Epäonnea reissussa! Tuntuu olevan ihan perusjuttu, että jotain sattuu ja tapahtuu, kun ulkolmaille matkustetaan.

Kyselyyn on tähän mennessä vastannut 18 henkeä, ja kolme kommenttiakin, kiitos kaikista, ja täydentää saa vielä! Reissaavaa porukkaa tuntuu blogini lukijakunta olevan, – onhan tästä toki ollut puhetta aiemminkin. Ja mitä kertovat tulokset?

Vastataudin on peräti kaksi kolmannesta vastaajasta joutunut kokemaan. Sepä ei taida olla yllätys. Ryhmämatkoilla taitaa ruokamyrkytystapaukset tms. olla aika tavallisia.

Meillähän sellainen oli Ligurian patikkaporukan kanssa syksyllä 2015. Se oli kyllä melkein surkuhupaisaa: meidän reilun parinkymmenen hengen porukasta kolmannes oli lääkäreitä, ja koko porukka simpukoiden ystäviä. Ammattikunnasta viis, melkein me kaikki makasimme pitkin Ligurian vuorten rinteitä huilailemassa ja poikkeamassa puskiin patikkamatkan varrella.. Ks. kuvia täältä ja kertomus sairaspäivästä täällä: Via Alta ja Rutto Gruppo

Meidän perheen ainoalla ja tod. näk. viimeisellä Thaimaan matkalla reilut 20 vuotta sitten, minä sairastin kahdesta lomaviikosta toisen jotain jota epäiltiin salmonellaksi tai yersinaksi, mutta ei se sitten ollut kumpaakaan. En kuitenkaan ikinä unohda sitä, kun kukkamekko hulmuten istuin riksan kyydissä matkalla Hua Hinin sairaalaan ja takaisin. Siellä oli hienossa aulassa erikseen jonot turisteille ja paikallisille, ja jo odotusaulassa ennen kuin minulta kysyttiin nimeäkään, minut vietiin vaa´alle: ”Tarkistetaan vain, ettet ole kuivunut”. Miten sen voi punnitsemalla todeta, jollei ole verrokkilukua? – No any way, sain droppeja, jotka auttoivat – vähän – ja monen päivän levon jälkeen uskalsin sentään lähteä lennolle kotiin.

Meidän muksut (silloin 5- ja 7-vuotiaat) olivat onneksi ihan terveitä ja ihan hirmuisia uimaan koko kaksi viikkoa. Molemmat kävivät noina vuosina uimatreeseissä, joten harrastus oli vahva. Lääkäri kysyikin minulta, onko seurueessani muita, ja kun kerroin lapsista ja Pehtoorista, hän kysyi, mitä he ovat syöneet. Kun kerroin, että lapset ovat syöneet suunnilleen vain pizzaa ja pastaa, limpparia ja karkkia, totesi lääkäri: ”Wise children!”

Kyselyni mukaan näyttää olevan tavallista myös se, että matkalaukkuun hajoaa jotain. Puolelle vastanneista on käynyt näin. Samoin tuliaisostoksissa on ollut vähän hapuilua: puolet on kotiin tultuaan kyseenalaistanut omat ostoksensa. Huijatuksi on tullut puolet, samoin majapaikka on pettänyt aika monen toiveet, autoja on jouduttu remontoimaan, joka kolmas on joutunut käymään lääkärissä, ja varkauksia on kohdannut melkein yhtä usea.

Viisi vastanneista (5/18) on ollut perillä kohteessa ennen kuin matkalaukku.
Eksyjiä ja puhelimen/kameran rikkoutumisen kokijoita vain  muutamia.
Kahdelle on käynyt kuten minullekin, tieto läheisen kuolemasta on tullut matkalle (isäni kuoli kun olimme New Yorkissa syksyllä 2004).
Luonnonkatastrofit ovat häirinneet lopultakin aika harvoin, eikä kukaan vastanneista ole joutunut liikenneonnettomuuteen.

Hieman minua yllätti, että vain 4/18 on ollut reissussa, jolla lento on ollut enemmän kuin 12 tuntia myöhässä. Meillä kun on muutamankin kerran sattunut sellainen tapaus. Japanin matkalta palattiin  1½ vrk myöhässä kotiin! Mutta sitten sitäkin komeammin (ks. postaus linkin takaa)

Koronaan reissun päällä sairastuneita on kaksi (ja mehän ei Pehtoorin kanssa tähän kyselyyn vastattu), mutta matkan on joutunut ennen aikojaan keskeyttämään vain yksi.

Matkatunnelmissa olen tänään ollut muutenkin kuin tämän kyselyn parissa. Ensimmäinen kansiollinen kuvia Andalusian reissultamme alkaa olla editoitu – huomenna jo pääsette nojatuolimatkan alkuun.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.