Palautetta

Keittokirjan jälkimainingeissa: sukulaisten, serkkujen ja vanhempien sisarusten kanssa tullut kontaktiseerattua enemmän kuin vuosiin yhteensä. Aina suvuista etäällä asuneena yhteydenpito ollut vähäistä, nyt sitten kummasteltu elämänkulkua puolin ja toisin. Ja toinen seuraus kirjasta: töissä sekä kollegat että opiskelijat käyvät kertomassa mitä kaikkea ovat leiponeet ja laittaneet, miltä on maistunut. Mukavaltahan semmoinen tuntuu.

Ongelmia heti alussa

En ole aikoihin tehnyt niin epäonnistunutta ostosta kun tämä kevyttoppapuku. Ensinnäkään se ei ole kevyt, toiseksikaan ei toppa, – ei ainakaan lämmin ole. Sitä paitsi se kahisee, mikä vie osan tepastelun riemusta. Se ei todellakaan ole minun väriseni (khaki/valkoinen). Se ei ollut erityisen edullinenkaan. Housut ovat vyötäröltä liian matalat, lahkeet ovat liian pitkät. Siinä ei ole taskua Ipodia varten. Näytän siinä pötköltä. Tavallistakin pötkömmältä. Minulla ei ole siihen sopivia hanskoja, pipoa eikä kaulahuivia. Se on hyvin epäonnistunut ostos.
Minulle lenkillä käymisen, erityisesti yksin kävelemisen, tehtävä on selkiyttää ajatuksia, ajatella, olla yksin, rentoutua. Ja vuoden ensimmäisen päivän tunnin lenkin käytin tupisemiseen lokakuisen ostokseni epäonnistumisesta. Jokohan nyt olen vakuuttanut (kenet?), että voin ostaa itselleni uuden untuvatakin.
Jos ongelmani heti vuoden aluksi ovat näin valtaisat, ei liene syytä huoleen?

Vuoden viimeisenä

Jollei vuosien kulumista muuten huomaisi niin ainakin tänä iltana. Tähän on tultu: teinit lähtevät, me jäämme kotiin odottamaan heidän paluutaan. Käveltäisiinkö kaupunkiin katsomaan ilotulitusta? Ehkä ei, on niin kylmäkin.

Tänään julkistan!

Olen syksyn harjoitellut kirjoittamaan päiväkirjaani lyhyesti. Harjoitellut digikuvaamaan. Ottanut tuhansia kuvia ja koettanut kirjoittaa vain satoja sanoja. Vastoin suuria sanojani (Blogit-eivät-ole-mun-juttu!) olen avannut itselleni blogin näitä harjoituksia varten. Ks. syyskuun ensimmäinen viesti.

Tänään julkistan blogini. Laitan näkyville. Miksikö?

Me käymme joulun viettohon!

1.12. la Manen väitös. Piti olla tiitteränä arvostelulautakunnan jäsenenä. No eipä ollut ongelmia. Illalla vielä jatkokaronkassa. Uusia tuttavuuksia. Opin paljon uutta.

2.12. su Adventti eikä yhtään lunta.

3.12. ma Kotiseutupäivien seminaaritoimikunta minun osaltaní pulkassa, läsnäoloa paikalla vielä, mutta muuten ohi. Illalla italian kurssi Toscanassa syömässä. Hyvä ope, hyvä porukka, keväällä jatketaan!

4.12.ti Päivä ihan pipariksi kun opiskelijoilla – mukaviahan ne ovat – kaikenlaista huolta ja kysymistä ja luulivat että voisin auttaa. Yritinhän minä!

5.12. ke Tänään kohti Myötätuulta. Ihana lähteä, ja tuntui hienolle kun teinitkin sanoivat että ”mukavaa: mökille!” Anne ja Saara mun kyytiin, Niksu ja Tomppa Pekalle. Kurja keli, mutta perille päästiin. Kuinka Hangasojalla onkaan kaunista.

6.12. to Itsenäisyyspäivä meni lumitöissä, pihalla ja purolla. Hyräilin ja lämmittelin saunaa: kannoin puita ja vesiä. Etsin sinisiä sävyjä, tonttuja ja hyvänhyrinänhaltijoita. Niitä on vain täällä, ei kotona. Surku. Niistä ei kannata teineille kertoa, eivät ymmärrä.

