Patikointia ja kuvailuja Saariselän tuntureilla ja mökillä syyskuun toisella viikolla 2020.
Kokonainen iso kansiollinen kuvia meidän viime viikon patikkapoluilta ja mökkipihasta.
Väriä hehkuvat tunturit, aurinkoiset rinteet, avara mieli ja maailma.
Viinikerhomme kokoontui tänään historialliseen maistelutilaisuuteen; olimme yhteyksissä netin välityksellä. Pidimme 1½ tunnin tastingin, johon oli valmistauduttu Le Secateurin ja Runing Duckin voimin. Samat viinit (samoista pulloista) testasimme eilen perheen kesken.
Eilen testasimme ”puolisokkona”: kaikki tiesivät, mitkä viinit olivat laseissa, mutta eivät tienneet järjestystä. Niinhän siinä kävi, että Running Duck (Etelä-Afrikka 2019, 12 €) sai kouluarvosanoilla 7½ ja Le Secateur ( Australia 18 €) 8½.
Tänään viinikerho ”tuomitsi” viinit seuraavasti: Running Duck arvosana 7 ja Le Secateur 8+. Olisiko se juuri se kuuden euron ero? Vai myös tuotantoerien ero? Edelleen väitän, että Sodankylän Alkosta vuosi sitten ostamamme ”ankkaviini” oli jotain ihan muuta kuin tämä nyt Oulussa myynnissä ollut vuoden 2019 vuosikerta. Mutta kyllähän tämä taas opetti paljon. Senkin että vuosikerroilla on eroja. Maistelukokemuksella, ja ruoalla.
Ja ennen kaikkea maistelu opetti, että myös nettiyhteydelllä voi järjestää viininmaistiaisia ja pitää ystäväyyttä yllä näinä poikkeuksellisinakin aikoina…
Lopultakaan tänne blgomaailmaan, testaukseen en saanut juuri ketään (kiitos, Satu ja muutamat yv-viesteilleet!) mukaan, mutta ehkä, toivottavasti, tämä kertoo, että omaa harrastusta voi jatkaa vähän vaivaa nähden myös internetin välityksellä. Mukavasti on ajankulua, tekemistä, kuulumisten vaihtoa, ystävyyden ja harrastuksen ylläpitoa. Suosittelen!
Ja muutoinkin on ollut vilkaista kontaktointia: tyttären kanssa whatsappia, sisaren kanssa saimme kuin saimmekin Skype-puhelun aikaiseksi, äidille ihan normipuhelu, poikkeuksellisena aikana poikkeuksellisen pitkä puhelu,, ystävien kanssa Face-keskustelua, Juniorin kanssa chattailyä ja perinteisempää oli, että iskälle kävin haudalla toistamiseen tälle pääsiäiselle kertomassa kuulumisia. Tällaista elämämme on. Edelleen kiittelen ja varjelen nettiyhteyksiä ja mahdollisuutta liikkua – huolimatta että tänään keli on ollut lievästi sanottuna kurja. Mutta pääsiäisen yli päästiin, kohti kesää hyvät ystävät.
Korona muuttaa maailmaa, ja myös ajankäyttöä ja ainakin minulla myös surffailukohteet ovat muuttuneet. Valokuvaajien monet yhteisöt ovat jääneet taka-alalle, vain yksi pysyy päivittäisellä listallani. Tänään ei katseltu Pietarinkirkon Urbi et Orbi-pääsiäisjuhlallisuuksia, mutta pian (klo 20) alkaa Andrea Bocellin livekonsertti Milanon Duomon aukiolta! Klikkaahan, lähde sinäkin konserttiin!
