Reissut

Home Reissut (Page 3)
Showing: 21 - 30 of 272 RESULTS
Reissut Teneriffa

Retkelle La Lagunaan

Eilinen ravintolakokemus ansaitsee tulla mainituksi tähän alkuun. Etéreo by Pedro Nel on muutaman korttelin päästä hotellistamme, silti sitä ei varmastikaan olisi löydetty ilman ystävän neuvoa.

Alkuun Jamón de bellota 100 % Iberico.
”Jamón Ibérico de Bellota on maailman paras ilmakuivattu kinkku. Tätä kinkkua saadaan iberiansioista, jotka ovat laiduntaneet vapaana tammenterhoja (bellota) ja muita luonnonantimia syöden. Tammenterhot tuovat Iberian kinkkuun hiuksenhienon pähkinäisen maun.”

Aamupäivällä olimme nähneet sitä myytävän Mercadossa: kilohinta on 187 €/kilo! Hyväähän se on! Tuo lautasellinen oli meille kahdelle, leivän kera hieno alkuruoka.

Pääruoaksi molemmille kotkakalaa (”Stone bass”), bataattia ja La Palman pippurikastiketta.  Olipa lihaisaa kalaa, jos sokkona olisi pitänyt maistaa, olisin luullut liharuoaksi. Erinomaisesti valmistettua. Pidin hyvin paljon.

Ja jälkkäri! En edes tiedä mitä kaikkea siinä oli: makeaa, rapeaa, raikasta, marjaisaa… Kaunistakin! [kännykuva ei tee oikeutta.]

Ravintolan palvelu vähän ontui, viiniparit annoksille olivat vähän vaikeita saada, eikä sommelier juuri vakuuttanut, mutta ei me mitään huonojakaan lasillisia lopulta saatu.

Naapuripöytään tulleen naisoletetun parfyymi oli kyllä niin raskasta ja päällekäyvää, että viinien ja ruoan tuoksut olivat  jäädä kokematta. Joku raja pitäisi olla tuoksujen suhauttelussa ennen ravintolaan tai mihinkään lähtemistä!

