Hakutulokset haulle ”Tuote-esittelyä”

Tuote-esittelyä vol. 2

Tammikuussa kerroin muutamista meidän huushollin suosikkituotteista (muistanette: käsivoide, teekannu jne.) ja nyt on vuorossa tuote-esittely vol. 2. Miksi juuri tänään? Koskapa iteljooni (vrt. posti > posteljooni, itella > iteljooni) on jakanut kaikille keltaiset Hullut-lärpäkkeet. Ja vaikka kammoan ruuhkassa ostelua, enkä juuri Stockalle näinä päivinä uskaltaudu, on ehkä perjantaina mentävä.

Ja syy on säilykepurkki! Purkkiruokaa halvalla. Tai noh, suunnilleen puolet halvemmalla kuin tavallisesti, eikä ole kyse mistä tahansa nöttikötti-purkista. Ranskalaisen RougiÉn ankankoipipurkissa on 4 – 5 valmista kypsää, tavattoman hyvää koipea, jotka on purkin ohjeen mukaan vain lämmitettävä. Porkkanoiden ja lanttujen, riisin tai/ja omena-sipulihillokkeen ne ovat ennalta-arvaamattoman herkullisia. Ei purkkiruoaksi uskoisi. Olen tarjonnut häpeilemättä vieraillekin. Normaalisti purkki maksaa melkein kolmekymppiä, nyt (siis perjantaina) hinta on noin puolet vähemmän.

Muuta en osaa ko. lehtisestä suositella, mutta samalla jos menet Stockalle tai ensi kerralla kun menet, osta kokeeksi liha- tai kasvis-, kana-, riista- tai kalalientä litran tömppö. Oulussa ko. tuote on lähellä maitohyllyjä, pakatun jauhelihan tiskin päädyssä. Nämä eivät sisällä glutamaattia, eivätkä muitakaan E-juttuja. Liemissä ei ole myöskään suolaa kuten kuutioissa tai fondeissa. Liemien käyttö on kalliimpaa (n. 4 euroa/pänikkä) kuin kuutioiden, mutta kyllä maku on hinnan väärti.

No sitten samaan mainospuheeseen voisin liittää Cliniquen mascaran. Ricils´n 38 -ripsari on melko monen ”se ainoa oikea mascara” ja onpa aika monille Hulluille päiville töistä niitä ostamaan lähtenyt työkaveri saanut meiltä muiltakin pyynnön: ”Tuokko samalla mullekin”. Nyt en edes katsonut onko ko. tuote katalookissa, sillä olen jo pari putkiloa sitten vaihtanut merkkiä. Siis tämä. Pysyy yhtä hyvin, mutta on ”ohuempi” käyttää. Siis uusi suosikki!

Apteekkireissulla – jos perinteiset hammaslangat ovat vaikeita mutta pakollisia käytettäviä – kannattaa ostaa pussi Plackerseja. Minun tiheät hammasvälini, ainainen hammaskivi ja muutoinkin ongelmallinen purukalustoni vaatii hammaslangan käyttöä, mikä ei ollut aivan ongelmatonta ennen kuin löysin nämä.

Ja sitten makeaksi lopuksi suklaata. Ihan parasta! Jos on suklaata syötävä, jos on mahdollista sitä syödä, jos minä saan valita, niin sitten Maraboun sitruuna-inkivääriä. Mmmm. Ja kyllä tuon sarjan kaikki suklaat on hyviä. Chilisuklaa (Lindtin) on ainoa, jota tähän voi edes verrata.

Sittten lopuksi varoituksen sana: jos tarvitsette datisti-apua, wordpress-blogin päivitysapua, tilastojen asennusapua, haittaohjelmien poistoapua tai ylipäätään mitään näihin asioihin liittyvää asiantuntemusta niin minun puoleeni EI kannata kääntyä. Systerin blogia, konetta ja sen ohjelmia ja kaikkea sellaista tuossa pari tuntisen mestaroin; no onneksi pehtoori tarjoili meille sentään jätskiä välillä. Ettei ollut ihan hukkareissu siskollakaan.

