Reissut – Sivu 2 – Tuulestatemmattua

Matkalla Sardiniaan

Helsinki – München – Olbia – Santa Teresa Gallura

Matkaohjelmassa luki näin: Lähtö Helsingistä (Air Baltic for Lufthansa) klo 06.00 Münchenin kautta (Lufthansa Cityline) Sardinian pohjoisosassa sijaitsevaan Olbiaan, jonne saavumme klo 11.20. Kuljetus (1,5 h) Santa Teresa Galluran kaupunkiin, jossa hotellimme on GH Diana.

Aamuyökolme hotelli Hilton Helsinki – Vantaalla: siihen se uni loppui.
Iltapäiväpuolineljä Santa Teresa Tellura: perillä.

Aamupala lentokentän Pier Zerossa: cappuccino ja croissant sekä tuoremehu puokkiin. Jo siinä odotellessa kuudelta lähtevän lennon alkua bongailtiin mahdollisia kanssapatikoijia: kengistä ja repuista erottaa patikkalomalle lähtijät Müncheniin matkaavista työtätekevistä. Tapasimme myös matkanjohtajamme R:n: kuten ennenkin Olympian matkoilla opas on jo lähtiessä mukana.

Lufthansan lento, jonka operoi AirBaltic, Helsingistä Müncheniin kesti 2½ tuntia: eikä drooneista tietoakaan. Sellaisethan ovat häirinneet nimenomaan Münchenin lentokentän toimintaa menneellä viikolla. Tänään ei häirinnyt mikään.

Münchenin valtavalla kentällä viivyimme pari tuntia, ja lento sieltä kohti Sardiniaa ja Olbia lähti vähän myöhässä, mutta perillä olimme paikallista aikaa ennen puoltapäivää.

Tämä on meidän ensimmäinen Olympian vaellus/patikkareissu. Jos muillakin valmis/pakettimatkoilla (Tema, You Travel) on helppoa olla ja kulkea, niin Olympian matkassa todennäköisesti vielä helpompaa.

Tämä on viides Olympian reissumme: Etelä-Afrikka, Kiina, Japani, Andalusia ovat aiemmat, mutta ne ovat olleet ”kiertomatkoja”, tällä kertaa kiertämistä on pääosin patikoiden, eikä retkibussissa tai junissa istuen ja nähtävyyksiä kiertäen. Toki myös bussi- ja laivakyytejä on luvassa. Ja yhteisiä illallisia.

Tällä kuuden yön reissulla majoitumme kahdessa kohteessa. Nyt kaksi ensimmäistä yötä Sardinian saaren luoteisnurkassa, Santa Teresa Gallurassa. Loppuviikoksi siirrymme idemmäs Smaragdirannikolle, ihan meren rannalle.