Kuitenkin, olipa mukava syödä hyvin, ja erilaisesti! Muy bien!

~~~~~~~~~~~~~~

Tänään aamulla mietimme, mihin ja mitä? Vuorille vai ratikka-ajelulle kohti San Cristobal  de La Lagunaan vai pikku patikalle vuorille? Koskapa oli luvannut sadekuuroja erityisesti tänne ”alas”, siis rannikolle, päätimme lähteä La Lagunaan. (Ks. Kartta bannerikuvassa.)

Ratikalla matka korkealle vuorille  eli 550 mpy korkeuteen kestää tasan puoli tuntia ja maksaa 1,30 €/henk: tulipahan matkalla nähtyä sekä Santa Cruzin että La Lagunan asutusta ja elämää enemmän kuin ihan vain (historiallisen) keskustan katuja tepastellessa.

La Laguna on Unescon maailmanperintökohde, joka oli Teneriffan pääkaupunki 1700-luvun alkupuolelle asti. Sen rakennuskanta on n.s mudéjar-arkkitehtuuria (mm. Sevilla taitaa olla samaa) ja lähes 400 kaupungin rakennuksista on peräisin 1500- 1700-luvulta. Ja katedraalia ryhdyttiin rakentamaan  vuonna 1511, eikä mennyt kuin 400 vuotta sen valmistumiseen.

Ensimmäiseksi kävimme siellä. Kirkon sisällä on sen pienoismalli, josta kirkon näkee kerralla.

Oli aika juuri tänään, kolmen vuoden jälkeen, sytyttää kynttilä.

Kirkosta  toiseen ja kaduilla koko ruutukaava-alueen kadut ainakin kertaalleen käveltiin.. Kellotornin juurelle pysähdyimme espressolle, viesteilyä ja muistelua, ja sitten kapusimme torniin. Ja sade alkoi!!

Ja kun jäin vielä kellojen viereen kuvailemaan iso vaskikello löi puoliyksi! Kaukana ei ollut että tipahdin alas säikähdyksestä.

Sadekuurot kulkivat ohi, jatkoimme kulkemista, kuvailua. Kaupunki on hyvin kuvauksellinen.

Varmastikin tämänkin reissun jälkeen teen kotosalla nettikuva-albumin…

Siestan aikaan (kahden aikoihin) olimme takaisin hotellissa. Aika pienelle välipalalle sateen ropistellessa …  Kuuro oli pian ohi.

Hotellin altaalla eikä altaassa ruuhkaa. Merivesialtaassa lämmin vesi,  – niin hyvälle tuntui uida. Askeleita taas oli kertynyt, joten olipa vedessä virkistävää lillua ja uida.

Tällekin illalle on varaus ravintolaan. Espanjassahan on sellainen – meille ei niin kovin mieluisa – tapa, että illalliselle ravintolat avaavat ovensa vasta kahdeksalta! Rantalomakohteissa toki aiemminkin, mutta ”oikeissa” kaupungeissa useat vasta kahdeksalta.

On siis elettävä maassa maan tavalla.

Reissut Teneriffa

Santa Cruzin puutarhoissa, kaduilla ja kaupoissa

Päivän ohjelmaan olimme suunnitelleet puiston, kauppahallin, hautausmaan, El Corte Inglesin. Ja iltapäivälle ehkä lisää kävelyä joko vuorille hotellin takana tai sitten … jotain.

Hotellimme Iberostar Heritage Mencian aamiainen
Hyvin nukutun yön jälkeen olimme aamukahdeksalta hotellin aamiaisella: ihan juhlaahan se. Kaikkea mahdollista tarjolla. Vain kaurapuuro puuttui, mutta Pehtoorikin pärjäsi ilman. Emme edes munakkaita paistattaneet ja cavatkin jäivät nauttimatta, mutta hedelmiä, hedelmiä, ja proteiineja (jamon iberico ja vähän juustoja etc.). Ja parasta: oikein hyvin tarkeni jo aamusta istua puutarhan puolella, nauttia linnunlaulusta ja vihreän tuoksusta.

Ensin Parque Garcia Sanabria
– Santa Cruzin suurin (?) puisto on hotellimme Iberostar Heritage Mencian  vieressä, ”etupihalla”. Eilen jo käveltiin puiston läpi pariinkin kertaan, tänään tutustuimme siihen kunnolla. Kiertelimme ison puiston ristiin rastiin, ja ihailimme palmuja, kukkia, arkadeja, patsaita, polkuja. Lempeä sää ja leppoisa tunnelma, vain paikallisia koiran ulkoiluttajia oli liikkeellä. Ja puiden siimeksessä puiston reunan nurmikentällä aasialaisia voimistelemassa.

Sitten Mercado
Ja se ei olekaan mikään yhden käytävän kauppahalli: kahdessa kerroksessa on ´kaikkea´. Opiskelimme kaloista ja äyriäisistä, ihmettelimme vihannesten valikoimia, määrää, kauneutta, lihatiskien monipuolisuutta ja leppoisaa tunnelmaa, enimmäkseen paikallisia asiakkaina.

Turhan varhaista oli  brunssin nautittuamme ryhtyä lounastamaan pienissä kalaravintoloissa tai edes istahtaa johonkin hallin kuppiloista espressolle. Teimme sen sitten myöhemmin jonkin pienen puiston reunan caffessa.

Mercadon jälkeen vuorossa hautausmaa (Cemeterio de San Rafael). Etsittiin ja etsittiin, ja lopulta löydettiinkin: kiinni. Korkeiden valkoisten muurien yli ei nähty vilaustakaan siitä. 🙁

El Corte Ingles
Sehän on klassikko – jos vain Espanjassa sellainen sattuu samalla paikkakunnalla olemaan niin kyllähän siellä on päästävä käymään. Lastenvaateosasto ja ”Herkku” tietysti ne tärkeimmät osastot, mutta eipä sitten kuitenkaan niistä mitään. Mutta – täysin poikkeuksellisesti – kävimme yhdessä vaateostoksilla. Sellaistahan me ei juuri  harrasteta, hyvin harvoin olen ollut Pehtoorin mukana makutuomarina, mutta niinpä vain tänään kävi. Minulle neule, kaksi vyötä ja huulipuna, Pehtoorille kevyt ”kevättakki” tai pusakka ja pikeepaita. Ihan shoppailuksi meni homma.

