Tänään on ollut hiihtopäivä ja perhepäivällispäivä. Hyvä päivä.
Juniori toi tullessaan yhden parhaista samppanjoista (Egly-Ouriert) ikinä. Kukkiakin toivat, ja Eevis oman viehättävän itsensä, Apsu hyvän ruokahalunsa ja jälkkäri-ihastuksensa. 
Päivän menussa oli blinejä (valmiina ostettu Kauppahallista M:lta: ei tarvitse kärryttää kotona, hyviä tulee näistä, kun lämmittää voin kera kuumassa uunissa!) ja perinteiset tykötarpeet (smetana, siianmäti ja punasipulihakkelus) sekä erinomaista poromoussea uudella twistillä (kirjoittelen tässä joku päivä ohjeen) ja hyvää Hangasojan suolasienistä tehtyä sienisalaattia.
Lisukkeena vielä salaatti, jossa pikkubambupyyn munia (maistuivat ihan kananmunille, minuutin keittoaika riittää ihan hyvin) ja tummia tomaatteja pistaasirouheella. Muksuille puikuloista ”pottuvoita” ja loimulohta.
Jälkkäriksi laskiaispullat joko hillolla tai mantelimassalla; molempien koulukuntien edustajia oli pöydässä.
________________________________________________________
Tänään on ollut myös uuden islantilaisneuleeni valmistumispäivä.
Malli, jos sitä nyt sellaiseksi voi sanoa, on omani. Kaarokkeen kuvio Maaru Moilasen Vetur (=Talvi).
Koska halusin sisällä pidettävän, en yltiölämmintä kuten Lettlopi- tai Alafosslopi -langoista tulee, valitsin langaksi Plötulopin. Ja neuloin sen yksinkertaisena. Tuo kovasti minua viehättävän Veturin ohje on kaksinkertaiselle, joten päätin sitten soveltaa itse. Olisi ehkä sittenkin pitänyt vähän vähemmän uskoa omiin kykyihin. Purkuhommiksihan se välillä meni!
Helmaan ja hihansuihin käytin Plötua tuplana ja valkoista Lettlopia. Tämmöiseen pääädyin, koska olin Islantilaiset neuleet -FB-ryhmästä lukenut, että hahtuvaisesta, höyhenenkevyestä, yksinkertaisesta Plötulopista tehdyissä villapaidoissa resorit tahtovat helposti kulua rikki. Oma idea oli hihojen pieni ”puhvimaisuus”; tein ison osan lisäyksistä heti resorin jälkeen. Se on kyllä onnistunut juttu.
Silmukkaluvun otin riddarin ohjeesta, ja se toimikin kaarrokkeeseen asti oikeinkin hyvin, neuloin resorit 3½ puikoilla, muutoin 4 ½, ja viikossa pusero olikin jo vaaleanpunaisen raidan yläreunaan asti valmiina. Sovitin, – olisi kannattanut todellakin sovittaa tai mittailla vähän aiemmin! Kyllä pitäisi olla bodaajan hartialinja, jotta olisi ollut sopiva.
Ei muuta kuin purkamaan koko siihenastinen kaarroke. Ja puikkojen vaihto: 3½ oli sopiva kaarrokkeen kirjoneuleeseen. Myös kaarrokkeen yläosa (harmaa) oli neulottava kahteen kertaan. Yritin ja teinkin koko harmaan raidan ensin tuhkanharmaalla, mikä oli tosi vaikeaa, koska valkoinen ja vaalea harmaa puikolla oli vaikea erottaa: virheitä tuli vielä enemmän kuin muutoin. Toki niitä on tässä viimeisessäkin versiossa aika lailla. Kaulusosassa oli sitten vielä kavennettava suunnilleen joka toisella kerroksella.
Mitäkö tämä opetti?
Plötulopi on ihan hyvä lanka neuloa, vaikka se välillä saattaa katkeillakin; katkeaa nimenomaan silloin, jollei huolehdi, että lanka kulkee esteettä – kiskoa ja kiristää ei saa. Pian sen oppii, ja hahtuvainen katkennut lanka yhdistyy kiertämällä ja hiukan kostuttamalla helposti.
Lankaa tämän kokoiseen jumpperiin tarvitaan vain 300 g (= kolme kiekkoa tai useampi jos värejä on enemmän), aika nopeasti tekee sileää neuletta. Neuleesta tulee kevyt ja lämmin, mutta ei liian kuuma.
Ja sitten: kannattaa seurata valmiita ohjeita. Ainakin minun kannattaisi!
