Eurooppalainen siirtomaapolitiikka 1700-luvulla, Englannin uuden ajan historia, Historiankirjoituksen historia, 1800-luvun historiantutkimuksen erityispiirteet ja viel\u00e4 yksi mapillinen, jossa noin 20 esitelm\u00e4\u00e4. Viel\u00e4k\u00f6 noistakin vapautuisin? Kaikista noista aihieista olen joskus muinoin pit\u00e4nyt 24-tunnin luentosarjat, joista en suinkaan ole mitenk\u00e4\u00e4n erityisen ylpe\u00e4: pedagogisesti, retorisesti ja luentotekniikaltaan eiv\u00e4t mit\u00e4\u00e4n yliopistourani\u00a0 riemuvoittoja. On vaikea kuvitella tilannetta, jossa noita viitt\u00e4 mapillista luentomatskuja en\u00e4\u00e4 koskaan tarvitsisin. Niit\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ole miss\u00e4\u00e4n ”tallennettuna” eli lerpuilla, korpuilla, tikuilla, kovalevyill\u00e4. Ei tietenk\u00e4\u00e4n. Ne on vanhalla historian laitoksen punaisella ”pallo-IBM:ll\u00e4” kirjoitettu, paikoin teksti on k\u00e4sin kirjoitettua, – ja minulla oli tuohon maailmanaikaan viel\u00e4 kovin pieni ja tuhruinen k\u00e4siala, jotta niist\u00e4 ei tieto edes helposti \u00a0avaudu. Mutta siis mihin min\u00e4 niit\u00e4 en\u00e4\u00e4 tarvin?<\/p>\n
Tuon kysymyksen olen t\u00e4ss\u00e4 pidennetyn viikonlopun aikana esitt\u00e4nyt yhdelle jos toisellekin asialle. Paljon on l\u00e4htenyt suoraan Lassila & Tikanojan kyydille, ison kassillisen kirjoja olen pakannut viet\u00e4v\u00e4ksi muutamalle lemppariopiskelijalle, kassillisen erilaisia matkaesitteit\u00e4 ja -lehti\u00e4 olen \u00a0y\u00f6p\u00f6yt\u00e4kaapista vienyt paperinker\u00e4ykseen, en kuitenkaan ehdi matkustaa kaikkiin niihin paikkoihin, mihin haluaisin. Kylpp\u00e4rinkaapeista on l\u00e4htenyt samppoot ja kosteusvoiteet, joista on ollut enemm\u00e4n haittaa (allergiaa) kuin iloa, mutta joita olen h\u00e4rskiintymiseen asti s\u00e4ilytellyt ”kun ei raski heitt\u00e4\u00e4 poiskaan”, sama koskee muutamia ruokatarpeita j\u00e4\u00e4kaapista. Ostettu tartar-kastike tai sokeroidut inkiv\u00e4\u00e4rit, Dubaista raahattu ”outo” hillo ja arveluttavasti vihert\u00e4v\u00e4 juusto? (kai se oli juusto?) ovat saaneet l\u00e4ht\u00f6passit meilt\u00e4.<\/p>\n
Kaikki tuo on merkillisen vapauttavaa. Mutta viel\u00e4 on avoinna: luovunko noista luennoista? Varmaankin. Omista opinn\u00e4ytet\u00f6ist\u00e4 en luovu. Niit\u00e4 on hauska lueskella, ja ihmetell\u00e4, mist\u00e4 kaikesta onkaan tiennyt joskus… ei tied\u00e4 en\u00e4\u00e4.. \ud83d\ude42 Mutta on vapauttavaa huomata, ett\u00e4 jotain on oppinut ainakin kirjoittamisesta ja argumentoinnista.<\/p>\n
Pehtoori on t\u00e4ss\u00e4 ”vapautumisprosessia” harrastaessani tupissut, ett\u00e4 jos tuolla touhuamisella saa hyv\u00e4n omantunnon t\u00f6ist\u00e4 poissaoloon, niin anna menn\u00e4 vaan… Kummallinen mies! Sit\u00e4 paitsi k\u00e4vin t\u00e4n\u00e4\u00e4n t\u00f6iss\u00e4. Ja k\u00e4vin joululahjaksi saamani punaiset vinkkelit jalassa. Teputtelin vinkkeleill\u00e4 kirjastoonkin tekem\u00e4\u00e4n tenttikysymyksi\u00e4 ja vastaan tuli pari eka vuoden opiskelijaa;\u00a0 hymyss\u00e4 suin virnuilivat punaisia huopikkaita kohden ny\u00f6kk\u00e4illen: ”V\u00e4h\u00e4nk\u00f6 siistit.”<\/p>\n
L\u00e4mpim\u00e4t olivat, – hymyt ja vinkkelit. Flunssa on nujerrettu. \u00a0Vapauttavaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Eurooppalainen siirtomaapolitiikka 1700-luvulla, Englannin uuden ajan historia, Historiankirjoituksen historia, 1800-luvun historiantutkimuksen erityispiirteet ja viel\u00e4 yksi mapillinen, jossa noin 20 esitelm\u00e4\u00e4. Viel\u00e4k\u00f6 noistakin vapautuisin? Kaikista noista aihieista olen joskus muinoin pit\u00e4nyt 24-tunnin luentosarjat, joista en suinkaan ole mitenk\u00e4\u00e4n erityisen ylpe\u00e4: pedagogisesti, retorisesti ja luentotekniikaltaan eiv\u00e4t mit\u00e4\u00e4n yliopistourani\u00a0 riemuvoittoja. On vaikea kuvitella tilannetta, jossa noita viitt\u00e4 mapillista luentomatskuja en\u00e4\u00e4 koskaan tarvitsisin. Niit\u00e4 … <\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_feature_clip_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":false,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2},"jetpack_post_was_ever_published":false},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-10721","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-aiheeton","latest_post"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/pr4p4-2MV","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_likes_enabled":false,"jetpack-related-posts":[],"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10721","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=10721"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/10721\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=10721"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=10721"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.satokangas.fi\/blogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=10721"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}