Siestan aikaan yhden jälkeen tepastelimme hotellille huilaamaan. Lounastamaan ei ruvettu, hotellin puutarhaloungessa kävimme ”yhillä” ja päätimme että lähdetään vielä toiselle kävelykierrokselle kaupungin nähtävyyksillä. Lähdettiin ja päivän kävelykilometrit ylittivät lopulta 17 km.

Auditorio
Auditorio de Tenerife ”Adán Martín” on oopperatalo, jonka suunnitteli arkkitehti Santiago Calatrava, ja se rakennettiin vuosituhannen vaihteessa. Jotain Sydneyn oopperatalon häivähdystä siinä näen. Ohjelmassa näytti olevan paljon konsertteja, maailmantähtiäkin.

Parque Maritimo Cesar Manrique
on auditorion lähellä, merenrannalla oleva maauimala ja vesipuisto, jonka on suunnitellut Cesar Manrique. Sama mies joka on ”luonut” Lanzaroten arkkitehtuurin ja jonka museoidussa kodissa kävimme 2017. Hänen kädenjälkensä näkyy kyllä tässä Teneriffan maritimossakin. Suurin osa altaista oli näin off-seasonin aikaan vedettömänä, mutta suurin allas oli käytössä ja muutama auringonpalvoja sen reunalla iltapäivän lämmössä (+22 C tänään) näytti olevan.

Palmetum – kaiken maailman palmut 

Vähän kaupungin keskustan ulkopuolella on kasvitieteellinen puutarha Palmetum, jossa on lähes 500 palmua kaikkialta maailmasta. Monen hehtaarin alue on kukkulalla (ent. kaatopaikka) ja sieltä on hienot näköalat merelle.

Siisti, ainakin tänään  hyvin rauhallinen  puisto, jossa riitti ”patikoitavaa” ja kuvattavaa! Pehtoori, kotipihamme mestaripuutarhuri oli tietysti täpinöissään.

Illansuussa hotellille, suihkuttelua, Pehtoorilla surffailua, minulla kuvasaaliin purkua ja tätä postausta.

Ja nyt illalliselle. Saatiin rotissööri-ystäväpariskunnalta (E & A) muutamia vinkkejä hyvistä ravintoloista ja tein jo viimeviikolla varauksen sinne. Saapa nähdä. Onneksi se on tuossa vieressä ja nälkä on vähintäänkin kohtuullinen.

[Jos jaksan, liittelen illan päälle lisää kuvia… Tälle päivälle muistikortilla 280, joista valita. ]

Niitä näitä Teneriffa

Teneriffan talvessa

Olemme  Kanarialla. Ollaan oltu jo koko ilta, juuri palasimme syömästä ja kello on paikallista aikaa melkein kymmenen (Suomen aikaa puoliyö.)

Lähdimme aamuneljältä kotoa, tuskin mitään nukuttuamme. Ja olimme tasan neljältä Teneriffan Santa Cruzin hotellissamme: tasan 12 tuntia Suomen kotoa hotelliin. Lento lähti tunnin myöhässä ja turbulenssit Atlantille tullessa aikamoisia (tuuli kuulemma 38 m/s), muuten kaikki sujui hyvin.

Teneriffalle tultiin, mutta jo lentokentällä katsoin, että sittenkin Kilpisjärvelle!  Että Saanako se siinä!

Kun saimme kohtuullisen tovin odoteltuamme laukut: minä ensimmäisenä, Pehtoori reilun parinkymmenen minuutin jälkeen viimeisenä, oli meitä odottamassa kyyti  Teneriffan eteläiseltä Sofia Reinan lentokentältä kohti Santa Cruzin kaupunkia (bannerikuvan kartassa oikeasta  reunasta löytyy). Matka on noin 60 km, ja alle tunnissa olimme perillä. Hotelli on aikas hieno! Iberostar Heritage.

Tähän mennessä hotellissa kaikki muu paitsi nettiyhteys ovat olleet priimaa. Mm. äsken hotellin Papa Negra ravintolan ruoka ja tarjoilu! Tulette näkemään kuvia.

Mutta siis, tultuamme… Pikaisesti vähän freesailua kylppärissä, ja sitten kohti merta, kohti kaupungin puistoja, ulos.

Kaupungin satamassa oli menossa tämän purjealuksen matkaan saattaminen, laulut raikui, soittokunta paikalla…

Sen verran olimme lennolla onnistuneet torkkumaan, että hyvin jaksettiin muutama tunti tepastella tuulisessa 20-asteen lämmössä. Sellaiset 55 astetta lämpimämpää kuin toissaviikolla mökillä. 🙂

Täällähän on nyt talvi: juuri tämän kylmemmäksi päivät eivät täällä kai mene. Aamuisin voi (varsinkin vuorilla ja sisämaassa) olla viileämpää. Ei haittaa. Kunhan voidaan olla ulkona ja liikkua.

Olemme kaupungin suurimman, ehkä upeimman puiston reunalla (mm. otsikkokuvan kello on siellä). Palannen asiaan.

Kuvia ja juttua lisää, kunhan reissaaja saa vähän nukutuksi ja kaikki ATK-asiat kondikseen. Viikko on edessä, mikä tuntuu hyvälle. Buenos Noches …

Garda Joulu Reseptit Ruoka ja viini

Leppoisasti kohti joulukuuta

Marraskuun viimeinen, huomenna saadaan herätä adventtiin.

Tänään jo avattiin yksi jouluun liittyvä ”luukku” (ks. artikkelikuva): Pieni Joulupuoti Oulujoen Lapinkankaalla avasi taas ovensa tunnelmaansa ja pienten,  monenlaisten käsitöiden puotiin. Olen käynyt siellä monena vuonna, samoin ystäväni, mutta emme ennen kahdestaan. Tänään oli sille hyvä aika.

Eikä se nytkään ollut pettymys. Siellä on paljon sellaista ”piensisustusta” jota ei muualta löydy, uniikkeja joulukoristeita, pieniä ilahduttavia joulujuttuja. Pitkään harkitsin meidän mökin vaatimattoman ”porotokan” täydentämistä näillä hoikilla oulujokisilla, mutta luovuin. Ja ostinkin Tonttu Tomafoille kaverin. Uusi huopatonttu sai nimekseen Totti. Tulette vielä näkemään hänet.

Lapinkankaalle on matkaa, parikymmentä kilometriä, joten ehdimme vaihdella kuulumiset, ilot ja surut, automatkalla. Palattuamme kaupunkiin mentiin vielä Kauppahallin joulunavajaisiin ja satuimme parahiksi Tiernapoikien esitykseen. 10 – 12 -vuotiaat pojat lauloivat raikkaasti ja taidolla, ihan jouluiselta tuntui. Kahvilla ja kalaostoksilla kävimme. Mukavaa oli että hallissa vilinää ja vilskettä, mikä ei ole Oulussa ihan tavallista.