Mutta kyllä tämä tällaisena menee kotona ja varsinkin mökillä ihan hyvin. Tämä päällä olen sävy sävyyn mökin sisustuksen kanssa!
(Lankojen värit: pohja on 2027 viininpunainen (2027), kaarrokeessa karmiininpunainen 1430, pinkki 1425, valkoinen 0001 ja harmaat 1026 ja 9102 )
Huh huh, on Sinulla vauhtia elämässä. Jotenkin Sinä ikäänkuin välillä ”vähättelet”, mutta näin melko pitkäaikaisena seraajana hengästyn!
Ole onnellinen kaikesta, jonka koet!
Kovasti odotan valon lisääntymistä (etenkin omiin tunteisiin!)
En kalastele mitään tsemppi-kommentteja ja aivan vilpittömästi toivotan hyviä elämänkokemukais!
Anneli, kiitokset viestistä.
Älähän juttujeni vuoksi hengästy. 🙂 Se on vain harhaa, että minulla olisi kovastikaan vauhtia – päinvastoin: päivä päivältä vähemmän touhua ja tekemistä. Koskapa blogiin tulee väistämättä kirjoiteltua ja kuvattua, usein VAIN, niitä asioita, joita olen tehnyt, näyttää, että teen paljon tai olisin kovinkin puuhakkaana. Ja esim. neulominen (ja samalla kirjojen kuunteleminen tai ihan vaan aatteleminen) on viimeisen päälle lepoa ja paikallaan oloa. Ja osa hyvää elämääni.
Uskaltaakohan tätä nyt ääneen sanoakaan; suomalainen mentaliteettihan on sananlaskun mukainen ”Kell onni on, se onnen kätkeköön”. Ei pidä leuhkia jos asiat on hyvin. Sanon silti: tämä vuosi tuntuu alkaneen levollisissa merkeissä, ihan kuin olisin taas onnellisempien tähtien alla. Muutamana edellisenä oli aika paljon kaikenlaista, kaikenlaista ei niin hyvää, – elämää tietysti sekin. Ja sellaistahan se elämä on: hyviä ja huonoja vuosia, rakkautta ja riitoja, sairastamista, surua ja sotkuja, iloa ja valoa.
Ja vaikket tsemppi-kommentteja kalastelekaan, niin silti: iloa ja valoa sinunkin elämään ja tunteisiin. Mukava kun ”kiireitäni” olet pitkään seurannut.
Kyllä olet taitava ja nopea kutomaan.
Kiitos, MS. En taida olla mitenkään erityisen nopea, mutta tämä Vetur oli oikeasti nopea tehdä ja tässä parin viikon aikana oli paljon aikaa istuksia kutomassa.
Pusero olisi ollut vielä nopeammin valmis, jos en olisi töpeksinyt kaarrokkeen kanssa. Kaarrokkeen purkuhommat kyllä osoittavat, etten ole kovinkaan taitava – semminkin, kun siinä on vieläkin virheitä. Nehän voisi silmukoida pois näkyvistä, mutta enpä taida. 🙂
Kaunis neule, kyllä tuota kelpaa pitää ihan kaikkialla. Itsekin olen aloittanut neulominen, mutta kuluneet nivelen eivät oikein neulomisesta tykkää.
Oletko muuten lukenut/kuunnellut Satu Rämön Hildur-kirjan, siinä on poliisiharjoitelija Suomesta joka on ”hurahtanut” neulomiseen ja nimenomaan islanninneuleisiin.
Olipa kiva pitkästä aikaa käydä täällä sinun sivuilla vaikka ensi ihmettelin uutta ulkonäköä, hieno uudistus.
Kiitos, Mannu. Kommentista ja palautteesta. 🙂 Sinähän oletkin käsityöammattilainen, joten oikeastaan ihme, että vasta nyt olet sinäkin hurahtanut. Mutta mukavaa neulominen on, krempat kyllä alkavat yhtä sun toista häiritä yhden sun toisen harrastuksen parissa. Mutta joo, olen lukenut Hildurin, ja ilolla tervehdin kutovaa miespuolista poliisiharjoittelijaa! Hyvä kirja kaikkinensa. Sai Islanti-kiinnostukseni kasvamaan entisestään.
Niinkuin jo olet muutasta kommentista kuullutkin: Taas olet neulonut todella kauniin villapaidan!
Kiitos, heinisusanna. Minustakin se on kaunis. Ilo näitä on tehdä. Seuraavaksi Pehtoorille Alafosslopista mökkipihapaita. Hurahdukseni on vahva. 🙂