Vielä mainostan View from my window -kuvavirtaa… Tiina oli jo reilu viikko sitten laittanut kommentin, jonka löysin suodattimen takaa: ”Kiitos Reija ’Näkymä ikkunasta’ vinkistä! Ihana selata kuvia ja vie ajatukset pois tästä eriskummallisesta ajasta. Lähes kuin olisi matkoilla ja katselisi maisemia majapaikkojen ikkunoista 🙂” Kiitos kommentista, ja juuri noin minäkin tuon kuvavirran ääressä koen. Mielikuvitus lähtee liikkeelle, usein ajattelen, millainenhan ihminen on kuvan lähettänyt. Joka päivä tovin noita kuvia katselen ja mietin.
Toinen kuvavirta, joka tekee hyvän mielen, on Museokortti-kirjeiden myötä levinnyt ”karanteenitaidetta”-haaste. Se on sekä Facessa että Instassa Selaimella voi seurata vaikka omaa Instagram-tiliä ei olisikaan. Muutamia todella upeita toteutuksia!
Suomalaisten artistien, Toivon kärki-porukan videon Uuden edessä olen eilisen aamun jälkeen kuunnellut ja katsellut ainakin kymmenen kertaa. Se pitää oikeasti myös katsoa. Voisinpa käyttää sellaista muotisanaa kuin voimaannuttaa tämän äärellä. Ainakin siitä tulee sellainen olo, että kyllä me tästä selvitään, kyllä tämä tästä, yhdessä.
Tänään myös tähän asti paras internetin mahdollistama juttu oli perhepäivällinen. Pikkuperhe tuli meille ja tytär Vetehisen kujalla: Skypellä yhteys ja meillä oli yhteinen pääsiäispäivällinen!
Apsu, jolla on ollut oikeasti ikävä kummitätiään, ei oikein tiennyt, miten päin olisi ollut. Enimmäkseen kieltäytyi katselemasta läppäriltä kuvaa ja juttelemasta. Kun yhteys sitten puolentoista tunnin jälkeen katkesi, eikä saatu kytketyksi uudelleen ja päätimme luopua, oli poika selkeästi pahoillaan… Eevikselle juttu oli ihan käsittämätön.
Me maistelimme myös viinit. Tyttärelle kustansin maisteltavat viinit ja pääsiäisen ruokatarpeet, joten myös hän osallistui taistingiin. Täällä meidän päässä onnistuimme järjestämään maistelun ”sokkona”. Miniä ei punaviiniä juo, mutta tuoksutti ja tunnisti viinit jo tuoksun perusteella. Autolla ollut Juniori maisteli tilkkaset. Me Pehtoorin kanssa sitten vähän enemmänkin kuin maistelut. Ja toki tunnistimme, ja pidimme. Varsinkin toisesta. 😉
Viinikerhon kanssa siirsimme virtuaalimaistelun huomiselle, sillä muillakin se oli parempi päivä. Meillä on siis Pehtoorin kanssa puolikkaat huomisellekin, joten kirjailen huomiseen postaukseen sekä perheen testauksen tuloksen että viinikerhon kommentit.
Huomiseen, hyvät virtuaaliystävät!
Milloin minusta on tällainen pimeässä kuvaaja tullut? – Tietysti Valoa Oulu -festivaali vetää valon luo, ja ne syttyvät vasta kun on pimeä. Siis tänäänkin liki kolme tuntia kiertelemässä torinrannassa, kaupungilla, Tuirassa, padon juurella.
Vaikka kuinka asianmukaisesti olin pukeutunut, niin sen verran kotiin tullessa kuitenkin paleli, että mukillisen glögiä sallin itselleni. Ei, tämä ei ole glögikauden aloitus. Blossan vuosikertaglögi on tullut avatuksi jo mökillä syyslomalla.
Kuitenkin perinteinen glögimaaottelu (Blossa vastaan Loimu) on vielä pitämättä. Kyselenpä nyt teidän mielipidettä, hyvät blogivieraat/ystävät. Tässä linkit Alkon sivuille: Blossa ja Loimu. Kummasta pidät enemmän, vai oletko löytänyt jonkun oman suosikkisi? Pidän kyselyä auki 15.12. asti ja sen jälkeen alkuviikosta on tarkoitus julkaista perinteiset jouluviinisuositukseni, joten olisi mukava saada ”yleisön suosikki” mukaan suosituksiin. 😉
Minulla on jo vahva mielipide toisesta, toinen on avaamatta, mutta en kerro vielä.
