Eilinen kolumni j\u00e4i t\u00e4nne Temmattuun postailematta. T\u00e4st\u00e4(KIN) aiheesta olisi voinut kirjoittaa pienen artikkelin. Eik\u00e4 ihan niin pient\u00e4k\u00e4\u00e4n. Ehk\u00e4 joskus kirjoitan.<\/p>\n
__________________________________________________________<\/p>\n
Dekkarit ja ruoka<\/p>\n
Kes\u00e4\u00e4n kuuluvat dekkarit. Ruokafriikille sellaiset dekkarit, joissa sy\u00f6d\u00e4\u00e4n hyvin ja joissa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n kulinaarisia keskusteluja, ovat arvattavastikin kes\u00e4loman lukunautintojen parhaimmistoa. Kun murhamysteereit\u00e4 ratkotaan ranskalaisessa p\u00e4iv\u00e4llisp\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 tai komisarion vaimon kokkailemien venetsialaisherkkujen reseptiikkaa avataan lukijalle, ei kirja voi olla huono.<\/p>\n
Ruoka ja j\u00e4nnityskirjallisuus eiv\u00e4t ole aivan harvinainen yhdistelm\u00e4: p\u00e4invastoin. Klassikkodekkareiden kirjoittajista on mainittava Georges Simenon, jonka kirjoissa komisario Maigret\u00b4n Louise-rouva tarjoilee miehelleen ranskalaisen keitti\u00f6n parhaita paloja. Ja toki Agatha Christien kirjoissa neiti Marple herkuttelee usein.<\/p>\n
Suomalaisissa j\u00e4nnityskirjallisuuden ja ruoan yhdist\u00e4jiss\u00e4 on yksi ylitse muiden: Outi Pakkasen kirjojen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n Anna Laineen kanssa p\u00e4\u00e4semme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n helsinkil\u00e4isiin ruokaravintoloihin, mutta my\u00f6s Annan keitti\u00f6\u00f6n, jossa syntyy helposti hyvi\u00e4 illanistujaisherkkuja tai pieni\u00e4 makupaloja piknikille.<\/p>\n
Sek\u00e4 Simenonin (Madame Maigret\u00b4n keittokirja) ett\u00e4 Pakkasen (Porosta parmesaaniin \u2013 Anna Laineen keittokirja) dekkareiden ruokajutuista on tehty reseptikokoelmat. Varsinkin Pakkasen kirjassa on paljon suomalaiseen kes\u00e4p\u00f6yt\u00e4\u00e4n sopivia herkkuja. Ja kirja on my\u00f6s lukunautinto.<\/p>\n
Lukunautinto on my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 \u201ddekkareista keittokirja\u201d -sarjassa \u00a0vastik\u00e4\u00e4n suomeksi ilmestynyt\u00a0 Donna Leonin kirjojen pohjalta koottu \u201dMakupaloja Venetsiasta Guido Brunettiin tapaan\u201d. Yhdysvaltalaisen 30 vuotta Italiassa asuneen Leonin dekkareissa on kulinaarisia kuvauksia venetsialaisten perhep\u00e4iv\u00e4llisist\u00e4 ja viipyilevist\u00e4 lounaista.<\/p>\n
Nyt Leon on yhdess\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Roberta Pianaron kanssa kirjoittanut Brunettin vaimon Paolan keitti\u00f6n salaisuudet julki: hurmaavia venetsialaisia kes\u00e4ruokia nautittavaksi ennen tai j\u00e4lkeen lukemisen. Kirjassa on lainauksia dekkareista, penne rigaten herkullinen ohje, resepti sitrus-omenatorttua ja kymmeni\u00e4 muita herkkuja varten, mutta siin\u00e4 on my\u00f6s Leonin pieni\u00e4 ruokatarinoita esimerkiksi venetsialaisesta kalastajasta, \u00a0Capitano Albertosta. Kes\u00e4lukemista t\u00e4m\u00e4kin! Ehdottomasti!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Eilinen kolumni j\u00e4i t\u00e4nne Temmattuun postailematta. T\u00e4st\u00e4(KIN) aiheesta olisi voinut kirjoittaa pienen artikkelin. Eik\u00e4 ihan niin pient\u00e4k\u00e4\u00e4n. Ehk\u00e4 joskus kirjoitan. __________________________________________________________ Dekkarit ja ruoka Kes\u00e4\u00e4n kuuluvat dekkarit. Ruokafriikille sellaiset dekkarit, joissa sy\u00f6d\u00e4\u00e4n hyvin ja joissa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n kulinaarisia keskusteluja, ovat arvattavastikin kes\u00e4loman lukunautintojen parhaimmistoa. Kun murhamysteereit\u00e4 ratkotaan ranskalaisessa p\u00e4iv\u00e4llisp\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 tai komisarion vaimon kokkailemien venetsialaisherkkujen reseptiikkaa avataan lukijalle, ei kirja voi olla … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_feature_clip_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":false,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2},"jetpack_post_was_ever_published":false},"categories":[45,14],"tags":[],"class_list":["post-11805","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kolumni","category-luettua","latest_post"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/pr4p4-34p","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_likes_enabled":false,"jetpack-related-posts":[],"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11805","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=11805"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11805\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=11805"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=11805"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=11805"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}