7.12. pe Yöllä: eihän voi sataa vettä! Kaikki lumi häipyi puista. Käytiin shoppailemassa ostamassa minulle ja murmelille punaiset jakut jouluksi. Mökin valoja kuvailin. Kunhan oltiin!

LappItalia tuli painosta!

8.12. la Käytiin lenkillä – vesisateessa kiivettiin Kaunispäälle, mutta illalla onneksi jo pakastui.

9.12. su Kotiin ja matkaa ”alas” ei yhtään helpottanut Roin Hesen hitaus: tunti fast foodia! No eipä tarvi enää käydä siellä. Saara ja Anne koettivat olla tuntematta minua 😉

10.12. ma Tänään tuli flunssa ja LappItalia painosta! Olen aika tyytyväinen: kurkkukipuun en mutta kirjaan kyllä.

11.12. ti Ensi kommentit kirjasta olleet kiittäviäkin. Oikeinko kirjan teit? No niinpä.

12.12. ke Olin tänään kuuntelemassa väitöstä, joka oli erilainen kuin yksikään aiemmista, missä olen ollut. Ja laitoksen palautepäivänä sain esitellä opiskeluaikaiset tenttikirjani. Mitä kaikkea nostalgisia muistoja tenttikirjoihin voikaan liittyä!

13.12. to Että meinasin hermostua hiiteen kirjan toimituksen kanssa, olivat vähän hukassa. Sain kuitenkin myyntipöydän Humus-kuppilaan pystytetyksi. Kannattavaahan tämä ei ole, mutta mukavaa. Illalla oli sitten haettava antibioottikuuri: sekä poskiontelo- että korvatulehdus!

14.12. pe Tentin valvonnan jälkeen lähdin kotiin potemaan. Ja valmistelemaan huomisia kekkereitä. Huomenna on BO 16 v. synttärit meillä. Minkä ihmeen takia meillä on teemana thai-ruoka. Osaankohan kokata mitään?


Kiireettä kohti joulua!

15.12. la Kalevassa juttu keittoskista ja minulla kahden tunnin riemullinen myyntisessio Kauppahallissa. Myin yli sata kirjaa, mutta tapasin vanhoja, todella vanhoja tuttuja ja ystäviä. Ja ruokaihmisiä.

16.12. su Eilisten BO:n juhlien ”jälkitöitä” ja käveltiin kaupunkiin Cafe Saaraan, jossa oli Nesteen jouluaamiaistilaisuus. Olin ”kirjalijavieraana”. Heh! Illalla jo joulua laittelin.

17.12. ma Proseminaari maratooni-istunto kutistui kovin ruppanaksi, mutta onpahan tältä syksyltä ohi. Hyvä niin. Kotona tehtiin joulua: teinitkin laatikoiden teossa mukana. Kakun ja vähän pullaa, paljn en etukäteen teekkään.

18.12. ti Tentinvalvontaa ja kirjanmyyntiä vielä.

19.12. ke Aamupäivän olin jouluostoksilla. Montaa pakettia en hommannutkaan, joten sujuvasti meni. Lunta kaipailin.

20.12. to Laitosrakenteen purku aiheuttaa töissä melkoisen määrän webbailua, mutta ei se estänyt, ettenkö olisi voinut khra Pekan kanssa viettää pitkän tovin kahvilla.

21.12. pe Asioiden hoitelupäivä, ja sitten hyvä Tuomas joulun tuopi …

Jouluntaikaa

22.12. la Lenkille ehdottomasti. Vihdoin alkaa flunssa hellittää, joskin Pehtoori ja Tomppa ovat nyt aikais röhiseviä. Kevyttä joulusiivousta vielä. Paketteja. Ei ole mitään suurta yllätystä kenellekään ja siksi hieman haikeuttaa.