Pitkään aikaan (kesäkuun jälkeen) ei ole täällä blogissa ollut virtuaalipruuvia. Olisiko viikonloppuna sen aika? Toinen taistingiin valitsemani on australialainen jouluviini, Cabernet Sauvignon, jota pitäisi olla melkein jokaisessa Alkossa. Sitä me emme ole testanneet, mutta Adam Pinot Gris on meillä ollut kalan kanssa jo muutaman kerran, mikä kertoo siitä, että me pidimme siitä aika lailla.
Laittelen sunnuntai-iltana meidän kommentit noista, laitelkaahan tekin makukokemuksia julki kommenteissa.
Kaikkien joko viinejä tai glögejä kommentoineiden kesken arvon
yhden ensi vuoden Oulu kuvissa -kalenterin!
Loimua on iltakuvissakin!
Nyt olisi aika virtuaalipruuvi kakkoselle. On tässä kaikenmoisessa tuoksinassa unohtunut sen järjestäminen, vaikka niin tuossa kevättalvella lupailin. Mutta tässä siis tulee.
Valitsin testattavaksi punaisen ja valkoisen italialaisen kohtuuhintaisen viinin. Toinen tulee pohjoisesta, toinen etelästä.
Valkoisena on kauan Alkossa ollut Mezzacorona Gewürztraminer, jota monikaan ei taida tuntea. Rypälekin on ehkä aika vähän tunnettu, ja Italiassa sitä ei kovin paljoa tuoteta. Alko toteaa nettisivullaan näin: ”Vivahteikas, ryhdikäs. Kuiva, hapokas, hedelmäinen, kypsän sitruksinen, litsiluumuinen, kevyen ruusuinen, mausteinen.” Mezzacorona viini maksaa 12 euroa.
– – ja sitten punaviiniksi Passimo. Tämä Apuliasta eli Italian saappaan korosta tuleva viini on valmistettu Appassimento-menetelmällä, mikä tuo viiniin makeutta ja intensiivistä makua. Alkon luonnehdinta on ”pehmeä ja hedelmäinen. Keskitäyteläinen, keskitanniininen, makean marjainen, kirsikkainen, hennon mausteinen. Kahden rypäleen (Negroamaro, Sangiovese) viini kannattaa ehkä tarjota vähän viilennettynä. Se ei maksa kuin yhdeksän euroa.
Katselin, että näitä pitäisi olla aika monessa Alkossa, ”maallakin”.
Viikonloppuna – ja juhannuksena – ajattelin pitkästä aikaa koettaa jotain uutta sapuskaakin. Ruokalehtiä ja yksi keittokirjakin on tuolla hyllyssä ihan ”korkkaamattomana”, joten voisi hyödyntää vaikka niitä. Katsellaan ja maistellaan. Testaillaan viiniä tahoillamme, josko vaikka kommenttilaatikkoon viikonloppuna mielipiteitänne laitatte, ja minä kirjoittelen meidän makukokemukset sunnuntai-iltana. Cin-cin.
Sain ajatuksen, hyvän sellaisen. Tai siis minun mielestäni hyvän. Toivottavasti jonkun Tuulestatemmatun sivuilla piipahtelevankin mielestä hyvän.
Kutsun teidät virtuaalipruuviin. Pidetään viininmaistiaiset etänä!?
Tämmöisen esikuvakin on olemassa: Hannu Lehmusvuori perusti 1990-luvun puolivälissä nettisaitin, jonne hän joka viikko kuvasi ja esitteli viikon viinin. Hän on kuvaamisen ammattilainen, ei viinien, mutta entusiastinen harrastaja ja viinientuntija on.