Porukassamme on yhteensä 20 henkeä + opas. Aiemmilla ryhmäpatikkareissuilla päivät ovat olleet aika täysiä, liki täyspäiväistä vuorilla, metsissä ja/tai rannoilla kulkemista. Tulevalla viikolla patikkapoluilla, vaelluksilla kulunee vähemmän aikaa. Ehkä.

~~~~~~~~~~~~

Meillä oli parin tunnin ”lounastauko” Olbiassa, jossa kävimme ihan ensimmäiseksi katsomassa pienen basilikan ~San Simplicio 1000-luvulta. Tämä oli kuulemma tämän reissun ainoa kirkko, jossa käydään. Ihan poikkeuksellista meidän reissuillamme tällainen, mutta ei haittaa. Nyt patikointi ja rannoilla kulkeminen menee kulttuurinähtävyyksien edelle.

Lounaspaikan löysimme Olbian pääkadun Umberto I:n sivukadulta: Vecchio Borgossa paikallisten välissä ulkopöydässä nautimme perinteistäkin perinteisempää: molempien omat italialaisen keittiön perusherkut: Pehtoorille Pasta Carbonara ja minulle Insalata Caprese!

Tiedättehän tomaatit täällä! Ja lasilliset Vermentinoa. Sehän se on tämän alueen ominta ja parasta valkoviiniä. Vermentino-viikko on täällä ollut viime viikolla! Ja muistanette, että tämä reissu mielessä järjestimme koko viinikerholle Vermentino-maistiaiset elokuussa.

Ei Olbia erityisen sykähdyttävä, viehättävä tai ”tänne-haluan-toistekin” -paikka ollut, mutta ihan mukava pikku kaupunki. Kun me ollaan tehty useampikin reissu, jossa minusta ei ole ainoatakaan kuvaa niiden satojen joukossa joita viikon tai kahden aikana otan, saatikka että sellaisia olisin blogissa julkaissut, niin tänään päätin hoitaa tämän asian pois päiväjärjestyksestä.

Tänään matkanteon lisäksi ohjelmassa ei ole muuta yhteistä kuin yhteinen illalline, jonne lähdetään kunhan ensin käymme pyörähtämässä tämän Santa Terese di Galuran keskustassa. Päästään italialaiseen ruokapöytään. Sardinian keittiön peruspilarit ovat merenelävät, leipä ja juusto, ehkä niitä jo tänään. Sopii meille. Epäilemättä kertonen lisää seuraavina päivinä.

Itse asiassa reissussa blogin pitämisestä Pehtoori kyseli – ehkä vähän huolissaankin – että meinaatko postailla Sardiniasta, kun päivittäinen bloggaaminen on kevään jälkeen ollut satunnaista, vain kolmisen kertaa viikossa. Kyllähän minä päiväkirjaa matkasta pidän, kuten aina. Ja ainakin yritän joka päivä jaksaa, ehtiä ja pystyä [ei ole ihan ongelmatonta näillä yhteyksillä ja pitkinä päivinä] kirjoittelemaan ja kuvia laittelemaan, joten toiveissa on matkakertomusta melkein reaaliajassa.

Reissut Sardinia

Arvonnassa paljastui matkakohde

Meidän matkakohde on aika paljastaa, ja samalla julkaista arvonnan voittaja!

Arvontaan tuli yhteensä kuusi arvausta. Kolmessa arvatuista paikoista ei olla käyty: Pohjois-Italiassa oleva pieni Vallée d’Aoste, Apulia (Puglia) ja Välimeren toiseksi suurin saari Sardinia ovat ennen käymättömiä Italian maakuntia tai alueita. Piemonte, Emilia-Romagna ja Trentino – Etelä-Tiroli ovat sentään edes vähän tuttuja.

Ja huolimatta siitä, osuiko arvaus oikein vai väärin, vastaamalla pääsi mukaan arvontaan. Yksi vastauksista osui oikeaan: MS arvasi oikein. Huomenna me lennetään Münchenin kautta Olbiaan, siis Sardiniassa ollaan ensi viikko. Nyt 0llaan Helsinki – Vantaalla hotelli Hiltonissa ja toivotaan nukkuvamme aamuneljään …

Arvontaan osallistuivat Kati, Satu, Anneriina, MS, Anneli ja Lähes naapuri. Ja kolmas sija olikin tällä kertaa voittaja: Anneriinalle* lähettelen jotain pientä Sardiniasta hankittua kunhan palaamme kotiin. Onneksi olkoon!

~~~~~~~~~~~~~~~~

*(Lähetätkö minulle osoitteesi… reija at satokangas.fi )

Niitä näitä Reissut Ruoka ja viini

Hailuodossa ja Oulunsalossa …

Hailuodon retkemme toisen päivän aamu oli sateinen, mutta tyyni. Pöllanlahden rannalla vesilintujen laulu ainoa ääni. Hyvä oli hengitellä.

Aamusoudulle en tohtinut lähteä, vaikka meidän majapaikan rannassa ollut vene olisi ollut käytettävissä. Nautimme hyvän aamiaisen, siivoilimme ja lähdimme vielä katselemaan muutamia Hailuodon nähtävyyksiä.

Organum-teos

”Teos on arvostetun akustiikkataiteilija Lukas Kühnen suunnittelema. – – Veistos koostuu kolmesta erikokoisesta toisiinsa kiinnittyneestä kupolista. Kullakin kupolilla on oma resonanssi, joka vastaa nuottia, ja toimii luonnollisena äänen vahvistimena.”

Punkkipelostaan huolimatta kaunisääniset ystävämme uskaltautuivat kävelemään pellon poikki pientä polkua pitkin teoksen luo: ”Jo joutui armas aika.. ” kuului ja resonoi kauniisti. Luulen, että siitä hetkestä jäi hyvin säilyvä, kantava, kaunis muistijälki pitkäksi aikaa.

Kun kerran Ulkokarvon tien päässä jo oltiin, kävelimme myös Petsamon laiturille. Hailuodon Petsamon satamaan.

Sinne liikennöi Hailuoto-laiva vuodesta 1920 vuoteen 1968, jolloin alkoi lauttaliikenne.

Puolenpäivän aikaan paluumatkalla katselimme lautalta uuden pengertien valmistumista. Vuoden päästä syksyllä lauttaliikennekin sitten loppuu.