23.12. su Kauppahalliin aamulla. Kyllä tuntui juhlalle kun ei ollut kiire. Ihan rauhassa sai ostokset tehdä. Miettiä, ottaako Heikkisen puu-uuniruisleivän lisäksi rieskan vai kaksi? Kaupassakin ehti höpötellä tuttujen kanssa. Käytiin viemässä murmelille evästä korillinen. Kuusi koristeltava ja pöytä katettava, kulhokaupalla ruokia huomiseksi valmiiksi. Jälkiruokakriisi iski klo 23. Sillä seurauksella, että mango-mascarpone-jäädykkeeseen hujautun desin ruisjauhoja, sokeria oli tarkoitus. Nyt Aaton Menussa lukee ”Merkillinen jäädyke”. Onneksi Raila lupasi tuoda Portviinikakun.

24.12. ma Musta jouluaatto. Tai siis ainakin lumeton. Mutta muutoin hyvin perinteinen. Murmeli pirteä, mikä meitä tietysti ilahdutti. Teinit pitivät lahjoistaan (liput ja yöpymiset RuisRockiin Saaralle ja kamera Tompalle!). Iloa ja valoa oli. Ja Länsituulen värettä. Pehtoori oli hankkinut minulle hienon. Mökin purosta Hangasojasta viime kesänä huuhdottu iso hippu, Länsituulen väre.

25.12. ti Joulupäivänä pyjamabileet keskeytyivät vain sen verran, että toppapuku päälle ja lenkille. Ei siksi, että sää olisi houkutellut, vaan siksi, että jaksettiin taas herkutella. Ja lukea, ja olla.

26.12. ke Tapaninpäivä. Kävinhän minä salilla. Pehtoori puhisi kun ei flunssaltaan päässyt. Ruokaa tietysti, ja monta kirjaa aloitettuna:
http://www.satokangas.fi/Koti/Lukupaivakirja.htm
Munkki Serafim on välillä vaikea Vapaudessaan, mutta pääosin hyvin vakuuttava ja kiehtova:
”Jos näköalat vaikuttavat jossain kohdin sekavilta, on hyvä muistaa, että sekavuus voi kuvata olemassaolon rakennetta paremmin kuin yksinkertaistava käsitteellinen näennäisjärjestys”. Olen samaa mieltä, välillä koskien koko elämääni.

27.12. to Kävelin Linnanmaalle. Hakemaan luentoa varten kirjoja. Ei olisi kannattanut. En tehnyt luentoa ja keli oli hengenvaarallinen. Iltapäivällä kasvohoidossa. Oi, miten ylellisyys tuntui ihanalle. Ja iho nyt.

28.12. pe Teinit tulevat ja menevät, miten sattuu, mekin nukutaan, miten sattuu: heräsin tänään yhdeksältä!! Siis loma. Saatiin niinkin paljon aikaiseksi, että mentiin (vasta nyt!) Finnkinon uuteen Plazaan leffaan. ”Sooloilua” oli mukavaa lälläriviihdettä, mutta teatteri kerrassaan hulppea. Oulu on entistä parempi kaupunki: meillä on kirjakauppa ja hieno kino. Tiedän kyllä kumpaa tarvin enemmän.

29.12. la Iloa ja naurua. Käveltiin pikkupakkasessa Toscanaan. Kirsti ja Mikko seuranamme vietettiin lauantai-iltaa syöden ja keskustellen hanoista, säteilyistä, sukelluksesta, iästäkin (eihän?), ruoasta, menneestä ja tulevasta. Ja kummasti tuo kaikki ilahdutti. Oli mukava.

Ristiriitoja

27.10. la Oikeastaan hyvä että reissun jälkeen viikonloppu välissä ennen töihin palaamista. Mitäkö tein? Kaksi päivää keittokirjaa, aamusta yöhön. Paljon vielä tekemättä ja painokoneita jo käynnistellään…

29.10. ma Opiskelijat laistavat proseminaaria, oikeastaan tässä tilanteessa en pidä pahana. Ei puhettakaan että tekisin yhtäkään ylimääräistä hommaa nyt.

30.10. ti Viimeiseen asti mietin kirjan nimeä, nimikilpailuun tullut hyviäkin ehdotuksia.

