Pyörä levolle

Kävellen vai pyörällä? – Poikkeuksellisen pitkään ovat pyörätiet pysyneet sulina. Välillä on ollut niin viheliäisiä kelejä, ettei ole ollut mitään intoa pyöräilyyn, mutta tänään siihen sitten lopulta päädyin. Sain sitten tälle kaudelle tavoitteen edes suunnilleen toteutetuksi. Tänä vuonna pyöräilykilometrejä kertyi vain 3300 km, mikä tarkoittaa, että pyöräilyinto on vuosi vuodelta hiipunut.

Kahden ensimmäisen sähköpyöräkesän hurja yhteissaldo oli 8700 km, viime kesänä kilometrejä kertyi 3700 km ja nyt enää 3300 km. Ei ole oikein mitään syytä, miksi lenkit ovat tänä vuonna olleet lyhempiä kuin kahtena eka vuonna. Viime vuonna tuntui, että äidin sairaalakesällä oli vaikutusta minun liikkumiseeni, mutta nyt ei ole mitään sellaista ”selitystä”. Ehkä sentään sillä, että nyt pyöräilykaudella (huhtikuun puoliväli – tämä päivä) on ollut mahdollista olla yhteensä kuusi viikkoa mökillä ja viikko Lombardiassa eli melkein kaksi kuukautta vähemmän kotosalla ja pyörän ”äärellä”. Siihen nähden tuo kilometrimäärä on ihan hyvä.

Tänä vuonna olen kyllä kotona ollessa käynyt lähes joka päivä vähintään sen 20 kilsaa kulkemassa, mutta pitkiä reissuja on ollut vähemmän kuin ennen: ei kertaakaan Iihin tai Liminkaan, vain kerran Koiteliin, ei mitään Utajärven saatikka Raahen reissuja. Joka tapauksessa vähän harmittaa, kun sykkeli on nyt huoltoon vietävä ja siirryttävä taas tepastelemaan. Latuja odotellessa. 🙂 Tänään kyllä vähän lunta Oulujokivarressa jo satelikin… Sehän se on syynä, että tämä kausi on nyt poljettu.