Petsamon satamasta kohti Hiukunkarin lauttarantaa kävimme vielä keskipäivän jäätelöllä ja kahvilla.
Eikä missä tahansa kuppilassa!

Kahvila (ja kirppis ja lähituottajaputiikki) Tuulesta Temmattu oli iloksemme auki.

Mehän on – sattuneesta syystä – Pehtoorin kanssa käyty tuonne yrittämässä jo edellisillä Hailuodon reissuillamme, mutta silloin kesäkahvila on ollut kiinni. Tänään ei!

Eikä mitä tahansa jäätelötikkua siellä nautittukaan, vaan KAJOn jätskiä. Sitä voisi jo nimittää vaikka artesaani-, gourmet- ja aitomaitojäätelöksi. Nettisivulla kerrotaan tästä herkusta ja Oulun seudun kaupoista löytyy nautittavaksi. Parasta tietysti Tuulesta Temmatussa. Lauttarannasta on vain muutaman kilometrin matka, kannattaa käydä Lauran pihapiirissä.

Kotiin palattua ehdin iltapäivällä ehdin vielä käydä ”kaupoilla” ja illaksi lähdimme Pehtoorin kanssa vielä takaisin Oulunsaloon, pyöräillen kävimme synttäriviineillä, – ystävien seurassa iltakin.

~~~~~~~~~~~~

Eilen oli ”Tee elämästä kaunista” -päivä. Sellainen siitä tulikin. Ystävyys kantaa ja tekee elämästä paljon kauniimpaa kuin se olisi ilman heitä.

Teneriffa Valokuvaus

Kuvia Costa Adejasta – ja muistoja

Seesteisenä (no, aika lailla sellaisena) sunnuntaina päivä on kulunut hiihtäen ja kuvien parissa, – ja aika hyviä täytettyjä kesäkurpitsoja tehden.

Teneriffan reissukuvat ovat nyt paketissa. Costa Adeje ja hotelli -kansiot ovat valmiit. Kansiot täällä

Costa Adejen kuviin liittyen on lisättävä muutama huomautus: alkupuolella kuvakavalkadia on kaunis (rakenteilla tai korjattavana) oleva kirkko. Se tuli eteemme, kun etsimme hautausmaata, jota emme löytäneet. Kirkon vieressä oli iso rakennustyöprojekti,- ehkä tuleva hotelli/resort – joka oli jäänyt kesken, – syystä tai toisesta. Betonirakenteiden/kerrosten välissä oli aika montakin ”asuntoa” asunnottomille. Onneksi oli kirkas aamupäivä kun siellä kävelimme. En kehdannut kuvata.

Aika pian kirkon rakennustyömaan jälkeen tuli vastaan – hieman poikkeavan näköinen, erilainen – leiri. Sen kadunpuoleisella sivulla oli lyhtypylväässä lappu, jossa oli QR-koodi (jonka olen hukannut!!!), mutta sen kautta avautui sivusto, jossa kerrottiin tästä (aasialaisesta?) yhteisöstä. Emme kuitenkaan liittyneet joukkoon. (kuvassa näkyy asuntovaunuja, talo, aitoja). Luostari?

Kuvissa näkyy myös ne välähdykset, joita Costa Adejen kävelyreittien varrella oli: Playa des Americas, Adejen kylä, risteilyaluksen näköinen hotellikompleksi, merenrantakuvissa siintää naapurisaari La Comera, se on aika lähellä, kuvissa myös meidän vuoristopatikka Helvetin rotkoon ja sen varren maisemat. Kuvista näkyy sekin, kuinka Costa Adeje on vuorten ja meren välissä – mikä parasta! Ja se on – kuulemma – myös syy lempeälle mikroilmastolle: vuoret pitävät sateet takanaan, meri lämmittää.

Hyvä reissu se oli. Edelleen olen tyytyväinen kaupunki/turistiranta -yhdistelmävirityksestä. Ehdittiin nähdä ja kävellä paljon. Ja niinhän tässä on nyt käynyt, että hirmuinen matkakuume on taas noussut. Voisikohan sitä eläkeläinen toisen kerran samana vuonna lennellä?

Reissukuvien lisäksi, mielenrauhaa hetkauttamaan, Fb:ssä tuli vastaan kuvia lapsuuden maisemista, ennennäkemättömiä kuvia koulutien varrelta, itse asiassa näiden nykyistenkin kotikulmien tienoilta. Muistojen myrskyssä nyt!

Reissukuvien kansiot täällä

Oulun etniset ravintolat Ravintolat Reissut Ruoka ja viini Valokuvaus

Kuvakansioita kootessa, ja Osakassa!

Melkein kaikki reissukuvat ovat nyt valmiita. Ja niitä on paljon. Teneriffan parin viikon takaisella matkalla otin järkkärillä pitkästi toistatuhatta kuvaa. Miksi? – Minä vaan kysyn, että miksi? Totta kai reissukuvista on iloa itselle ja monille, jotka taitavat seurata tätä blogianikin nimenomaan reissujen ja ruokien vuoksi, mutta että noin 200 kuvaa/päivä! Eikä nyt ollut kovinkaan paljon ihan tavattoman erikoista, hienoa, hurjan ainutlaatuista, mikä selittäisi muistikorttien täyttymistä. Noh, any way, reissun viimeistä päivää vaille nyt on valmista.