Meidän viinikerhomme oli tuolloin juuri ja juuri esikouluiässä, eikä tietoa viineistä ollut lehdistä, netistä eikä kaikista mahdollisista some-tuuteista luettevissa, joten ”Viikon viini”-sviustoa kerhomme seurasi intensiivisesti. Eikä seuraaminen ollut vain virtuaalista, vaan usein hankimme ja testasimme juuri niitä viinejä, joita Lehmusvuori oli esitellyt.
http://www.nettivuori.com/hannu/english/wine-weeks-all.htm
Kannattaa klikkailla tuolta sivulta löytyviä viinisivuja auki: kuvat ovat usein jänniä. Surrealistisia, digitaalisen kuvankäsittelyn alkuvaiheista kai… ks. esim. tämä.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Mutta siis, minäpä ehdotan teille, hyvät viineistä pitävät blogiystävät, kahta viiniä. Me Pehtoorin kanssa testaamme ne viikonlopun aikana. Hanki sinäkin molemmat tai toinen? Testaa ja kommentoi.
Minä kirjoittelen tämän postauksen kommentteihin meidän testauksemme tuloksen, ehkä jo huomenna toisesta. Molemmat viinit ovat suht edullisia, molemmat aika lailla uusia, eikä me olla niitä ennen maistettu. Valkoista työkaveri suositteli tänään, – yhdessä hänen kanssaan pohdimme, että viinissä oleva moscato (15%) saattaisi tehdä sen, että viini sopisi hyvin vaikka kiinalaisen ruoan kanssa. Tai pizzan kuten Alkon suosituksissa lukee. Jos haluat testata aasialaisen safkan kanssa, tee kana-nuudeli-soppaa, jota me tänään söimme ja jota jäi huomiseksi evääksi.
Ohje on täällä.
Valkoviini tulee Sisilian lämmöstä:
Pinot Grigio & Moscato -rypäleistä tehty luomuviini, jota ei ole hinnalla pilattu. Gazzera tarkoittaa ”harakkala”, mutta ei anneta sen pilata vaikutelmaa.
Punaviiniksi ehdotan ”mehevä & hilloinen”-luonnehdinnan saanutta riojalaista Costalarbol-viiniä. Liharuuille ja juustoille arvelisin sopivan, ja kyllähän nuo tempranillo-viinit, mehevät ja hilloiset, maistuvat takkatulen ja kirjan kerakin.
Italia-Espanja -maaottelu tästä tulee, tosin vähän eri sarjoissa nämä viinit on. Mutta testatkaamme, cin-cin!
PS. Tässä on sitten vielä viinivinkki, jonka olemme nauttineet monta kertaa ja ilahduin kovin kun näin, että tätä taas on Alkon valikoimissa: Bucci.
No nyt on kaikki valmiina! Kesän 2014 Kalaasit alkakoon!
Laitanpa tähän virtuaalisesti vähän tunnelmia, näkymiä…
Juhlapäivän aamuna Festassa näytti tältä.
Oikeastaan aika valtava määrä astioita tarvitaan, semminkin kun keksin taas kaikkia pikkuruokia tarjottavaksi.
Ja tylsän näköisestä siikatartaristakin tuli ihan vekkuli ruoka, eikö? 🙂
Kuten näette plaseerauskortteja ei ole! Kuten jo keskiviikkona kerroin, keksimme uuden tavan sijoittaa kuusi pariskuntaa (meillä on vakipaikat pöydän päissä) paikoilleen.
Päätimme pitää pikaisen ”plaseeurauskisan” kekkereiden aluksi. Kisan teema on ruokateemaa (Pohjoismainen, suomalainen keittiö) muokaillen Suomeen liittyvä, ja sitten meidän porukkaamme (Gruppo San Lorenzo) liittyviä muutamia kysymyksiä. Se joka ensimmäisenä vastaa oikein, saa ensimmäisenä valita paikkansa, toiseen kysymykseen ekana oikein vastannut seuraavana jne. ..
