes\u00e4n\u00e4 Kataloniassa ja jotka tunnetaan my\u00f6s nimill\u00e4 Majakka (M) ja Per\u00e4vaunu\u2026","rel":"","context":"Kategoriassa "Niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4"","block_context":{"text":"Niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4","link":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/category\/aiheeton\/"},"img":{"alt_text":"","src":"https:\/\/i0.wp.com\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2011\/07\/IMG_5294-Large.jpg?resize=350%2C200&ssl=1","width":350,"height":200,"srcset":"https:\/\/i0.wp.com\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2011\/07\/IMG_5294-Large.jpg?resize=350%2C200&ssl=1 1x, https:\/\/i0.wp.com\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2011\/07\/IMG_5294-Large.jpg?resize=525%2C300&ssl=1 1.5x, https:\/\/i0.wp.com\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2011\/07\/IMG_5294-Large.jpg?resize=700%2C400&ssl=1 2x"},"classes":[]},{"id":12012,"url":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/2011\/07\/hotelli-astoria-kitzbuhel-rantapelto-tasan-12-tuntia\/","url_meta":{"origin":11976,"position":2},"title":"Hotelli Astoria, Kitzb\u00fchel – Rantapelto, tasan 12 tuntia","author":"Reija","date":"17.7.2011","format":false,"excerpt":"Kotona ollaan. Kaikki hyvin. Huiputuksia huippureissulla tehty. Ja matkasivulle (klik, klik) kuvakertomus t\u00e4st\u00e4kin reissusta viel\u00e4 tulee. _____________________________________ Kirkkaan kuulaana sunnuntaiaamuna kirkonkellot soittavat messuun, samaan aikaan kun Harrikat starttailevat paluumatkalle ja me hotellihuoneen parvekkeelta viel\u00e4 viimeisen kerran katselemme Hahnenkammin huipulle... (kuvat kannattaa klikkailla suuremmiksi) \u00a0 \u00a0Kitzb\u00fchelin kaunis\u00a0keskusta j\u00e4i taakse ... \u00a0\u2026","rel":"","context":"Kategoriassa "Liikkuminen"","block_context":{"text":"Liikkuminen","link":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/category\/liikkuminen\/"},"img":{"alt_text":"","src":"https:\/\/i0.wp.com\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Hotellihuoneen-parvekkeelta-600x384.jpg?resize=350%2C200&ssl=1","width":350,"height":200,"srcset":"https:\/\/i0.wp.com\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Hotellihuoneen-parvekkeelta-600x384.jpg?resize=350%2C200&ssl=1 1x, https:\/\/i0.wp.com\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Hotellihuoneen-parvekkeelta-600x384.jpg?resize=525%2C300&ssl=1 1.5x"},"classes":[]},{"id":21870,"url":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/2014\/07\/stubnerkogeln-2230-m-huiputettu\/","url_meta":{"origin":11976,"position":3},"title":"Stubnerkogel (2230 m) huiputettu","author":"Reija","date":"18.7.2014","format":false,"excerpt":"Kotivuoreksi kutsuttu Stubnerkogel\u00a0houkutti meit\u00e4 ja 12-hengen patikkaporukkaamme t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Vartin yli kahdeksan kokoonnuimme ja tunti sen j\u00e4lkeen olimme jo nousseet cabineilla v\u00e4liasememalle asti. Siihen asti kovin helppoa. Olennaista t\u00e4n\u00e4\u00e4n hieno s\u00e4\u00e4: vuorilla helle tuntuu miellytt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Joskin tietysti hiki nousuissa (t\u00e4n\u00e4\u00e4n reilut 400 metri\u00e4 korkeuseroa). Kokonaismatka oli vain kahdeksan kilometri\u00e4, joskin liikkeell\u00e4\u2026","rel":"","context":"Kategoriassa "Bad Gastein"","block_context":{"text":"Bad Gastein","link":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/category\/reissut\/bad-gastein\/"},"img":{"alt_text":"Bad Gasteiin 18_7_2014 145 (Custom)","src":"https:\/\/i0.wp.com\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2014\/07\/Bad-Gasteiin-18_7_2014-145-Custom-600x400.jpg?resize=350%2C200&ssl=1","width":350,"height":200,"srcset":"https:\/\/i0.wp.com\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2014\/07\/Bad-Gasteiin-18_7_2014-145-Custom-600x400.jpg?resize=350%2C200&ssl=1 1x, https:\/\/i0.wp.com\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/2014\/07\/Bad-Gasteiin-18_7_2014-145-Custom-600x400.jpg?resize=525%2C300&ssl=1 1.5x"},"classes":[]},{"id":11744,"url":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/2011\/06\/se-on-kesa\/","url_meta":{"origin":11976,"position":4},"title":"Se on kes\u00e4!","author":"Reija","date":"7.6.2011","format":false,"excerpt":"Kes\u00e4. Kerralla. Sen kunniaksi varasin meille matkankin. L\u00e4hdet\u00e4\u00e4n Alpeille patikoimaan. Eip\u00e4 olla ennen k\u00e4yty. Nyt menn\u00e4\u00e4n. Kitzb\u00fcheliin menn\u00e4\u00e4n (www.alpit.fi), ja yksintein varasin vaelluspaketinkin. Ei huiputetakkaan en\u00e4\u00e4 pelkki\u00e4 Lapin tuntureita. Huiputetaan\u00a0Kitzb\u00fchelhorn (1996 m)! Kes\u00e4n tekee my\u00f6s helle +28,5 C. Jeeee! Paitsi ett\u00e4 historiatieteiden k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 infernaalisen kuuma. Luovutinkin jo kolmen kieppeiss\u00e4, moni\u2026","rel":"","context":"Kategoriassa "Niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4"","block_context":{"text":"Niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4","link":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/category\/aiheeton\/"},"img":{"alt_text":"","src":"https:\/\/i0.wp.com\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Kurkkukeitto-2-298x400.jpg?resize=350%2C200&ssl=1","width":350,"height":200},"classes":[]},{"id":11956,"url":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/2011\/07\/kitzbuhelhorn-huiputettu\/","url_meta":{"origin":11976,"position":5},"title":"Kitzb\u00fchelhorn – huiputettu!","author":"Reija","date":"11.7.2011","format":false,"excerpt":"Maanantai - Kitzb\u00fchelhorn Nousemme hissill\u00e4 yl\u00f6s Kitzb\u00fchelhornille (1996 m). T\u00e4\u00e4lt\u00e4 avautuvat upeat maisemat yli koko Kitzb\u00fcheler Alppien aina Hohe Tauernin j\u00e4\u00e4tik\u00f6ille. Alppikasvitarhalta vaellamme l\u00e4pi murmeliniittyjen lounaalle Sonnbergstubelle (1670 m). Paluu Kitzb\u00fcheliin helpohkoja polkuja pitkin. Vaellusaika noin 6 t. Niinh\u00e4n se viikko-ohjelmassa luki. Mutta, mutta l\u00e4hdimme hotellista yhdeks\u00e4lt\u00e4 ja palasimme puolikuudelta\u2026","rel":"","context":"Kategoriassa "Liikkuminen"","block_context":{"text":"Liikkuminen","link":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/category\/liikkuminen\/"},"img":{"alt_text":"","src":"https:\/\/i0.wp.com\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Kitzbuheler-Horn-074-600x400.jpg?resize=350%2C200&ssl=1","width":350,"height":200,"srcset":"https:\/\/i0.wp.com\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Kitzbuheler-Horn-074-600x400.jpg?resize=350%2C200&ssl=1 1x, https:\/\/i0.wp.com\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-content\/uploads\/Kitzbuheler-Horn-074-600x400.jpg?resize=525%2C300&ssl=1 1.5x"},"classes":[]}],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11976","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=11976"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11976\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=11976"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=11976"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=11976"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}