Palasen savulohta ostin, tarkoituksella. 🙂 Resepti oli jo löydettynä valmiina, ja muokkasin siitä omanlaiseni. Tarkoitus oli laitella se tuonne ”harjoitustyö”-sivulleni, mutta kun se ei taaskaan onnistu ihan niin kuin haluaisin, niin tässäpä se.

Savulohipiirakka

Pohja

100 g voita tai margariinia
1½ dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl juustoraastetta
ripaus leivinjauhetta
½ dl vettä

Täyte

400 g perattua lämminsavukirjolohta tai -lohta
ripaus sitruunapippuria
½ ps Aura-muruja
2 dl ruokakermaa
2 munaa
100 g (ruohosipuli)tuorejuustoa
myllystä mustapippuria
ripaus suolaa
mahdollisesti 😊 tillisilppua

Pinnalle

(cheddar)juustoraastetta
kirsikkatomaatteja

Ohje

Nypi pohja-aineet taikinaksi. Lisää hiukan jauhoja tarvittaessa.
Painele taikina voidellun leivinpaperin päälle vuoan pohjalle ja reunoille.
Levitä lohi pohjalle, ripottele pinnalle sitruunapippuria ja sitten auramurut.
Sekoita kerma, munat, tuorejuusto ja mausteet.
Kaada muna-kermaseos piiraan päälle.
Laittele pinnalle kirsikkatomaatit ja päälle juustoraastetta.
Paista ensin 200 asteessa uunin alatasolla 10 minuuttia ja nosta pelti sen jälkeen keskitasolle.
Jatka paistamista noin 20 minuuttia.
Anna piiraan vetäytyä ennen tarjoamista.

 

Hyvää se oli. Pehtoori tykkäsi kovastikin. Ja nyt iltasella pienen palasen kylmänä maistettuani vakuutuin, että tämä voisi olla vaikka pieni alkupala tai joulun ajan buffetpöydässä yksi osa. Tai vaikka uudenvuodenjuhlaan huikopala?

 

Garda Reissut

Muistellen

Nythän se on käynyt niin, että on iskenyt hirvittävä matkakuume. Johan sitä on yksi yö kotona oltu, eikä täällä mitään vikaa, mutta kun olen tässä kotihommien, muksujen piipahduksen,  yrttiviljelysten hoidon, reissun ”jälkipyykkien” etc. parissa sekä tietysti pyöräillen käyttänyt aurinkoisen kauniin päivän tunteja, olen myös viettänyt paljon aikaa viime viikon kuvien parissa. Niitä on melkein 2000!! Ja niitä katsellessa haluttaisi taas lähteä matkan päälle.

Kertooko kuvien holtiton määrä siitä, että olen vain räpsinyt vai siitä,että olen ollut niin vaikuttunut, ihastunut kaikkeen ympärillä olevaan, että kamera on laulanut ihan ilman mitään rajoituksia. Lisäksi vielä kymmeniä videopätkiä puhelimella!

Kun 70-luvun lopussa reissasimme parina kesänä kuukauden pitkin poikin Eurooppaa, kuvia/dioja kertyi ehkä 2 x 24 (27)-kuvan rulla ja ehkä 2-3 x 36-kuvan rulla. Nyt kuvia viikon reissulta periaatteessa yhdestä paikasta, ainakin vain yhdestä maasta, on kymmenkertainen määrä.

Ja olen kuvia editoidessa, deletoidessa, niitä katsellessa ilahtunut uudelleen kaikesta hyvästä, mikä viime viikolla sattui kohdalle. Niin kuin nyt vaikka tomaateista!

Joka päivä niistä nautin, aamuin illoin: aamiaisella, ehkä lounaalla, ainakin illallisella, toreilla ja kaupassa. Ne ovat ihan erilaisia, eri makuisia kuin mitä meidän lähimarketista saa. Näitä ei tarvitse marinoida balsamicolla ja sokerilla, pippuri ja pieni ripaus suolaa riittävät, eikä välttämättä niitäkään. BTW: Ruoka on Italiassa paljon halvempaa kuin Suomessa. Paljon. Esim. laatujuusto (Pecorino), joka meillä maksaa hyvinkin 40 – 50 €/kg maksoi Malcesinen lähikaupassa 16 €/kg.

Eilinen postaus on nyt oikoluettu ja kuvia lisätty.

Ja onhan tässä jo mökkireissua suunniteltu… Tällaista vapaata leijuntaa nyt ilmassa! 😎

Garda Isovanhemmuus Reissut

Arrivederci, Malcesine – hajamietteitä viikosta

Yöllä kuului ukkosen jylinää, – se ja sade jatkuivat vielä aamuviiden jälkeenkin. Herätys oli vasta kuudelta, mutta ehkä se oli kotimatkakuume, joka se vei unet turhan aikaisin?

Tölkkikahvit ja vähän suolaista jääkaapista, suihkuttelut, loput pakkaamiset ja seitsemäksi hotellin aulaan odottelemaan bussia. Parin tunnin bussimatkalle, jossa taas, kuten viikko sitten tullessa, kymmenkunta pysähdystä; aurinkomatkalaisia poimittiin kyytiin. Aika hitaasta etenemisestä huolimatta meistä oli parempi, että oli (halpa á 30 €) yhteiskyyti tilattu.

Lentokentällä pieni viivästys: check-in jämähti ”koska yhtä aikaa lähdössä viisi konetta ja matkatavarahihnat eivät jaksa kaikkien laukkuja”. Ei muuta haittaa, mutta meidän aiottu brunssi lentokentällä jäi väliin. Toisaalta ei niin nälkäkään ja ehdittiin taxfreestä ostaa Baci-suklaat ja Limoncello ’crema’. Tavallista limoncellaa teen itse (resepti täällä), ja se on meillä vähän jo ”ohi”, mutta cremaa aion kesän jälkkäreissä kokeilla.

Vähän myöhässä päästiin lennolle, mikä oli ehkä merkki siitä, että laukkujen lastaaminen vei aikansa. Meillä vielä ”short connection” -lipareet laukuissa. Ei muuta hätää, mutta huoli, että onhan Juventuksen paita ja pikku pussillinen kaikkea pinkkiä varmasti tulossa mukanamme Ouluun.

