Ei kuvakansioissa, ei kuvissa, eikä muistissakaan ole muistoja, kuvia, muistikuvia tälläisesta talvesta kuin tämä anno domini 2026 on ainakin Oulussa ollut. Valkoinen, kirkas, puhdas, luminen, tosin aika vähäluminen, nyt jo valoisa ja aurinkoinen pakkastalvi.
Järvi on vaiti.
Puut odottavat hiljaa
tuulen tuloa,
luopumisen riemua,
lepoa talven yli.
(Anna-Mari Kaskinen, Sinisen hetken aikaan)
Taivas kirkas ja korkealla tänäänkin, mieli ei niinkään. On ollut vähän vaikeita hetkiä tässä tammi-helmikuussa. Välillä muistot kouraisevat ja liki fyysinen ahdistus tuntuu sydänalassa. Joskus ne vielä kutistavat yöunet, tuovat ikävän.
Tapasin sinut
sinisen hetken aikaan.
Onneksi kohtasimme
jo tässä elämässä.
Ikuisuuteen on matkaa.
(Anna-Mari Kaskinen, Sinisen hetken aikaan)
Vuosi sitten joulun jälkeinen aika oli jo suuren huolen, kipeän pelon ja hiljaisen voimattomuuden aikaa; sisaren sairaalajaksot ja oma kyvyttömyys auttaa muuten kuin soitellen, tavaten, viesteillen ovat elämän tumma jakso, jota nyt kertaan – halusin tai en, kertaan kuitenkin.
Tämäkin taitaa olla surutyötä; suru on vaan elettävä. Kyllä se taas tästä …
Aurinko laskee.
Silloin on liian kiire,
kun en havahdu
hyvästelevän päivän
hiljaiselle valolle.
(Anna-Mari Kaskinen, Sinisen hetken aikaan)
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Runot ovat sisareni minulle antamasta
Anna-Mari Kaskisen kirjasta
”Sinisen hetken aikaan ajattelen sinua”.
Kirjoitat omasta ”kyvyttömyydestäsi” auttaa, uskon vakaasti, että läsnäolosi, välittämisesi, ns hengessä mukana oleminen ja rakkaus välittyivät sisarellesi!
Toivon, että joskus minullakin olisi joku, joka on – on minun kanssani kun on vaikeaa, pelottaa tai olen itse kykenemätön näkemään valoa.
Olet ajatuksissani!
Arka aihe jota pelkään kohdata, joskus jään miettimään kun kuulen podcastissa tai luen somesta usein kuitenkin välttelen. Kaunis kirjoitus niistä jaksoista elämässä, kun on elettävä ahdistavia ja lamaannuttavia aikoja. Keksiä ajatuksille kiertoteitä antaa mielen askarrella niissä asioissa, jotka voisivat helpottaa arkieloa edes hetkittäin.
Anneli ja heini-susanna, lämmin kiitos kommenteista ja myötäelosta. ❤️❤️