Ruoka ja viini

Tuote-esittelyä

Monet huippusuositut bloggaajat saavat firmoilta tuotteita kokeiltavaksi – tavoitteena tietysti, että niitä blogistaniasta tai bloglandiassa tai whatever tämä sosiaalisen median maailma onkaan, esiteltäisiin ja kehuttaisiin. Meitsin Tuulestatemmatun lukijakunta on suht pieni eikä sitä ilmeisesti ole katsottu riittävän suureksi mainonnalle, joten eipä ole tuotepaketteja postista putkahdellut. Tästä huolimatta – ja ehkä sitäkin vakuuttavammin? – aion nyt esitellä muutaman uudehkon löydön, joita mieluusti voin muillekin suositella.

Ensinnäkin. Minun kätenihän kuivuvat karstalle monta kertaa vuodessa ja erityisesti talvipakkasilla pienille haavoille asti, rystyset ja erityisesti peukalonhanka ovat usein ihan kipeitä, koska iho ratkeilee. Mutta ei nyt. Ei vaikka ollaan sydäntalven pakkasissa, ei vaikka takana on viikko Lapin mökillä, jossa vesi on sellaista, että käteni repeilevät usein pahasti.

Ja mikä nyt sitten auttaa? Norjan Formula. Neutrogena. Apteekista saatavasta pikkutuubista riittää pitkäksi aikaa, ja kädet ovat kunnossa. Tätä ennen on kokeiltu kaikki liposomit, tummelit, reseptisalvat, Decubalit, kaikki! Tämä on paras! Ja mistä minulle vinkki? Kampaajalta tietysti! Kiitos vielä, Irmeli.

Ja sitten toinen pikku purkki, joka arjessa on hyväksi. Balsamico. Glassa Gourmet. Eikä mikä tahansa balsamico, vaan vaniljainen siirappi. Mustaa, paksua, vähän makeaa, mukavasti (ei liikaa, pehtoori ei pidä tavallisesta balmicosta juurikaan, mutta tätä menee) balsamicolle maistuvaa. Sopii salaattiin, on oivallista brien kanssa, jopa jätskille, mansikoille erityisesti. Nuotiomakkarallekin olen sitäsinapin sijaan laittanut ja vot! – ihan gourmetherkkua tuli makkarastakin.

Kolmas huippujuttu, tai oikeastaan huippupari: tee ja kannu. Minähän en varsinaisesti ole mikään teen ystävä, mutta Helena Petäistön pitämän teeillan jälkeen tuli ostettua kuvassa näkyvä kannu. Siinä on nokkelaa se, että kannuun kuuluu metallinen suodatin, sihti, joka on helppo huuhtaista (ei mitään teepallojen ja -lusikoiden räpeltämistä), kannu on ystävällisen 🙂 näköinen ja se on passeli, vaikka vain itselleen hauduttelisi, mutta riittää pannusta parikin mukillista.

Noh, kun pannu tuli ostettua, on sitten tullut myös testailtua vähän uusia teelaatuja. Ja kovin muodikastahan on juoda mateeta. Idioottimaisesta nimestään huolimatta Kuuma Tanssi -mate on hyvää.

Paketin kyljessä lukee, että ”Mate on ystävyyden tunnus ja tapa jakaa yhteinen hetki! Eteläamerikkalainen mate sisältää runsaasti kofeiinia [siinä yksi syy miksi pidän tästä!], C-vitamiinia ja terveydelle hyödyllisiä antioksidantteja. Herkullisen vihreä juoma poistaa voimattomuutta, virkistää ja lisää kylläisyyden tunnetta”. Ja tämä kaikki kupillisella haudutettua teetä!

Nyt taitaakin olla teekupillisen aika, jotta jaksan ryhtyä rakentelemaan kilpurillemme talvikotia… Pitäisi saada Elmeri talviunille, mutta mokoma kulkee ympäri huushollia ja kerjää endiiviä!