Kokeilehan (googlaamatta), moneenko osaat vastata. (voin huomenissa postailla oikeat vastaukset 🙂 ) – Tässä virtuaaliskabassa ei nyt valitettavasti ole palkintoja 🙁
1. Milloin on Suomen lipun päivä?
2. Mikä on Suomen kansalliseläin?
3. Monennetko kalaasit nämä ovat?
4. Suomen tanssilavoilla, ravintoloissa, radiossa eniten soitettu kappale 2000-luvulla (ja ilmeisesti kautta aikojen)?
5. Montako säkeistöä on Suomen kansallislaulussa?
6. Montako Pyhän Laurin kirkkoa on Suomessa?
7. Millä vuosisadalla Suomessa alettiin käyttää haarukkaa?
8. Mikä on Suomen kansalliskala?
9. Montako Michelin tähti -ravintolaa on Suomessa tällä hetkellä?
10. Kansalliskoira?
11. Mikä on eniten ostettu automerkki/tyyppi vuonna 2013?
12. Missä maassa tuotettua viiniä juodaan Suomessa eniten (Alkon tilaston mukaan)?
13. Suomen kansallispuu?
Ja pistänpä tähän vielä menunkin, – Oulun murteella sen koetin vääntää. Pahaltahan se kuulostaa. Murre siis. Toivottavasti ei menu.
Menu
Kylymää kurkku-yrtti-keittua ja raksuja
Sitruunaista mätivaahtua
Siikatartaria
Kuhacevicheä
Jokirapuja omatekosesa soosisa
Pikkusia Toast Skageneita
Riimiporua ja sipulihilloketta
Saaristolaisleipää
Kukkolavorssenin näkkäriä
Paahettua voita ja suolakitteistä voita
Siikaa hiilirillistä
Kanttarellikastiketta
Yrtti-kermaviilikastiketta
Uusija pottuja
Hölskykurkkuja
(Viskaalin rillimakkaroita jos jollaki on lihanhimo :))
Juustua, hillua ja keksejä
(morbier, pecorino, gouda)
Mustikkakukkua ja vaniljakastiketta
Mansikoita ja likköörikermavaahtua, paahettua valakosuklaata
Kahavia
Mozartin tumma suklaa -likkööriä tai Nonnii-amarua
Oulussa on asuntomessut, tuossa muutaman kilometrin päässä meiltä, joten vaikka ei mitään rakennus- eikä edes sisustusaietta olekaan, niin olihan se mukava käydä katselemassa uudenlaisia koteja ja sisustuksia. Joskus on ajeltu toiselle puolen Suomeakin asuntomessuille, joten kyllähän se nyt oli tässä kotikulmilla käytävä tutustumassa.
Tämän linkin takana on kohdeluettelo. Kun ostaa lipun saa koodin, jolla pääsee tutustumaan taloihin myös virtuaalisesti. https://www.asuntomessut.fi/oulu-2025/kohteet/
Me oltiin keskenään aika lailla samaa mieltä siitä, mitkä ja missä oli parhaita ratkaisuja, mitkä olivat sellaisia, joista pidimme eniten.
Talo 12 Villa Satakieli oli ulkoverhouksen väriä (”ryssän sininen” sanoisi äitini) lukuun ottamatta yksi parhaista. Siinä oli värejä, ei vain valkoista ja harmaata, lämpimiä pintoja, kylppärissä, vessoissa tyylikkäitä, italialaisia (?) laattoja, valoa, messinkiä eikä mikrosementtiä ja mustaksi maalattuja kaappeja kuten melkein kaikissa muissa. Tilat avaria ja puuta oli käytetty paljon.
Tuo ja ehkä nämä kolme muuta miellyttivät eniten: 13 Villa Musica oli harmoninen ja valoisa, raikas ja tyylikäs,
16 Kontio Vehmas kodikas ja luonnonläheinen, muutamissa huoneissa sisäkatot erityisen tyylikkäitä, 17 Ainoakoti Villa Peak´ssa erityisesti ulkotilat olivat houkuttelevia.