Santa Cruzin kolme ja puoli päivää ovat nyt kuvakertomuksena kuvasivustolla. Olen selvästikin yrittänyt tehdä päivien kulusta ”muistiinpanoja”, kuvannut paikkoja, joita kymmenien kävelykilometriemme matkalla oli. Kaupunkinäkymät, talot, rakennukset, puistot, rannat kertonevat millainen kaupunkimiljöö 200 000 asukkaan Santa Cruzissa on.

Santa Cruzin nähtävyyksiä, paikoin erittäin ikävän näköistä (uutta) arkkitehtuuria, kirkkoja ja Kauppahalli … Kaupunki tuntui olevan sotkuisempi (ei pahasti) kuin isot kaupungit esim. Italiassa. Paikallisliikenne kattavaa ja yksi ratikkalinja, jolla pääsi naapurikaupunki La Lagunaan. Se on vuorilla vanha yliopistokaupunki, Unescon maailmanperintökohde, jossa kävimme kaksistaan retkellä. Sieltä on paljon kuvia. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Sekä Santa Cruzin hotellistamme että Costa Adejen hotellistamme olen (näköjään) ottanut aika paljon kuvia. Tein hotelleista erillisen kansion. Santa Cruzin Iberico Heritage Mencey oli iso, hieno, mutta kuitenkin jotenkin hyvin ”ystävällinen” hotelli. Siinä oli tietysti uima-altaita (mm. merivesiallas, josta tykkäsin!), ravintoloita, isot aulat, mutta myös kasino ja kilpikonna-allas. Se on Ramblasin ja kaupungin suurimman puiston reunalla, oikeastaan ihan keskustassa. Palvekkeelta näkyi vuoret!

Costa Adejen hotelli oli aika tyypillinen rantalomakohteen parempi hotelli. Viiden tähden sekin.

Oikein hyvä sekin, mutta ei oikeastaan mitenkään ainutlaatuinen. Kattokupolista (alla kuvassa baarin pikkukupoli) pidin hyvin paljon. 🙂

Huoneemme parvekkeelta näkyi pieni pala merta. Auringonlaskun aikaan sitä arvostin.

Matka oli Aurinkomatkojen yhdistelmämatka.

Kuvat ruokakokemuksista ja ravintolamiljöistä ovat enimmäkseen kännykkäotoksia, ja niistä teen sitten ruokapostauksen joku päivä ensi viikolla.

Linkki kuvakansioihin on TÄSSÄ. Piipahda hetkeksi valossa ja vihreässä… (Reissun postauksiin/matkakertomukseen pääset tästä linkistä.)

Huomenna sitten Costa Adejen kuvat!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Oulun Pekurin Patiolla on avattu uusi ravintola: Osaka.

Siellä kävimme iltapäivällä (jolloin paikka oli täynnä) syömässä.

Buffetista sushia, tuoreita hedelmiä ja lisäksi lämpimiä ruokia (wokkia, tempuraa, kananugetteja, dumplings, … sekä jälkkäripöydästä pieniä herkkuja.

Viikonloppuna buffan hinta 17,90 €, mikä ei todellakaan ole paljon siitä kaikesta siitä, mitä on tarjolla.

Keskityimme sushiin ja sitten vielä vähän jälkkärihyviä ja olimme oikeinkin tyytyväisiä.

Sushin riisi oli ”tuoretta”, sopivan tiivistä, ja vaihtoehtoja oli monia ja kauniitakin. Soija oli raikasta, ja inkiväärikistäkin pidin. Ei ollut liian etikkaista, eikä sitkeää.

Viiniäkin olisi ollut piccolopulloissa tarjolla. Valikoima minimalistinen: yksi valkkari, yksi punainen, yksi kuohuva, mutta eipä me viiniä tarvittukaan.

Reissut Teneriffa

Kotimatkalla jo

27.1.2025 klo 16.20 (18.20 Suomen aikaa): Kotimatkalla. Jossain Portugalin yläpuolella… juuri ollaan syöty, ensimmäinen (Finnairin keittiöstä) liha-ateria viikkoon. Ei se huono ollut.

Aeroporto Reina Sofian (= Teneriffan eteläiseltä) kentältä kone lähti liki tunnin myöhässä, mutta ei sillä meille väliä, sillä liittymälento Hki – Oulu lähtee vasta puolelta öin.

Bussi haki meidät hotellilta yhdentoista jälkeen, ja 16 kilometrin matka kentälle sujui nopsasti. Isolla, toimivalla kentällä sekä bag drop että turvatarkastus ja jonotus niihin kesti yhteensä noin 15 minuuttia. Ehkä ennätys meidän lentomatkustushistoriassa.

