Kirjallisia yöunia

Minulla on yöpöydällä lukemisena Koneen ruhtinas (Pekka Herlinin elämäkerta) ja Anna Lehtosen kerrassaan hurmaava pikku kirja  Aaminainen. Nautiskelijan ateria ja iPodissa salilla ja lenkillä kuunneltavana Täällä pohjan tähden alla -äänikirja sekä töissä luennon tekoa varten luettavana Verlan tehdasyhteisöä käsittelevä väitöskirja. Ei mitään määrää ja tolkkua niillä absurdeilla yöunilla, joita tuollaisen cocktailin jälkeen näkee!

Voisipa  unikanavat panna kiinni ja vain nukkua! Nukkua pimeää … Herätä aamulla virkeänä. Voisipa. Mökillä voi. Kahden viikon päästä…

__________________________________________________________________________________
Joulukalenterikuva n:o 16
PAKKASVALOJA
(Klikkaa isommaksi, tästä tulee aika mahtava taustakuva…)

16

Joulukalentereita

Kalenterissa ei niin paljon, – enää, mutta siellä on kuitenkin joulu. Sekö vaiko lukukauden loppu tekee päivistä jotensakin täysiä. Ovenpielessä kävi moni opiskelija jo toivottelemassa jouluja, eikä aikaa kenellekään muuta kuin tarjota suklaata  ja sanoa että luehan lomalla … historiaa vaikka 🙂

Tyttären kanssa kulkemisia, kyytsäilyjä kampukselle ja pois, töihin ja pois, ja iltatuurinsa ajan olin asioilla ja sain ostaa hänelle Gore-Tex-housut!! Kun pakkasta on jo liki -20 C myöntyi tyär: on kylmä!

Kalenterimerkintä on myös joulukorttien postitus: taaskin jotenkin viime tingassa. Ja nettikalenterikortti on teon alla. Vielä. Etenee hitaasti. Odottakaahan … Tulee se  vielä. Ennen joulua toivottavasti. 🙂 Ja joulukorteista puheenollen: kortteja on tullut… kuten kalenterikuvasta näkyy.

Joulukalentereista puheenollen: sisaren toinenkin runo yo:n kirjaston kalenterissa. Kannattaa klikkailla: Joulukalenteriruno

Olettehan kaikki löytäneet jo Positiivareiden kalenterin? Siitä tulee joulumieltä kovastikin… Aukaise luukku tai pari...

____________________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 15
Joulukorttipyykki?

15

Joulukuun maanantai

Hoppupäivä. Mukavasti hoppu.

Opetus loppui tänään. Enää pari kokousta, muutama tentin valvonta, artikkelin loppurutistus ja pientä sälää, raportin tynkää ja julkaisuluettelon päivitystä ja syyslukukausi  2009 on pulkassa. Ensi viikolla työtunteja tähän aikaan enää vähän. Ei haittaa.

Tänään pääsin myös huippufysioterapiaan: käsi toimii. Veri kiertää olkapäässäkin. Mutta tiedättekös, mitä se ihminen sanoi minulle ensimmäiseksi? Se sanoi, että ”olet ihan vino”. Ja sitten se sanoi, että ”sinun lapaluusi on romahtanut”. Ei ole kiva olla ihminen, jonka lapaluu on romahtanut. Minä kuitenkin olen. Ja fysioterapia teki niiiiiin hyvää. Käsi toimii. Se on hienoa se. On hienoa, että on ihmisiä, jotka osaavat tehdä romahtaneille olkapäille hyvää.

Hyvää teki myös nähdä ystäviä. Nähtiin kalaasiystäviä. Sehän estää melkein kaiken romahtamisen. Ystävyys siis.  Istanbulin Topkapi-kabinetissa oli hullun hyvää ruokaa (meze varsinkin!)  ja ystäviä. Mitäpä sitä muuta kaipaakaan?

