Voi kunpa keväällä 2017, jolloin laadin Valokuvaajan ammattitutkinnon näyttöjä varten liiketoimintasuunnitelmaa, ja jopa sitten perustinkin – ”ihan vaan huvikseni” – Muistikuvia-yritykseni, olisi mallina ollut Hildur!
Lapin Kansassa artikkeli Hildurista ja hänen urastaan.
Rovaniemellä, Arktikumissa, on näyttely Walokuvaaja Hildur – Valokuvia Rovaniemeltä ja Lapista 1900-luvun alusta ja tänään matkalla pohjoiseen, matkalla mökille kävimme näyttelyn katsomassa. Hyvin rakennettu näyttely, Hildurin kuvat hienoja ja kiinnostavia (Rovaniemi, ja mm. Kemiyhtiön monet uitto- ja tukkityömaat (niitäkinhän minä väikkärissäni sivusin), perhekuvia ja potretteja, Lapin kylänreitteja…)
Yli 100 vuotta sitten Hildur Larsson (avioiduttuaan Sammallahti) oli yksi harvoista suomalaisista naisvalokuvaajista. Ja yksi harvoista Lapissa kuvanneista.
Arktikumissa pysähdykselle oli toinenkin valokuvaukseen liittyvä syy kuin Hildur. Tiedekeskus ja museo Arktikumiin on Valokuvatoimisto Vastavalon kautta ostettu yksi minun ottamani valokuva jokunen vuosi sitten, jolloin näyttelyitä siellä uudistettiin. Tietysti kiinnosti, josko se olisi jossain nähtävissä ja kyllä uudet näyttelytkin kiinnostivat. Aika pintapuolisesti ne käytiin läpi, – ihan hyvin saisi siellä päivän kulumaan. Pitäisi käydä useamminkin.
Mutta meillä matka vasta puolessa ja vastoin tapoja päätimme käydä myös syömässä Rovaniemellä. Roka olikin oikein hyvä lounaspaikka: prosciuttorisotto ja lohikeitto olivat valintamme. Tyytyväisinä lähdimme kohti mökkimaisemia. Kuurainen maisema, pakkaskeli (- 12 C kylmimmillään) ja aurinko sivuaurinkoineen olivat kaunista katseltavaa, hyvillä mielin kohti mökkieloa ainakin viikoksi, ehkä pariksikin!
Ja minä – kuten Hildurkin ”ilmain laadusta huolimatta” – olen päättänyt tällä reissulla taas kuvailla; laittelen tässä taas kuvia kaamokseen ja lumeen (ylihuomiselle luvannut lumimyrskyä ja kymmeniä senttejä lunta!) vaipuvasta Saariselästä.