Ainakin nämä talot olivat meistä sopivia ja tarkoituksenmukaisia, eikä niissä ollut pieniä kopperohuoneita, eikä liikaa mustia seiniä tai kaapistoja ja niissä oli kunnon ikkunoita tuomaan valoa ja luontoakin kotiin.
Kaikkinensa oli siellä paljon hienoja kohteita, vaikka jäiväthän nämä messut vähän suunniteltua vaatimattomammiksi, mm. kelluvat talot jäivät rakentamatta. Mutta on siellä myös erityisjuttujakin: mm. Olosauna (vuokrattavissa käyttöön myös juhlapalveluineen etc.)
Tässä saunan peili-ikkuna ulkoapäin.
Me olimme messualueella ennen aamukymmentä odottamassa porttien avaamista, ja liput ostettuna netistä valmiiksi; näin vältyimme pitkältä jonolta ja pääsimme nopeasti kierroksen alkuun. Viikonloppuna oli kuulemma ollut iltapäivisin jo aika tuskaista… Kolmisen tuntia kiertelimme, eikä edes ihan kaikissa taloissa käyty sisällä.
Kaikkinensa on siellä paljon katseltavaa: ja tämä uusi silta!!
Tänään sitten heti aamusta letkeälle, verkkaiselle pyöräajelulle, jossa paljon pysähdyksiä: melkein parisataa kuvasaaliina. Tallentelin hetkiä, tuttuja reittejä, rantoja. Teenpä niistä huomiseksi kuvakansion…
Retkipäivä aurinkoisilla laduilla.
Yöpakkanen hiipui aamupäivällä nopeasti. Yhdentoista jälkeen oli enää viisi pakkasastetta. En tiedä mitään, mikä olisi ollut tälle päivälle parempaa kuin lähteä kameran kanssa tunturiin. Halusin korkealle, hiihtämään pitkähkön ja rauhallisen lenkin, iltapäivän aurinkoisessa maisemassa, valkoisilla hangilla, aika luistavalla kelillä. Siis viettämään aikaa ulos, luontoon.
Saariselän latukartta -palvelu on muuttunut, siitä on tullut maksullinen. Siinä on hyvää se, että siihen on merkitty myös maastopyörä- ja talvikävelyreitit, joita on viime vuosina tullut todella paljon lisää. Minä en ole vielä ihan sinut tämän uuden kanssa, mutta piirsinpä siihen kuitenkin päivän reitin.
Pehtoori vei minut autolla Laanilaan, ja Savottakahvilan nurkalta lähdin kohti Piispanojaa, sieltä ylös Pieranvaaraa kiertäen, pätkä Onninjälkeä ja sitten kohti Ahopään huippua. Kyllä kannatti. Taivas kirkas ja korkea, lumi valkoista, kaukana kavala maailma. Viime kesänä useammankin kerran patikkareitin kohteena ollut Mariankuru näkyi, mutta kun ei kerran ole vielä kunnon kestohankia, en rohjennut kovin lähelle kurun reunaa suksilla mennä.
Sitten parin kilometrin lasku Kiilopään juurelle, Suomen ladun majalle lounaskahville. Ja korvapuustille. 🙂
Paluumatka ensin kohti Kakslauttasta (ja nelostietä) kohti, mutta puolimatkassa poroaidassa olevan portin kohdalta kohti Rönkönlampea ja Hangasojan risteystä. Sitten luonnonlatua ja mökkitietä pitkin maaliin.
Monta kertaa tuli äiti mieleen: kun hän 80-luvun lopulla ja 90-luvulla eläköidyttyään vietti kevättalvisin yksin usein monta viikkoa täällä Hangasojan mökillä, hän hiihti pari kolme kertaa viikossa mökiltä Ahopään yli Kiilopäälle, jossa söi keittolounaan ja luki sanomalehdet, joi kahvit (ja epäilemättä poltti myös Marlboronsa) ja sitten palasi hiihtäen mökille.