Viikon loma ohitse. Hyvä loma. Sää oli hieman epävakainen, mutta meillä ei jäänyt mitään toivottua kokematta. Näitä oli vähän suunniteltu, aateltu:

Monte Baldon patikka (ma) oli tietysti parasta.
Mutta myös veneretki Limoneen (su)
Malcesinessa linna ja paljon muuta sekä Michelin-ravintolassa illallinen (ti)
Cassonen muistelukävely (ke)
Rivan patikka ja kaupunki (to)
ja Veronan retki (pe)

Hienoja päiviä. Yksi vaihtoehto oli vielä Bardolino, ja jossakin sen viinitalossa vierailu, mutta eipä haitannut vaikka jäi pois. Ulkoilmaa ja liikkumista mielummin kun kerran sääkin oli meille suosiollinen. Ei juuri helteitä, mutta eipä niitä oltu lähdetty hakemaankaan.

Hotellia on vielä kehuttava: hotelli Europan valitsin ennen kaikkea sen sijainnin vuoksi. Se on rannalla, vähän kaupungin historiallisen keskustan ulkopuolella, mutta vain vähän. Se oli ainakin meidän ollessamme hiljainen, aika tyylikäs, italialaiseen tapaan vähän kolsu, siellä oli todella hyvät siivoojat. Arvostimme erityisesti putipuhdasta kylppäriä ja muutenkin kaikki oli siistiä.

Ravintolassa puhtaat liinat, ja kauniit kattaukset joka aamu. Aamiaiset runsaat: prosciuttoa, juustoja, hedelmiä, suklaakakuista makeisiin correttoihin, erinomaisia erilaisia kahveja koneesta, jukurtit, hillot, leivät … vain Elovena-puuro puuttui, mutta pärjäsimme viikon vallan mainiosti ilman sitäkin.

Se, ettei  hotelli ollut ihan keskustassa, takasi sen, että lomallamme tuli varmasti liikuttua: joka päivä Garmin näytti vähintään 15 000 askelta, parina päivänä reippaasti yli 20 000. Käveltyä ja patikointia todella tuli harrastettua, yleensä muualla kuin Malcesinessa.

Pyörävuokrausta oli vähän harkittu, mutta ei sittenkään siihen ryhdytty, vaikka mahdollisuuksia oli sekä fatbikeihin, citypyöriin, jopoihin, maastopyöriin – ja kaikkia noita myös sähköavusteisina – tarjolla paljonkin. Todettiin vain, että voidaanhan me pyöräillä Lapissa ja Oulussa yllin kyllin. Oli nautinto vain tepastella vuorilla ja rannoilla, pikkukaupungeissa ja kylissä.

Gardajärven kyliä (pl. Salo ja Sirmione) nähtiin nytkin monia, ja edelleen, oikeastaan entistä vakuuttunempana, annan suositukseni nimenomaan Malcesinelle.

Se on rinteessä, siellä on kaunis keskiaikainen keskusta, puistoja, pitkä rantapromenadi, upea vierasvenesatama, La Scalan linna museoineen. Siellä on pieniä kujia kauniine ovineen, ikkunaluukkuinen, putiikkeineen, kukkineen, puineen ja nyt oli esim. tuoksuvia jasmiinipensasaitoja, maisemat kauniit, järven tuoksu raikas ja väri kaunis.

Ja Monte Baldo!! (Gardan etelänpuolen kylissä ei vuoristoa näy.­­­)

Voisin lähteä vaikka uudelleen – juurikin Malcesineen. Riva del Gardakin on hyvä, siellä on hienompaa, tyylikkäämpää, enemmän puistoja, paikallisasutustakin, paljon kauppoja, patikkapolut lähtevät keskustasta … Silti patikkalomalle Malcesine!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja nytkin olisin helposti ja huoletta voinut jäädä toiseksi viikoksi, varsinkin JOS Oulussa olisi sateinen syksy, JOS olisi tiedossa kevätlukukauden lopun kiireet tai jotain muuta työlästä, JOS vastassa ei olisi ollut kaksi pientä, joista toinen juoksi lentokentällä jo kaukaa kädet levällään vastaan ”mummiiiiiiiiii” ja toinenkin tuli sitten vähän vaivihkaa halaamaan toivottaen samalla ”buongiorno” – tänään jo 9-vuotias!

Vietimme Apsun synttäreitä suoraan palattuamme. Juniori & Miniä  olivat jo valmistelleet sapuskan pitkälle, mie tekaisin suklaafonduen ja yhdenlaisen kakun olin leiponut valmiiksi jo ennen reissua. Lahjoja ja Italian tuliaisiakin oli jaossa. Mieluisia olivat: Juventus ja pinkki, perfetto!  Kotiin oli hirmu hyvä palata. Vaikka lento Helsinki – Oulu illansuussa olikin tunnin myöhässä, laukkuja ja liittymälentojen matkustajia oli myöhässä, lennot ja ilmatila vähän sekaisin, koska raju ukkonen, joka tuntui aika ikävästi meidänkin lennolla. Melkoista ryskettä ja kierto Tampereen ilmatilan kautta. Mutta pieniä juttuja.

Matkakokemuksia ja kuvia on toki luvassa vielä tulevinakin päivinä.  Ja tähän postaukseen kuvia heti huomenna aamulla.
[Kuvat tässä jo paikallaan.
Varmastikin vielä postailen ja
teen kokonaisen matkakuvakertomuksen – kuten tavallista.]

Reissaaminen ja synttäri(kotiinpaluu)juhla vaativat unta…

Garda Reissut

Veronassa turistikierroksella

Aamukuuden jälkeen olimme jo valmiina lähtöön. Aamiaisellekin päästiin etuajassa (klo 7.20) ja kuten ohje oli, olimme hyvissä ajoin ennen kahdeksaa tienvarressa hotellin nurkalla, tien ja järven välisellä kaistaleella.

Retkibussi, joka tuli Limonesta asti, oli jo lähes täynnä; me toiseksi viimeisellä pysäkillä. Mukana oli matkalaisia Saksasta (niitähän täällä enimmät  turistit ovat), Skotlannista,  Ruotsista sekä sitten meitä suomalaisia kourallinen.  Opas oli natiivi, joka puhui sekaisin erinomaisen hyvää englantia ja ymmärtääkseni myös ärrät oikein lausuvaa saksaa, mutta molempia niin nopeasti, että osa meni auttamattomasti ohi varsinkin bussin mikrofonin kautta. Ja oli hänen huumorinsakin hieman hämmentävää, mutta eipä siitä sen enempää…