~~~~~~~~~~~

Ennen kotimatkan alkua ehdimme vielä käydä aamulenkillä. Hyvissä ajoin ennen kahdeksaa, auringonnousun aikaan, lähdimme rantakadulle, jossa ei vielä muita kuin juoksulenkkeilijäturisteja…

Sitten suihkuun, tukka hyvin, kaikki hyvin ja brunssille. Valitsimme kaikkia parhaiksi todettuja hyviä juttuja: veriappelsiini ja jamon serrano minulle tärkeimmät, toki muutakin ja pieni kirsikkajuustopala. Mistähän sellaista Suomessa saisi! Ja tietysti kahvia kuuman maidon kera. Yksi churrokin piti tietysti tällä reissulla syödä.

Yhdentoista jälkeen check-out ja ”Adidos, Jardin de Nivaria”. Hyvin meitä pidit! Muy bien!

Tuskin enää Teneriffalle matkaamme, ehkä joskus jollekin toiselle Kanariansaarelle, – ehkä, – joskus. Joka tapauksessa toivottavasti vielä moniin paikkoihin, – merenrannoille ulkomaille.

Reissuun lähtiessä ideana oli, että lähdetään etelän lämpöön kävelemään ja syömään, – molempia hyvin, kävelemään paljon, syömään aika kohtuullisesti. Ja tavoitteeseen päästiin. Ajankohta – tammikuu – meille vähän erikoinen, mutta sehän osoittautuikin nimenomaan Kanarian matkan ajankohdaksi aika hyväksi: lämmintä oli, hyvin vähän sadetta, eikä liikkumista lamauttavaa kuumuutta. Päivälämpötilat + 19–24 C.

Yhdistelmämatka oli – ainakin tällä kertaa ja näissä kohteissa – oikeinkin hyvä vaihtoehto: kolme yötä saaren isossa pääkaupungissa Santa Cruzissa + neljä yötä rantalomakohteessa Costa Adejessa. Riitti katseltavaa, ja käveltävää. Ja käsitys Costa Adejesta parani päivä päivältä. Oikein hyvä kohde se on.

Loma numeroina
0 museokäyntiä
0 hautausmaakäyntiä (2 ½ vakavasti otettua yritystä 😊 )
0 tutustumista uusiin ihmisiin
0 lähetettyä postikorttia
0 ”terveysongelmaa”
0 särkylääkettä
1000+ otettua kuvaa/räpsyä
muutama tunnistettu lintu (tiltaltti, peipponen, tuulihaukka)
1 vuohi vuorilla
1 maksullinen nähtävyys (rotkopatikka)
1 kauppahalli
1 El Corte Ingles
0 markkinat
5 (ainakin) kirkkoa
2 kellotornia
1 tovi iltamessussa
1 patikka vuoristossa
2 meressä uintia, altaassa joka päivä
0 jäätelöä
7 hyvin nukuttua yötä
yhteensä satoja euroja illallisiin
monia, monia hyviä ruokakokemuksia
aurinkoa päivettymiseen asti
yhteensä ostettuna 5 puseroa/paitaa (tuliaisia muksuillekin)
0 ruoka/viinituliaista kotiin
120 kilometriä kävelyä

Summa summarum: ei ihan tavallinen saldo meidän lomalla. Mutta silti ja ehkä siksikin oikein hyvä viikko.