Tänään minulla reissulla kului yli kolme tuntia, muistikortille tarttui yli sata otosta ja kasvot saivat hehkuvan punan. Mökille palattua Pehtoorin lämmittämä rantasauna oli tavallistakin parempi.
Retkipäivässä oli olennaista että Canon oli seurana. Omat manuaalisesti säädellyt kuvat ovat enemmän mieleeni kuin puhelimen automatiikalla syntyneet otokset, mikä motivoi kameran kantamiseen – ja toki käyttämiseenkin. Kuvitin leppoisan lenkkini ja alla kansio.
Klikkaa kehyksen oikeasta ylänurkasta nuolikuviota, minkä jälkeen kuvat avautuvat koko näytön kokoisiksi. Sen jälkeen voit edetä kuvasarjan (noin 40 kuvaa) oikean reunan nuolesta. Aurinkoista virtuaalilinkkiä!
Sataa räntää. Isoja märkiä hiutaleita taivaan täydeltä. Sade on eskaloitunut hiljalleen. Aamupäivällä ladulla tuli vain vesihippusia, mutta melkein vesihiihdoksi meni tänään. Joka tapauksessa tulipahan taas kilometrejä ja kasvoille ja kehoon raikas olo … Luotan siihen, että jos täällä alkaa sää olla ’hiihtovastainen’, niin mökillä on vielä kelejä.
Kuunnellessani kirjaa ”Joutilaita kilometrejä” tulin miettineeksi, miksi ylipäätään hankkiudun liikkumaan sellaisessa säässä kuin tänään. Ehkä se johtuu – vähän harhaisesta, turhan toiveikkaasta käsityksestä? – siitä, että ajattelee sen tekevän hyvää myös tulevaan. Rasitus, aika pieni sellainen kuitenkin, tuo tuleviin päiviin ja vuosiin jotain hyviä vaikutuksia? – No höh! Eikös se ole nähty että ikänsä liikkuneet sairastuvat ihan samalla lailla kuin ne, jotka eivät ole tunkeneet räntäsateeseen liikkumaan, salille tai jotain muuta aktiviteettia harrastelemaan? Mutta!
Aattelen lopulta kuitenkin niin, että se hetkenkin hyvä fiilis, joka tuosta tulee, se on se liikkumisen väärti. Kun ruokapöytään illansuussa istahtahtaessa on edes vähän sellainen olo, että tämä on ansaittu… Tiedä häntä. Tulipahan hiihdettyä taas se reilu, aika reilu kymppi, ja sitten hyvillä mielin kotiin tekemään sapuskaa ja ottamaan kuvia.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kyllähän se nyt vain on niin, että pääsiäinen on vuoden ruokajuhlista monipuolisin ja innostavin!
Iltapäivällä tein aikaavievän ja perusteellisen kauppareissun Ruskoon, sekä Sittariin että Alkoon. Ihan vaan teitä blogini ruoka- ja viinifriikkejä varten. 🙂
On tulossa Suuri Pääsiäisruokien Värkkäily -viikonloppu. Ja yllättävää, että Pehtoori ei ole ollenkaan pahoillaan, kun joutuu testaamaan ja kertomaan mielipiteensä kaikesta eteensä kantamastani.
Tänään listalla mm. meksikolaista bataattikeittoa ja marizotteja. Jälkkäriksi juustoja suoraan ovelle kannettuna. Huolimatta siitä, että olen muka koko viikon liikkunut ja syönyt aika säällisesti, olo on nyt enemmän kuin yltäkylläinen.
Ihan erityisesti päivän menusta erottuivat nuo eka kertaa tekemäni marizottipullat. Hyvin ovat samankaltaisia kuin ranskalaisten briossit. Tänään täytin ne suolaisella graavilohi-tuorejuustotäytteellä. Mökkiruokana voisivat LappItalia-hengessä saada savuporo-smetana- tai hilla-rahka-kermavaahtotäytteen! Joka tapauksessa nämä jäävät elämään!
Virtuaalimaistiaisia tulossa lisää…