Matka Malcesine – Verona kesti melkein kaksi tuntia, – meillä oli vessa- ja kahvitauko moottoritien huoltsikalla.

Aurinkoisessa Veronassa oltiin kymmenen jälkeen. Meillä oli aikaa neljään asti, paitsi  että reilu tunti kuljettiin paikallisen ”cityguiden” opastamina pienehköissä (10 – 15 hengen ryhmissä). Historian ja taiteiden opiskelija (ei enää ihan noviisi) oli kelpo opas. Hän kävelytti meidät Veronan ”pakollisten” nähtävyyksien äärelle, kertoen pääkohdat. Ihan kelpo ”läpikulku”.

Monta kertaa tänäänkin kuten pitkin viikkoa olen todennut, että meillähän on lopulta ihan mahdottoman hyvä tuuri säiden kanssa. Tänään aurinkoa ja lämmintä koko päivän, illalla melkein kuin helllepäivän iltana. Ja samaan hengenvetoon olen todennut, etten todellakaan haluaisi olla täällä elokuussa. Voin vain kuvitella sitä turistien, tungoksen ja helteen määrää.

Veronan Areenalla on käyty aiemminkin. Silloin kesällä 1997, ja jo silloin todettiin, että eihän se mikään Colosseum ole, mutta ehkä juuri siksi oikeastaan aika mukava kohde.  Sinne jonotimme tänään alle puoli tuntia.  Mitenhän olisi ollut elokuussa?

Ollaan nuoruusvuosina parikin elokuuta vietetty Keski- ja Etelä-Euroopassa, – ei kiitos enää. Nyt on ollut hyvä. Kauden alussa, luonto vihreä ja vehreä, palvelualan ihmiset sesongin alussa vielä tympäättymättömiä eikä tungos mihinkään ole sietämätön. Ja sää parhaimmillaan, kuten meillä nyt on vastoin ennakko-odotuksia ollut, on hyvä liikkumiselle, patikoinnille  ja uimisellekin.

Toki me kävimme Danten patsaalla, juuri hänhän se kirjoitti  ensimmäisenä Julietten  (Julia) ja tämän perheen ajatuksista Romeota kohtaan… Shakespeare vasta Danten jälkeen.

Paljon muutakin ehdittiin nähdä. Nauttia  kevyt lounas (Insalata di mare per me) ja löytää lastenlapsille tuliaisia: muutakin kuin ihania italialaisia vaatteita.

Vaivihkaa katselin Via Manzettin (vrt. Via Condotti Roomassa. Gucci, YSL, Diesel,  etc.) ikkunoita, josko löytyisi sopivat levelahkeiset farkut itselleni, ja miksei myös joku kesäpaitapusero täydentäisi garderobiani.

Ja löytyiväthän ne!! Guccin ikkunassa oli mukavan löysän oloiset, just oikean väriset. Eikä farkuista olisi tarvinnut edes ihan tonnia maksaa… Paitsikka olikin sitten tyyriimpi 1008 €. Noh, meillä oli jo vähän kiire bussille ja kotimatkalle, ja kun Benettonilta olin jo löytänyt kauan kaipaamani tummansinisen pikeepaidan, niin jätin nämä sovittamattakin.

 

CastelVecchion ikkuna-aukoista näkyi kirkko jossa Julia  ja Romeo vihittiin.

Sinne asti emme lähteneet  seikkailemaan.

Ennen  kuutta  takaisin  Malcesinessa. Pakkaamista, pesua, kuvia koneelle, vielä kerran kävelimme keskustaan. Täällä on parempi kuin Pohjois-Italian metropoleissa.  Maalla on mukavaa. 🙂

Vasta tänään illalla söin  reissun ekan pizzan. Jättiscampeja ja pistaasipähkinöitä  mozzarellapohjalla,… kuvia ensi viikolla. Pehtoorilla ravioleja hernepyreellä ja täytettynä järven kalasta tehdyllä tahnalla. Olivatpa molemmat hienoja jäähyväisillallisen sapuskoja.

Reissun ruokapostauksen  kuvineen kaikkineen värkkäilen sitten ensi viikolla kotikoneen ääressä. Myös 1300 kuvan saalista puran vielä.

Buona notte, amici!

Garda Liikkuminen Reissut

Päivät täynnä elämyksiä

Eilisestä (keskiviikko) vielä

Eilen illalla keskustaan syömään, Pehtoori oli etsinyt ruokapaikan Paradiso Perduto , ja hyvähän se oli. Söimme lyhyen kaavan mukaan, vain ”primin” eli annokset  pastaa. Siellä(kin) olisi ollut monipuolisset antipastot, secondot, dolcet, pizzat — kaikkea mitä toivoa saattaa, mutta meille riitti iso lautasellinen erinomaisen hyvää Maccheroni-pastaa ankkakastikkeessa ja mustilla tryffelilastuilla viimeisteltynä.

Tryffeli on kyllä sellainen sieni, että sen käyttö on hallittava, ettei mene överiksi ( = melkein syömäkelvottonta) mutta että sen hienostunut maku tekee ruoasta hyvän. Tuolla tämä hiuksen hieno raja hallittiin. Perfetto!

Syötyämme käveleskeltiin vielä kujilla ja rannoilla, muutamassa putiikissakin piipahdettiin, mutta sitten  hotellille ja unille. Oma retkipäivä oli tienossa.

Riva del Garda -päivä tänään

Ja tänäänkin. Aamulla jännityksellä avaamme hotellihuoneen pimennysverhot vähän ennen seitsemää: ja pouta! Aurinkokin. Ymmärrämme olla iloisia – tästäkin!

Kun eilen emme päässeet Rivaan (järven pohjoispäässä, Trenton puolella) päätimme yrittää vielä tänään. Sielläkin muisteltavaa ja tiedossa oli, että patikkareittejä olisi valittavaksi asti. Toisin kuin minulla tapana on, en ollut tehnyt kiveenhakattua 🙂 ohjelmaa, enkä ollut ottanut kunnolla selvää, vaan mentiin ajatuksella, että ”mennään ja eiköhän me löydetä”. Löydettiin. Enemmän kuin oli toiveita. (Insta-stooreihin tein paluumatkalla pienen videoklipin – koetan siirtää tänne jossain välissä)