____________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 14
Kynttilän valossa

14_1

Ruoan merkeissä

Mihin kaikki aika kuluu? Mitään ei ehdi, paitsi laittaa ruokaa ja ottaa valokuvia. No molemmathan on mukavia puuhia. Ja kun tänään vielä molemmat lapset olivat kotosalla ja syömässä yritin tehdä jotain erityishyvää. Ja kieltämättä: bataattivuoka ja parmankinkkuun kääritty possunsisäfile (Hesarin ruokatorstai on taas luettu) olivat makoisia. Jälkkäriä ei näin ennen joulua kovin paljoa kannata harrastaa, mutta kun sitä ei ollut, niin sorruimme avaamaan tryffelirasian, tuo tumma oli paras. Onneksi oli sentään pitkä lenkki tehtynä ennen ruokaa…

____________________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 13
Konvehtikausi avattu

13

Zabaione ja LappItalia

On aika vastata joulukuun ruokahaasteeseen. Ja vinkata kaikille blogivierailleni nettikeittokirjasesta. Olkoon se lukijalahja teille kaikille. Ja huomatkaapas että postauksen alareunassa on arvontakin…

__________________________________________________________

Joulukuun ruokahaasteen julkaisi Krisu voitettuaan marraskuun haasteen tulisella broileri-reseptillään. Blogissaan Merkintöjä Melukylästä Krisu kirjoittaa, että joulukuun haasteruoassa on käytettävä alkoholia. Sen jälkeen minulla ei oikeastaan ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä tämä: Zabaione freddo, prego!

Haastesivun kuvassakin on yksi versio samaisesta jälkiruoasta. Zabaiglione, Zabaione, Sabayon, Sabaione, Viinivaahto, tällä klassikkojälkiruoalla on monta nimeä. Eri ruokakulttuureissa eri nimillä ja vähän eri versioina. Monta kertaa olisin halunnut tehdä zabaionea jälkiruoaksi, mutta kun minusta ei ole mukavaa kesken illallisen enemmälti vispailla mitään ja kun keittiöpiikaa ei ole, riemastuin tähän versioon, johon yhdessä Italiasta ostetussa keittokirjassa törmäsin: tämä tehdään jo edellisenä iltana.

Vuosien varrella resepti on vähän muuttunut. Vain vähän. Kyllä tästä on tullut yksi suosituimmista jälkkäreistäni. Zabaione sopii kesän jälkiruokaherkuksi, mutta myös joulupöytään, – kaneli makuuttaa sen jouluiseksi.

Zabaione freddo – viinivaahdon uusi tuleminen

6 munankeltuaista
1,5 dl sokeria
1½–2 dl marsalaa
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
1–2 tl kanelia
muutama tippa vaniljaesanssia
2 dl kuohukermaa

Ensimmäiseksi on tietysti mentävä ostamaan Marsalaa. Sitä ei myydä pienemmissä pulloissa, mutta se säilyy hyvin, joten ei huolta. Zabaionen lisäksi sitä voi käyttää mm. kalkkunan marinadiliemeen ja marsala-loraus sopii moniin kastikkeisiinkin.

Vatkaa kaikkia muita aineksia paitsi kermaa vesihauteessa (tai teflonkattilassa) kunnes vaahto on kuohkeaa, sakeaa ja kermamaista. Jäähdytä seos jääkaapissa. Vatkaa kerma tanakaksi vaahdoksi, kääntele se munavaahtoon. Jaa annoslaseihin ja anna tekeytyä yön yli.

Tätä zabaionea ei tehdä vieraiden odotellessa pöydässä vaan mieluusti se kannattaa tehdä edellisenä iltana. Maku pehmenee ja täyteläistyy yön yli levättyään. Merkillisesti makuun vaikuttaa myös se, että vaahto on annosteltu laseihin valmiiksi (klikkaa kuva suuremmaksi).  Jos tätä jää (ihmettelen kyllä :)) niin voit pakastaa sen ja saat oivallista zabaione-jäädykettä.

zabaione

Olen julkaissut tämän reseptin aiemminkin: pari vuotta sitten tein pienen omakustanteisen keittokirjan, ja resepti on myös siellä.