Päällimmäisenä tuntuma, että on kävelty kaiket päivät (ja illatkin), syöty joka päivä aamuin illoin erinomaisesti, nautittu lämmöstä, luonnosta, kaupunkielämästä ja merestä.

Kuvat huomenna.
Ja niitä riittää ensi viikoksikin! 🙂 Ja kuvakansioihin.

Liikkuminen Teneriffa

Rotkopatikalla ja juhlaillallisella

Niitä näitä Reissut Teneriffa

Rannoilla kävellen ja syöden

Eilen tuli tieto, että (jo lokakuussa varattu) retki ”Teneriffan makuja ja maisemia” on peruttu. Ei siis sittenkään bussiretkelle saaren keskiosien maisemiin, ei viinitilavierailua, ei maaseutumarkkinoille menoa.

Mitäs tehtäis? Etsitäänkö päiväretki La Gomeran naapurisaarelle? – Mutta mehän on käyty ja patikoitu siellä monta päivää. 🙂 No löytyisikö retki Teidelle. Tulivuorta katsomaan? – Sielläkin on käyty. Kunnolla ei ehtisi kulkea…

Tovin etsittyämme patikkareittisovelluksesta löytyi, aika lähitienoolta, yksi kiehtovan oloinen vuoristopatikka, sen lähtöpisteeseen voitaisiin mennä vaikka taksilla. Sovellus näytti myös sään vuorilla: aamukymmeneltä sumua ja +8 C. Samaan aikaan toisaalla: merenrannassa paistoi aurinko täysin kirkkaalta taivaalta ja lämmintä oli +22 C. Lähdimme siis tänään kävelemään ”Paseo Maritimoa” vastakkaiseen suuntaan kuin eilen: Las Americas (ks. bannerikartta) tänään.

Mukavanhan se oli taas kulkea. Sää paras mahdollinen.

Americanos olikin oikein mukavan ja tyylikkään näköinen – ainakin siltä osin kun me näimme.

Siellä oli kyllä aika hiljaista. Lauantaihan on vaihtopäivä, joten sekin varmaan vaikutti. Ainakin meidän hotellin allasalueella oli tosi vähän väkeä tänään. Iltapäivällä tosin olikin jo pilvessä, joten ehkä sekin vaikutti. Toisaalta eivät pilvet ole muina päivinä juuri allaselämää viettäneihin näyttänyt vaikuttaneen.

Kauempaa katsellen meidän hotelli suunnilleen keskellä kuvaa. Siis yhtä ”aurinkorannikkoa” on koko tienoo.

Playa toisensa perään, ja koko ranta täynnä putiikkeja, ravintoloita, kaikkea. Tyylikästä ja vähemmän tyylikästä.

Ja meri! Ja aurinko! Surffareita katselimme pitkään.

Iltapäivällä Pehtoori vielä ”kylälle” ja minä mereen uimaan. Eipä riitä sanat kertomaan, kuinka hyvälle tuntui. Lempeät aallot, – mutta aallot kuitenkin. Suolainen vesi ja sen tuoksu.

Olimme varanneet ALKUillaksi pöydän Amalfi-ravintolaan, päivällä kävelimme ohi ja totesimme, että varmastikin ihan kelpo paikka. Oikein kukkamekko ylle ja aperitiivit oman hotellin allasbaarissa auringon hiljalleen laskiessa.

Lauantai- ja loppuloman fiilistä.

Käveltiin lämpimässä illassa, auringon jo laskiessa ravintolaan, ja ovella vähän pohdimme, että voitaisiinko vain livistää. Aikamoinen hulabaloo ovea ja meidän pöytäämme läheisessä 10 hengen pöydässä. Tuntui, että se täytti koko ravintolan. Varsin kantavaäänisiä britti-nuoria-aikuisia hallitsivat koko tilaa… Jäimme kuitenkin, tilasimme seabassia Möet-kastikkeessa ja hakea (kummeli-turskaa) scampien ja simpukoiden sekä ryppyperunoiden (papas arragudas) kera. Ruokahan oli todella hyvää, ja siitä nauttiessa em. seurue lähti ja koko tunnelma muuttui.

Siis voidaan suositella ko. paikkaa. Muy bien!

Huomenna taas uusiin maisemiin!

Niitä näitä Reissut Teneriffa

Rantaviivan tuntumassa

Hotellimme Jardines de Nivaria on iso. Ja tällaisessa hotellissa myös aamiaiset/brunssit ovat valtavia. Tai siis buffetit ovat. Tässäkin monitähtisessä hotellissa buffet on monessa huoneessa/salissa! Ja valtavan ravintolan parvekkeelle mahtui hyvin vielä, olimme taas varhaisimpia aamiaisella.