Tuote-esittely vol. 3

Pakkasmaanantaina, jolloin vointi edelleen enemmän kuin puolikuntoinen, ei kotona ole kummoisia tapahtunut. Kolumnia kirjoitellut, ensi viikon esitelmätilaisuutta varten matskuja etsinyt, lueskellut… Eipä niistä paljon blogattavaa ole.

Siispä on aika penkoa kuva-arkistoista otokset juttuun nimeltä Tuote-esittelyä vol. 3 (aiemmat täällä).

Ja ruokaanhan nämä tietty liittyvät. Aloitetaan alkupaloista. Tai välipaloista, tai siis sipseistä. Nämä Linkosuon RuisSipsit ovat kaupoissa sipsihyllyissä, eivät Hapankorppujen, näkkäreiden ja Palttoonnappien joukossa vaan sipseissä. Jos minulta kysytään niin vääärässä hyllyssä. Mutta minultahan ei kysytä. Koukkuun näihin jää, kokeile vaikka. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Nämä on erinomaisia sellaisenaan, ne on hyviä täytettynä sienisalaatilla, raejuustolla, sipuli-smetana-mätimössöllä, lohitartarilla. Vrt. palttoonnapit, mutta ohuempia, mukavan, pehmeän valkosipulisia.

Sitten kun sipulista oli puhetta niin on muistettava sanoa Roscoff-sipulista. Se on ranskalainen sipuli (appellation Roscoff!) joka on makeaa, sitä voi herkemmätkin syödä raakana, siis salaattisipulina, blinisipulina, ja vaikka miten. Se myydään tertuissa. Sitä on ainakin Stockalla.

Sipulissa pitäytyäksemme: Persillade. Santa Marian mauste, jossa on kuivattua valkosipulia, persiljaa ja suolaa. Ei glutamaattia. Käytä esimerkiksi näin: keitä naposteluporkkanat al dente, sekoita kuumien porkkanoiden joukkoon ruokalusikallinen smetanaa ja ripottele pinnalle Persilladea. Tai keitä spaghetti ja laita sekaan nokare voita ja ripottele pinnalle Persilladea ja parmesania. Tai paista munakas ja ripottele pinnalle Persilladea. Siinäpä suunnilleen se mitä tyttäremme on äitinsä keittotaidosta opiskelijakeittiöönsä ominut. Onhan sitä siinäkin. 🙂 Mutta oikeasti suosittelen. Vaikka kuivatusta valkosipulista en periaatteessa perusta.

Sitten voisikin hypätä jälkiruokaan. Suklaata. Valkoista suklaata, joka on kyllä jo vähän pois muodista, mutta jos teet jotain valkosuklaajälkkäriä, ja varsinkin jos suklaa on sulatettava, hanki tätä:

Useinhan valkosuklaassa sulatettuna on sellainen muovinen maku, ja vähän liisterimäinen rakenne, mutta tämä on toista! Saman tuottajan tumma suklaa ja minttusuklaa ovat myös laatutavaraa. Näitä saa Oulussa Punnitse ja säästä -liikkeestä. Se on Kauppurienkadulla vanhassa Liiton talossa. Samaisessa putiikissa on kaupungin parhaat ja tuoreimmat (para)pähkinät ja teet, raakasuklaat, luomukuivahedelmät etc. Siis sinne.

Makeista puheenollen: Heritage Palm Sugar, ja erityisesti kanelisokeri on jotain mainitsemisen arvoista. Etten sanoisi suurenmoista. Ei mitään tavalllista tavallista kanelisokeria, vaan herkkua. Tein eilen jälkkärin: kuorin hapokkaan omenan, makean päärynän, pirskottelin vähän sitruunamehua päälle, desi, pari turkkilaista jukurttia sekaan ja sitten tätä päälle. Nam. Tämä on hyvää – tietysti – viilin päällä.