Tiedoksi kaikille ruokabloggaajillekin: olen juuri  laittanut 135-sivuisen kirjan pdf-versiona nettiin.

LappItalia_p

Käykäähän katsomassa LappItalia – à la Carte …   Kirjassa on ideoita lappilaisesta ja italialaisesta keittiöstä – makumatka tuntureilta Toscanaan. Mukana on omia kehitelmiä ja toisilta lainattuja reseptejä. Kuvia ja juttuja reseptien lomassa. Ruokaa ja leivonnaisia arkeen ja juhlaan.

Nimi

Sivulla on arvontakin, jossa on muutama pieni ruoka-aiheinen palkinto. Ja joulureseptisivullakin on ehkä jotain asianharrrastajia kiinnostavaa…

_______________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 12
Tällä kertaa kuva on tuolla LappItalia -sivulla… 🙂

Humanisti muutosten tuulissa

No nyt se on minun virkaurani ohitse. Valtion pitkä ja kapea leipä, jota on sanottu varmaksi, on nyt taaksejäänyttä. Melkein 20 vuotta ehdin olla viranhaltijana (ja sitä ennen kymmenen vuotta virkojensijaisina ja ties missä pätkätyösuhteissa) yliopistossa amanuenssina, lehtorina ja yliopistonlehtorina. Mutta nyt on virkaura ohi.

Ei, en ole irtisanoutunut, eikä minua liioin ole potkittu pois. Yliopistolaitos vain muuttuu ja virkajärjestelmä lakkautetaan. Olen tänään kirjoittanut alle työsopimuksen.

Työpäivä meni muutenkin yliopiston uuden hallinnon parissa: on kokoustettu koko päivä. Ja mitä on jäänyt käteen ja mieleen? Se, että rahat on vähissä, se, että kukaan ei tiedä, mitä tästä tulee ja se, että yliopistojen demokraattinen päätöksenteko on mennyttä. Ei niin lohdullista.

Ja tämän päälle mennään ja syödään viimeiset rahat, joita humanisteilla on ja joista itse saamme päättää.  Pikkujoulukutsussa on humanistista ironiaa reippaammanlaisesti:

”Täten ystävällisenä kutsuna ilmoitamme, että rakkaamme

Wanha ”Alma ” Yliopisto
o.s. Mater
(1958-2009)

Syödään, juodaan ja tanssataan historiaan.

Koska vainaja on lähes varaton, osallistujien edellytetään kartuttavan peijaiskassaa – – ”

Kutsussa toivotaan myös, että mahdollisimman moni oppiaine jättäisi viimeisen tervehdyksensä edesmenneelle ja pukukoodista todetaan näin: ”Saattoväen toivotaan pukeutuvan soveliaaksi katsomaansa suruasuun”.  Siis ei ongelmia pukeutumisenkaan suhteen: liituraita silitettävä ja se on siinä.

*****

Lupailin tälle illalle sitä yllätystä. Ei pysty, ei millään. Mutta huomenna. Viimeistään viideltä huomenna.

____________________________________________________________________

Joulukorttikuva n:o 11
Petteri ja apujoukot ovat jo valmiina lähtöön
(klikkaamalla kuva on parempi, ei erinomainen sittenkään, mutta parempi)

11

Yhteysongelmia

Tänään kun blogipäivityksen yhteys oli rikkipoikkikatkikaput heti aamusta ja oli valokuvatorstain haasteeseen vastaaminen, ei päivä alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Tärväsin aikaa korjatakseni, turhaan. Soitin webbihotelliin ja sen huoltojoukoille, mutta ei se yhteys, eikä päivä oikeastaan ole parantunut. Toinen toistaan tylsempiä kommahdyksiä ja viivytyksiä pulpahteli pitkin päivää, minkä seurauksena iltapäivällä jo kihisin.

Kun juniori sitten erinäisten sotkujen takia unohti hakea äitinsä töistä, niin eihän saldo kovin paljon plussalle jää.

Lähipiirissäni tarvitaan nyt suojelusenkeleitä … 🙂

________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 10
ENKELEITÄ ELÄMÄÄN

10