Me ja muut eläkeläiset: keski-ikä on aika lailla 65 v., enimmät hotelliasukkaat, joista osa näyttää olevan vakiasukkaita, ovat saksalaisia tai englantilaisia.

Taivas sininen ja ilma lämmin (aamukahdeksalta – 18 C) joten lähdetään patikalle. Teemana on, että kävellään nyt jonnekin. Ensimmäiseksi kohteeksi hautausmaa vuorijonon juurella.

Ja niinhän se reittimme menikin vähän ohi ja ylös. Costa Adejen reunoilta kiersimme takaisin rantaan ja sieltä La Caletaan ja sen ohi.

Heti lähdettyämme, ensimmäisen kilometrin aikana mietimme, että minkä ihmeen takia otimme ohuet hupparit mukaan! Aika äkkiä ne reppuun!

Kaunista ja ”turistia on Costa Adejen pohjoisosassa. Hyvä oli hiljaa tepastella. Koko kierrokseen meni neljä tuntia, josta melkein tunti istuttiin rantakahvilassa lounassmoothieilla ja lasillisilla, kilometrejäkin kertyi tusinan verran. Illansuussa vielä muutama lisää, joten liikunta hoideltu. Liian kuuma ei ollut, liekö lämpötila nousi yli 25 asteeseen, – joten oikein hyvä.

Iltapäivällä pari tuntia altaalla, huolimatta siitä, että pilvistyi. Pienet unosetkin onnistuin nauttimaan. Ja uimaan tietysti.

Illansuussa käytiin pieni kierros lähistöllä, mm. läheisessä ”ostarissa”, joka ei olekaan ihan tavallinen. Luxury on sekin: Plaza del Duque. Samat merkit kuin Rooman Via Condottilla tai Milanon Galleria Vittoria Emmanuelissa. Aika kalsea paikka. Noh, en tullut hankkineeksi Vuittonin Totea ”allaskassiksi” kuten ainakin kahdella ladyllä tänään näin. Barcleyn alennuspaitapusero sentään miellytti silmää ja sopi reissukassan rajoihin.

Eikä me sitten menty hotellimme ykkösravintolaan. Ei vaikka se on rotissöörikilpipaikka, ei vaikka se on Michelin-haarukalla merkitty. Tai ehkä juuri siksi ei menty: menuvaihtoehdot olivat noin 150 €/henkilö. Ei ollut edes kovin kova nälkä. 😄 Valitsimme siis hotellin buffet-ravintolan: 45 €. Mitenhän nyt kokemusta luonnehtisin. Mennään positiivisen kautta: siinä oli paljon hyvääkin.

Kuten maisemissa täällä!

Teneriffa

Maiseman vaihdos

[Iberostar Heritage Mencey. Voidaan suositella. Takana keskellä 3. krs. meidän huone.]

Tämä lomamme on Aurinkomatkojen yhdistelmämatka, mikä meidän tapauksessamme tarkoittaa sitä, että olimme (vain) kolme yötä Teneriffan pääkaupungissa Santa Cruzissa ja loppulomamme vietämmekin ”maaseudulla”.

Puolenpäivän aikaan jätimme erittäin hyväksi ja liki loisteliaaksi todetun Iberostar Menceyn ja lähdimme länteen. Kaltaisiamme yhdistelmälomalaisia ei tälle viikolle ehkä ollut muita kuin me, koska ensin jo maanantaina tullessamme saimme yksityiskuljetuksen lentokentältä Santa Cruziin ja tänäänkin saimme ihan oman kyydin Mersu-minibussiilla paikkakuntaa vaihtaessamme.

Matka (n. 70 km) paikoin tihkusateisessa säässä, etelärannikon motaria pitkin, kesti tasan tunnin. Nyt olemme Costa Adejessa (ks. bannerin kartta, siinä näkyy lännessä aurinkovarjon kohdalla.) Tähän kohteeseen päädyttiin, koska toiveena oli päästä merenrannalle ja patikkareittien äärelle. Valitsimme Costa Adejen, koska ajattelin/sain käsityksen, että tämä on aika pieni rantalomakohde, että on vähän maalaisidylliä ja että oltaisiin pois ihan massaturismin mestoilta. Noh, eihän nyt ihan niin mennyt! Hasta la vista tai elämä on tai miten se nyt menikään.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Aamupäivällä Santa Cruz näytti uusia puoliaan

Tänään olimme melkein ensimmäisiä hotellin huikean aamiaissalongin monipuolisen, ah, niin hyvän tarjonnan äärellä.

