{"id":10942,"date":"2011-03-08T23:36:52","date_gmt":"2011-03-08T21:36:52","guid":{"rendered":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/?p=10942"},"modified":"2012-02-04T10:19:15","modified_gmt":"2012-02-04T08:19:15","slug":"alsace-ja-colmar","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/2011\/03\/alsace-ja-colmar\/","title":{"rendered":"Alsace ja Colmar"},"content":{"rendered":"

Alsace. Pitk\u00e4st\u00e4 aikaa Alsacen pikkukyliin. Aamulla j\u00e4timme hotelli Hannongin. Esikoinen oli jo l\u00e4htenyt boksistaan luennolle, juniori j\u00e4\u00e4nyt sisaren asuntoon matikan lukuun ja vanhemmat starttasivat vuokra-autolla kohti Colmaria.<\/p>\n

Olemme ajelleet Alsacen Vin du Routea <\/em>ennenkin. Ensimm\u00e4inen kerta oli kes\u00e4ll\u00e4 1995, matkalla Kataloniaan; silloin olimme y\u00f6n Riquewihriss\u00e4 ja toinen kerta kes\u00e4ll\u00e4 1999, jolloin vuokrasimme Vogeesin \u201dtakarinteelt\u00e4\u201d Interhomen lomaosakkeen ja sielt\u00e4 k\u00e4sin k\u00e4vimme Riquewihriss\u00e4,\u00a0– siisp\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n oli v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 pys\u00e4hty\u00e4 siell\u00e4 uudelleen. Lounastimme Riquewihriss\u00e4: tarte flambee* maistui. Mutta ennen sit\u00e4 ajelimme koko reitin Strasbourg-Marleheim ja siit\u00e4 alas kaikkien pikkukylien kautta Colmariin ja yksi pieni harharetki korkealle Vogeeseille.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Hiljaisia, kev\u00e4\u00e4seen her\u00e4ilevien viinikylien aamup\u00e4ivi\u00e4 katselimme. Pys\u00e4htelimme Vogeesien rinteill\u00e4: kyyhkyjen kujerrus kuului, kev\u00e4ttuuli tuntui viinitarhojen v\u00e4lisill\u00e4 taipaleilla k\u00e4velless\u00e4. Unohtui kaikki. Oltiin vain matkalla, osasin nauttia matkalla olosta.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Jos o<\/a>n k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 sanaa pittoreski, niin se sopii noihin Alsacen pieniin, ristikkotaloisiin kyliin, joissa viini on elinkeino, eik\u00e4 vain el\u00e4m\u00e4n sulostuttaja ja kulinaaristen nautintojen kumppani. Viinipalstoilla oli miehi\u00e4 leikkaamassa oksia ja kohentelemassa k\u00f6ynn\u00f6ksi\u00e4; satokausi on alkamassa. Palavat oksat ja poistetut vanhat k\u00f6ynn\u00f6kset tuoksuivat, – ennen kokematon tuoksu, kev\u00e4t viinitarhoilla. Mielett\u00f6m\u00e4n hieno p\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n

Dopff & Irionin viinikellarissa oli k\u00e4yt\u00e4v\u00e4; ihan vain muistojen vuoksi. Tytt\u00e4relle tuliaisia, kotiin ei mit\u00e4\u00e4n. Colmarissa sitten ostin kotiin \u2013 muutaman \u201dkeitti\u00f6jutun\u201d ja lautasliinoja (luonnollisesti!), mutta ei edelleenk\u00e4\u00e4n viini\u00e4. Olemmeko kyll\u00e4ytetyt Alsacen viineill\u00e4? Mietimme ajellessa \u2013 kun kyl\u00e4 toisensa j\u00e4lkeen merkitsi meille jotain tietty\u00e4 viini\u00e4, kun tunnistimme jopa palstoja joita matkalla oli, \u2013\u00a0ett\u00e4 jos olisi mitattava se kaikki viinim\u00e4\u00e4r\u00e4, mit\u00e4 olemme ikin\u00e4 testanneet niin Alsace olisi maailman viinialueista varmastikin kaikkein perusteellisimmin tullut maisteltua, opiskeltua, nautittua. Ja maisemat. Kev\u00e4\u00e4n karuudessakin ne liki!! vet\u00e4v\u00e4t vertoja Toscanalle ja Lapille. Ja se on jo paljon se.<\/p>\n