Tänäänkin bussi oli myöhässä, melkein puoli tuntia, mutta me jaksoimme odottaa, ja mahduimme kuin mahduimmekin kyytiin. Reilun puolen tunnin matka täpötäydessä haitaribussissa sujui katsellessa maisemia.

Perillä katseltiin kaunista Rivan kaupunkia, vähän jo tuttuakin (2012 huhtikuu). Sää suosi, ei hellettä, mutta mitä parhain käveleskelyyn,  patikointiin. Aurinkoakin, sopivasti.

Erinäisten vaiheiden jälkeen olimme polulla, jota mainostetaan  yhdeksi kauneimmista reiteistä missään, koskaan. Kaunis se olikin, ei kovin vuoristoinen, ei me oikeastaan sellaista nyt haluttukaan (Monte Baldo edelleen tutisuttaa polvia 😊). Mutta Gardajärvi koko ajan  vierellä, jylhät vuoren seinämät toisella puolella, leveä, aidattu polku, jonka varrella unikkojakin!

Minulla on paljon kuvia, ehkä kerrottavaakin, mutta nyt on todettava, että ei jaksa, ei pysty. Kello on paikallista aikaa puolikymmenen, tulimme vajaa tunti sitten syömästä (lämmöllä voin suositella! Pinkki tortelloni ja tomaatit! Molto bueno!!)  kaupungista.

Ja kun käveltyjä kilometrejä tälle päivälle on reilut 20, on vanha jo väsynyt. Ja kun huomenna on ennen kahdeksaa oltava tienvarressa, sillä ollaan lähdössä järjestetylle reissulle Veronaan, joten tämä postaus jää vajaaksi.

Jos kiteytän tämän päivän, että totesin voivani ihan hyvin olla toisenkin viikon ja että niinhän se on, että Italia on vaan mulle just sopiva, niin siinä se ydin! Vaikka ollaan näinkin turistipaikassa kuin Malcesine ja Riva. Palaan asiaan.

Tässä muutama kuva pikaisesti editoituna, ilman selityksiä.

Mutta ehkä ne kertovat jotain. Mainitsemisen arvoista on, että juuri kun olimme neljän aikoihin bussipysäkillä palaamassa Rivasta Malcesineen, alkoi pienoinen myrsky, sade ryöppysi, kaksi tuntia satoi kaatamalla ja ukosti toden teolla,  mutta me olimme jo pois patikkapolulta. Ja tänään oli ensimmäinen päivä kun en käynyt järvessä uimassa… Seuraava ”uinti” ehkä reilun viikon päästä Hangasojassa. 🙂

Nyt ’buona notte’  – huomenna Verona!

Garda Niitä näitä Reissut

Rivaan patikalle, – ei, vaan Cassoneen kävelylle

Rivaan ei päästy 

Tälle päivälle – kun kerran edelleen sää suosi – päätimme tehdä taas pienen patikan vuorilla. Mentäisiin Riva del Gardaan, järven  pohjoispäähän, ja sieltä lähtisimme pienelle keskipäivävalellukselle.

Päätimme ajella paikallisbussilla (483) kymmenen minuutin matkan Rivaan 3,00 € suuntaansa/henk. Olimme aamulla hotellin läheisellä pysäkillä hyvissä ajoin. Yli puolen tunnin odotuksen jälkeen olimme vakuuttuneita, että ollaan tulkittu aikatauluja väärin tai sitten vaan vuoro on jäänyt ajamatta. Päätimme siis kävellä keskustaan, linja-autoasemalle. Seuraavaan Rivan bussiin aikaa melkein kaksi tuntia. Teimme täyskäännöksen: mennäänkin Cassoneen.

 

Cassonessa muistelemassa 

Tämä reissuhan ei suinkaan ole ensimmäinen kerta Malcesinessa. Ensimmäisen kerran olemme olleet (kahden viikon) lomalla Malcesinessa, sen laidalla Cassonen kylässä, kesällä 1997.

Silloin ystäväperheen kanssa vuokrasimme Interhomen kautta talon (Villa Paolan) ja seitsemän hengen porukalla elelimme ja retkeilimme alueella.

Kävimme tänään etsimässä Villa Paolaa (yllä), jossa edellisen loman järven rannalla vietimme, etsimme ”meidän” pikkukauppaa, josta sain kaupanpäällisinä elämäni ensimmäiset cantuccinit. Löydettiinkin se! Ostettiin M-mummulle kortti ja jääkaappimagneetti kotiin.

Myös Euroopan (jopa maailman?) lyhin joki oli nähtävyyslistallamme: Aril on vain 175 metriä pitkä.

Käveltiin pitkällä rantapromenadilla, sivukujilla. Nautittiin auringosta ja liikkumisesta.

Myöhäinen pranzo, – lounas – kuitattiin tänään doppio espressoilla hotellin terassilla, vähän leikkelettä huoneen jääkaapista. Mie laittelin kuvia ja kävin uimassa: tänään oli kyllä kylmä, ja aaltojakin aika lailla. Pehtoori otti unoset, ja pian lähdemme vanhaan keskustaan, kävelylle, etsimään Juventuksen pelipaitaa 🙂 ja pizzeriaa. Reissun ekan pizzan aika on tänään.

Huom. aamuinen postaus eilisestä Michelin-dinneristä on täydentynyt aika lailla. Mm. kuvia lisää.

Garda Ravintolat Reissut Ruoka ja viini

Michelin-ravintolassa

Eilen illaksi oli varaus puolikahdeksaksi ravintola Vecchia Malcesineen. Michelin-ravintola.

Tämä ei ollut ensimmäinen Michelin-ravintolakokemus: edellinen Helsingissä keväällä 2016 OLOssa, jonne oli lahjakortti työkavereilta. Sitä ennen Madeira, Milano, Helsinki (Demo).

Ravintola oli tyylikäs, näköala Lago di Gardalle. Palvelu välitöntä, kohteliasta, sujuvaa. Myös maestro itse (Leonardo Luppi) piipahteli salin puolella. Kahdeksassa pöydässä  yhteensä parikymmentä asiakasta. Mesuava amerikkalaisporukka, neljä nuorta, ranskalais-italialainen perhe, jonka isä puhui koko illan! Muuten pariskuntia, ruokafriikkejä, illastajia.

Tämä oli Pehtoorin synttärilahja minulle, ja siihen kuului menu pidemmän kaavan mukaan, sekä viiniparit annoksille.