Sen jälkeen meillä oli aamupäivä aikaa vielä Santa Cruzin rannoilla ja plazoilla, kaduilla ja Ramblasilla kulkemiseen. Ja mehän kuljettiin, kilometrikaupalla kuljettiin. Kaupungin itäpuolella ja satamassa käveltiin pitkään.

Kaikkinensa Santa Cruzissa kannatti viettää muutama päivä. Se on hyvä lomakohde. Pidän siitä samalla tavalla kuin esimerkiksi Madeiran Funchalista: siksi, että siellä on paikallisia, siellä on vuosisatojen kerrostumia, siellä on arkea, siellä kadunvarren kuppiloissa on enemmän paikallisia kuin turisteja (saksalaisia ja englantilaisia taitaa olla turisteistaeniten), siellä on kaunista (ja kamalaa) arkkitehtuuria, kulttuuria, lapsia matkalla kouluun, perheenäitejä ruokakaupoissa, ukkoja hallin kuppiloissa vaihtamassa kuulumisia, opiskelijoita aukioiden laidalla tai ratikassa. Kuvat kertonevat, mitä tarkoitan. Ja kuvia julkaisen paljon lisää, kunhan kotiudumme.

Sattuipa rantakadulla vastaan valtava leikkipuisto, jonne mielelläni olisin lastenlasten kanssa mennyt. Ja heti sen jälkeen tämä: tietysti siinä Emmiliini ja Eepi. 💕

Iltapäivällä Costa Adeje

Santa Cruzin jälkeen ja hieman väärien odotusteni jälkeen Costa Adeje aiheutti pienen kulttuurishokin. Varsinkin kun majoittauduttuamme hotelliimme, lähdimme rantaan (Playa de Fañabé kävelemään. Olinhan valinnut ja maksanut siitä, että hotelli on rannassa, että (tästä) parvekkeelta näkee edes pienen kaistaleen merta.

Mitään vastaavaa ei olla koskaan nähty. Ei Meksikon Cancunissa (2013), ei Thaimaan Hua Hinissä (1998), ei Italian Riminillä (1978), ei (Kreikan) Kolymbiassa (2018), ei edes Kanarian Lanzarotella (2017) – tai mitä näitä rantalomakohteita nyt on käytykään. Tosin näistä kaikista on vuosia/vuosikymmeniä aikaa. Rannassa on ehkä noin kolme kilometriä ravintoloita, putiikkeja, tilpehööripaikkoja, peliputiikkeja, erilaisia kuppiloita, teknomusiikkia, pelihalleja, rättikauppoja, matkamuistoputiikkeja. (Ei kuvia, mutta ehkä huomenna, tässä viikonloppuna käydään siellä toistamiseen, ja kuvailen.)

Mutta sitten siellä on myös meri, joka toisin kuin sääennuste oli uhkaillut, oli turkoosi ja se kimmelsi. Rannalla vuoroveden lasku, pienet aallot, suolainen tuoksu ja takana vuoristo, jossa polut odottavat kulkijoita.

Ja sitten kun nousimme rantakadulta vähän ylemmäs kylään, olikin näkymä liki sellainen kuin olimme toivoneetkin: isoja valkoisia, tyylikkäitäkin hotelleja, hoidettuja pihoja, leveitä puutarhakatuja, pittoreskeja putiikkeja. Helpottihan se.

Istahdimme samppanja (= cava) sangrialle ja heittäydyimme ihan lomamuudiin, rantalomailijoiksi, viikonlopunviettäjiksi. Liekö huomenna mihinkään patikalle viitsitäänkään? 😎

Kävin hotellille palattua tovin altailla ruskettumassa ja uimassa (en vielä meressä, mutta sekä lämpimässä makean veden altaassa että viileämmässä suolaveden altaassa). Onneahan se semmoinen.

Ja tänään, kun ollaan turistimaailmassa, ei tarvinnut odottaa liki nukkumaanmenoaikaan asti, että pääsisi syömään, vaan kävelimme kylälle La Nonna -ravintolaan (kiitos Internet, kiitos Tripadvisor) jo puoliseitsemäksi. Kyllä! Italialaista ruokaa Kanarian saaren turistikohteessa! Kyllä!

Ja jo matka sinne. Reilu kilometri ”meiltä”, ja maisema, miljöö, auringonlasku, – kaikki todistivat, että ei tämä ole ollenkaan huono kohde meillekään.