31.10. ke Tutkijaseminaariin saatiin Pekan (R.) opponentiksi dos. Kari Teräs Turusta. Olihan hieno seminaari. Näin aina oppii metodista, kirjoittamisesta ja lähdeongelmien ratkaisemisesta paljon enemmän kuin yksikseen lukemalla. Ja superlatiiveja työstä riitti, mikä ei minua hämmästyttänyt.

1.11. to Keittokirjan kaikki matskut on Essillä. Olihan rutistus!

2.11. pe Kalevan luettuani päätinkin ettenpä Linnanmaalle tänään taida lähteäkään: voinhan tarkastaa tentit kotona ja aloittaa tarkastettavan väikkärin lukemisen täälläkin. Hitto minä en ymmärrä… Kihisen.

Myötätuulessa saamelaishistoriaa

3.11. la Pyhäinpäivä, kävellen haudalle. Päivä kotitöiden parissa. Ovat sattuneesta syystä suht retuperällä, vaikka Pehtoori onneksi tekee niitä nykyisin kasapäin pois edestäni. En edes muista milloin olisin käynyt viimeksi kaupassa! Mukavasti on asiat.

4.11. su Ulkoilua ja kotitöitä.

5.11. ma Töissä hoidettava loppuviikon juoksevat asiat edestä pois, jotta voin rauhassa lähteä pohjoiseen. Välillä tuntui etten edes ehdi kuunnella mitä ihmiset sanovat. Illalla vielä keittokirjan viimeinen vedos. Onneksi tarkastin sillä 750 g silakkafileitä on on eri asia kuin 750 kappaletta! Ja sen sellaista pientä.

6.11. ti Sateisesta, pimeästä Oulusta, remontin melusta (teltta ja sen alla olevat puhaltimet herättävät öisin monta kertaa), kohti pohjoista. Yksin. Retriittini tänä vuonna tavallista aikaisemmin. Keli ei ollut hyvä, mutta sujui. Kuinka kaunista Hangasojalla onkaan.

7.11. ke Heräsin varhain. Luin reissun projektina olevaa väitöskirjaa iltapäivän siniseen hetkeen asti. Ja sitten purolle jalustin ja kamera mukana. Etsimään tonttuja, jäniksen jälkiä, sinisiä sävyjä,… Tunsin itseni yksikseni kaamoksen keskellä tavattoman järkeväksi. Kertakaikkisesti järkeväksi!

Kauppaan mennessä – tyhmä – avasin radion: Jokelan koulusurmat tietooni, eivätkä mökkireissuni aikana tuoneet muuta kuin ahdistusta. Halusin kotiin halaamaan omia lukiolaisiani. Näin unia. Pelkäsin öisiä ääniä. Koko Hangasojan alueella ei ole lisäkseni muita, mutta en yleensä mökillä juuri pelkää. En oikeastaan nytkään mutta hutera olo välillä.

8.11. to Edelleen kaunista. Kävelin päivällä Kaunispäälle. Porot ja minä rinteessä. Illalla yksin rantasaunassa kauan, ja työtkin sujuvat. Tämä on oikea paikka perehtyä Lapin asutushistoriaan.

9.11. pe Oli lähdettävä takaisin maalikyliin: läppäri ja kamera autoon. Kotiin. Taas huono keli. Ja Oulussa mustaa. Hirmu mustaa.

Marraskuun hitaita hetkiä

10.11. la Remontin vaiheita tarkastellen, kävellen, taas sellainen hillitön täytyy kävellä näin vaihe. Noidannuoli Madridissa ja sen hidas paraneminen ovat vähentäneet salitreenaamista aika lailla, joten täytyy kävellä näin …

11.11. su Isänpäivä. Pehtooria sitten juhlittiin – viemällä ulos syömään! Eipä olla sellaista ennen tehty. Oiva syy lähteä Uleåborgiin. Kerrassaan oiva oli päivällinenkin.

