Tänään on satanut koko päivän. Tammikuulta on lumisadevarastoja jäljellä, ja tuntuu, että ne kaikki tyhjenivät ja tulivat alas tänään. Vielä pyörittävän tuulen avittamana. En harmitellut, että jäivät ulkoilut olemattomiin: nyt on mahdollista, että latuverkosto laajenee ja laduilla on lunta pohjaan asti. 🙂 Sitä paitsi oli puuhaa ja menoja tälle päivälle: hammaslääkärireissu vaihteeksi ja hieroja. Molempien jälkeen kerta kaikkisen terve olo.
Monta tuntia on mennyt lukiessa historiaa. Omiakin tekstejä – ihan kuin uutta asiaa! Ja lapsuuden historiaa, perhehistoriaa, 1800-luvun historiaa, arjen historiaa. Melkein tuli (taas) ikävä luentojen pitoa, opiskelijoita, oppimisen ilmapiiriä.
Tulipa tästä ”opetan itse itselleni” -tilanteesta mieleen harjoitustyö, jonka tein Tornion VAT (valokuvaajan ammattitutkinto) -koulutuksessa syksyllä 2015. 😂
Ja toinenkin! Kaikkea sitä! Melkoinen blondi on luennolla touhunnut!
Mielenkiintoiset kuvat. Miten näitä kuvia oiken ns. tehdään? Napsitaan otoksia järjestelmäkameralla ja loput työstetään tietokoneohjelmalla vai miten on mahdollista sijoittaa sama henkilö useaan eri kohtaan yhdessä ja samassa kuvassa?
Kyllä, juuri noin kuin arvelitkin. Ensin kamera vakaasti jalustalle, sitten kuva tyhjästä tilasta. Kun ottaa itsestään kuvia (mikä on minulle kyllä todella harvinaista!) on käytettävä kamerassa aika- tai etälaukaisinta. Sitten äkkiä paikalle ja KLIKS! Paikan ja ehkä rekvisiitan vaihto, ja taas KLIKS!
Sitten kuvat tietokoneella photoshoppiin. Pohjakuvan päälle ensin yksi kuva (vähän kuin ”siirtokuvakalvo”) ja ensimmäinen ”tyyppi” rapsutellaan esiin. Näitä kalvoja (layereitä) tehdään niin monta kuin on kohteita. Ja sitten Kaikki niputetaan päällekkäin. Esim. tuossa jälkimmäisessä on 14 kuvaa päällekkäin.
Vaatii kyllä aikaa sekä kuvatessa että editoidessa, mutta editoinnilla saa kyllä aikaan monenlaista. Varsinkin mainoskuvissa tällaista näkee paljonkin.