~~~~~~~~~~~~

Ruoka-annoksia taisi olla kaikkiaan 12 (välipaloja mukana!), viinejä (4 – 8 cl annos) kuusi vai seitsemän? Meillä meni melkein neljä tuntia.

Alkupalaleipä (juureen leivottu) oli lämmintä ja sen ohessa tarjotussa voissa oli Gardajärven suolattuja sardiineja makuna. Hyvin alkoi.

Alkuun, amuse bouche  pasta cardonara…  sitten Char-leipä oli harmaanieriää,  ”puhdasrotuiset tacot” olivat yksi parhaista: hyvin suolattua sardellia rapean leivän välissä. Ja piikkikampela. Sitä haluaisin ehdottomasti joskus pääruoka-annoksena.  Puukyyhkynen!! Enemmän kastiketta kaipasi, kuvissakin näkyvä ”koipi” oli aivan mahdottoman hyvää.

Ja suolainen jälkiruoka!! Valkosuklaakastikkeessa graavattua taimenta ja raastettua piparjuurta!!

Ja varsinainen jälkiruoka: meille molemmille erilaiset.

Feminiini ja maskuliini. Mistä tiesivät,  että meistä kahdesta juuri Pehtoori on se makean perso, suklaafriikki.

 

[Nyt on lähdettävä bussipysäkille: aurinko paistaa ja me lähdemme järven pohjoispäähän patikalle. … Palaan taas illalla. EDIT illansuussa. Kuvat ja tekstiäkin lisätty.]

Alla menu kopsattuna netistä ja googlekääntäjän versio siitä.

asta.

Paluumatka melkein puolenyön aikaan kuutamolla…