12.11. ma Aloitin kirjan markkinoinnin. Nettiin ja Linnanmaalla ilmoitustauluille ja kahvihuoneisiin. Saapa nähdä, käykö kaupaksi. Nyt ihmiset alkavat uskoa, että kirja todella tulee. Entäs tämä lyhyesti-projekti keittokirjan kanssa? Ok, tekstit OVAT lyhyitä, mutta! Otin tarjouksen satasivuisesta kirjasta ”Että on vähän kasvunvaraa” ja nyt olen joutunut lisäämään kaksi painoarkkia eli lopullinen laajuus on 135 sivua. Jotta lyhyesti!

13.11. ti JOS olisin reipas ja järkevä, aloittaisin kevään luentosarjan valmistelun nyt. Mitä siis olen tehnyt: ensi viikon Kemin esitelmää hiljalleen työstän. Eivätkö ne siellä ole jo tarpeeksi kuulleet minun esitelmiäni?

14.11. ke Arki ei voisi enää tavallisempi olla. Yleensä marraskuu on minulle intensiivistä työnteon, melkein ympärivuorokautisen pakertamisen aikaa, mutta nyt? Missä ovat artikkelikiireet, dead-linet, projektit, … ? Laiskistun.

16.11. pe Illalliselle Raimon ja Lean luo. Teinitkin lähtivät mukaan, mikä minua lämmitti. Kuten myös isäntäväkeä.

Jotenkin outoa aikaa

17.11. la En ole aikoihin ollut kaupungilla. Nyt hain vaatteita, en löytänyt, hain ruokaa ja herkkuja, löysin.

19.11. ma Ja nyt ilmoittivat Kemistä että tunnin esitelmän sijasta minulla onkin aikaa vain 30 – 40 minuuttia!! Argh! Minähän EN osaa puhua lyhyesti, ja minä olen juuri ja juuri saanut valmiiksi tunnin esitelmän, kymmenine PowerPointeineen. Hitto, lyhyesti! Tämä lyhyesti-projekti ei ole vielä opettanut minua tämmöiseen.

20.11. ti Siis Kemiin tiedepäiville luennoimaan. Lea ja Raimo lähtivät mukaan ”kiertueelleni”. Ja Pehtoori kuskiksi. Ja minähän pysyin annetussa ajassa! Mutta en itse pitänyt tuloksesta. Se oli liian lyhyesti! Toista sataa kuulijaa kyllä istuivat esittäen hyvinkin kiinnostunutta. Mutta liian lyhyesti. Minusta.

Siellä päin kun sitten oltiin käytiin tietty Ikeassa ja Systemissä.

21.11. ke Käsittämätöntä tyhjäkäyntiä, ja mitäänaikaansaamatonta elämänmenoa.

22.11. to Koko päivän luin italiaa. Myös töissä. Käänsin, luin sanoja, tein läksyjä. Huonon omantunnon vuoksi?

23.11. pe Tänään työpaikan virkistysilta elikkäs pikkujoulut, Marrakeshissa. Jossa oli kylmä, jossa oli japanilainen professori, jossa oli tiernapojat, jossa oli jotenkin outo sekoitus kaikkea.

Museoyhdistys pulkassa! Mutta …

24.11. la Hanne 50 v. Voi kuinka mukavat juhlat.

25.11. su Tänään voi jo laittaa jouluvaloja. Leivoinkin jo kaikenlaista jouluun. Ilkka ja Maria piipahtivat. Vain piipahtivat.

26.11. ma Mikä opiskelijoita vaivaa? Missä kaikki proseminaarilaiseni!

27.11. ti Keittokirjoja on tilattu jo yli 200! Nostaisinkohan painoksen 600:een. Suuruudenhullu!

Ja sitten yhtäkkiä: Markus!

28.11. ke Museoyhdistyksen historian julkistus. Sain tilaisuudessa Kotiseutuliiton kunniamerkin tehdystä monipuolisesta kotiseututyöstä. Ja minä reppana olin ihan otettu moisesta. Nyt MY on minun osaltani pulkassa.

30.11. pe Tiedekunnan laitosrakenteen purku kuohuttaa. Ja kuinkas ollakkaan minut ollaan taas valitsemassa OKTR:ään ja näyttää vahvasti siltä että itsearviointiraportit ovat taas tulevaisuudessa meitsin työpyödällä. Kertakaikkisen tuskastuttavaa.