Colmariin saavuimme iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Hotelli Le Marechal on ristikkotalo 1600-luvulta. Huoneemme on hulppea, pieni\u00e4 sopukoita, ikkunoita, – sijainti on Colmarin kauniin keskustan reunassa alueella, jonka nimi on Petit Venise \u2013 Pikku Venetsia siis.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

<\/a><\/p>\n

Kunhan saimme laukut huoneeseen, l\u00e4hdimme katselemaan kaupunkia, joka tuntui viime kerran j\u00e4lkeen kovasti muuttuneen. Tosiasiassa emme olleet edellisell\u00e4 kerralla n\u00e4hneet kuin pienen osan kaupungin vanhasta keskustasta. Iltap\u00e4iv\u00e4n auringossa, kaupungintalon mittarin n\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4 + 17 C! emme oikeastaan kaivanneetkaan viimaiseen Ouluun. Istahdimme Place de la Cathedralelle ja nautimme lasilliset Tokay Pinot Grisi\u00e4. Jatkoimme k\u00e4vely\u00e4, min\u00e4 kuvasin (ja kirosin kun olin j\u00e4tt\u00e4nyt makro-objektiivin kotiin).<\/p>\n

Hotellilla piipahdimme alkuillasta: toteamassa, ett\u00e4 netti ei toimi, ja ett\u00e4 emmeh\u00e4n ole tulleet t\u00e4nne vain hotelliel\u00e4m\u00e4\u00e4 viett\u00e4m\u00e4\u00e4n ja l\u00e4hdimme takaisin keskustaan. Olihan jo illallisen aikakin. Noh ei niin kova n\u00e4lk\u00e4, mutta kun kerran Ranskassa ollaan \u2026<\/p>\n

L\u00e4hell\u00e4 katedraalia t\u00e4m\u00e4kin : Cotes\u00a0Cour ei ollut paikallisia t\u00e4ynn\u00e4, mutta osoittautui oivalliseksi valinnaksi. Ja tilauskin sujui: tarjoilija puhui englantia, josta en tajunnut sanaakaan ja min\u00e4 tapailin ranskan sanoja, joista tarjoilija ei varmasti tajunnut senk\u00e4\u00e4n vertaa. \u2026 Mutta t\u00e4st\u00e4 huolimatta: me ymm\u00e4rsimme, ett\u00e4 parsakausi on alkanut! Saimme erinomaista uutta, tuoretta parsaa hollandaise-kastikkeen ja kinkun kera. Tres bien! Tiet\u00e4en, ett\u00e4 parsalle on vaikea valita viini\u00e4, kysyimme tarjoilijalta (mill\u00e4 kielell\u00e4? hyv\u00e4 kysymys!) mik\u00e4 sopisi ja h\u00e4n tarjoili meille puolikuivan paikallisen Tokay Pinot Grisin (siis taas sit\u00e4!!) ja kuinka hyvin se sopikaan. Olimme ihmeiss\u00e4mme, ja ihastuksissamme.<\/p>\n

\n

Paluumatkalla hotellille tuntui, ett\u00e4 oli taas viilentynyt, elohopea\u00a0varmaan l\u00e4hell\u00e4 nollaa. Jos p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 talvitakki oli tuntunut tukahduttavalle, nyt se oli ihanan l\u00e4mmin. Ja mik\u00e4 on ihanaa n\u00e4iss\u00e4 Keski- ja Etel\u00e4-Euroopan kyliss\u00e4 ja kaupungeissa? Kirkonkellot!<\/p>\n

___________________________________<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n<\/div>\n